– Selkärangattomia! nauraa räkättävät 7-vuotiaat Pihla Närhi ja Anna Ruotsalainen.
He keräävät Viikin pienet biologit -tiedeleirillä purkkiin muurahaisia ja matoja. Kohta niitä tutkitaan mikroskoopilla ja luupilla. Vähän aikaisemmin tytöt ovat kaivaneet hiekkakasasta leiriohjaajien sinne piilottamia ”fossiileja” ja nakutelleet kipsin seasta esiin simpukat.
– Oli hauskaa, vaikka me lyötiin vahingossa vasaralla toisiamme, Närhi selostaa.
Suomen luonnosta ei oikeita fossiileita kovin usein löydy, mutta ohjaajien kipsiin upottamat simpukat kelpaavat lapsille hyvin. Niitä kun saa rapsutella esiin ihan aidoilla työkaluilla.
Närhi ja Ruotsalainen eivät tunteneet toisiaan ennen leiriä:
– Me tultiin kavereiksi vasta eilen, he kertovat.
Tiedekipinä kytemään
Helsingin yliopiston LumA-tiedekasvatuskeskuksen päiväleirit kokoavat yhteen tieteestä innostuneita lapsia. Varsinkin pienten koululaisten leirit ovat suosittuja, mutta tarjontaa on nuorillekin. Samalla viikolla 7–10-vuotiaiden pienten biologien kanssa Viikissä uurastavat myös 9–12-vuotiaat luonnontutkijat ja 13–16-vuotiaat rikospaikkatutkijat.
Tänä vuonna yliopisto järjestää useampia tiedeleirejä kuin ehkä koskaan: 31 leirille osallistuu lähes 550 lasta. Viikin lisäksi niitä pidetään Kumpulassa ja keskustassa. Aiheet vaihtelevat ohjelmoinnista tutkimusmatkailuun ja tiedeteatteriin. Ensimmäistä kertaa tarjolla on myös ruotsin- ja englanninkielisiä leirejä. Suurin osa täyttyi heti ilmoittautumisten alettua, mutta muutamilla loppukesän leireillä on vielä tilaa.
Tänä vuonna yliopisto järjestää useampia tiedeleirejä kuin ehkä koskaan: 31 leirille osallistuu lähes 550 lasta.
Leirien tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria tieteiden pariin, löytämään samanhenkisiä ystäviä ja mielekästä tekemistä.
– Tarkoitus ei ole tehdä kaikista lapsista tutkijoita. Riittää, jos saamme heidät ajattelemaan, että tiede on kiva juttu, sanoo tiedeleirien koordinaattori Justus Mutanen, joka itse tekee väitöskirjaa biologian opetuksesta.
Mutasen mukaan lasten kiinnostus luonnontieteisiin on vähentynyt, mikä näkyy Pisa-tuloksissakin. Tiedeleireillä yliopisto pyrkii vaikuttamaan asiaan jo varhaisessa vaiheessa.
Innokkaat pienet tutkijat
Leirejä ohjaavat aineenopettajaopiskelijat, joskus myös valmiit opettajat, jotka ovat halunneet tulla vielä kesälomallaan leiriohjaajiksi.
– Nämä ovat suosittuja kesätöitä. Vanhat ohjaajat kyselevät monesti jo tammikuussa, pääsisikö taas, Mutanen kertoo.
Tänä kesänä biologian opettajaksi valmistuva Leena Sääskilahti on neljättä kertaa leiriohjaajana. Hän luotsaa tottuneesti keräyspurkkiensa kanssa hosuvia pikku biologeja.
– Viihdyn myös nuorempien lasten kanssa, vaikka valmistunkin yläasteen ja lukion opettajaksi. On ihana touhuta näiden pienten kanssa, kun he innostuvat niin helposti, Sääskilahti sanoo.
"Musta tulee isona tutkija, salapoliisi!"
Hän kertoo, että leiripäivistä ei tehdä liian koulumaisia, vaan niihin kuuluu paljon leikkiä. Ulkona ollaan niin paljon kuin mahdollista.
– Lapset ovat nyt kesälomalla. Heillä pitää olla hauskaa.
No onko pienillä biologeilla hauskaa? Innostaako tiede näitä lapsia?
Siltä ainakin vaikuttaisi. Nauru raikuu, mutta fossiilipisteissä näkyy keskittyneitä ilmeitä. Viljo Schram, 7, käyttelee taitavasti vasaraa ja talttaa ja irrottaa simpukan kipsistä. Tiedeleirillä häntä kiinnostavat erityisesti fossiilit, joita hän on nähnyt aiemmin museoissa, ja oikeastaan kaikki biologia.
– Musta tulee isona tutkija, salapoliisi!