Olet Organismi- ja evoluutiobiologian tutkimusryhmässä työskentelevä tutkija ja vedät Helsingin kaupunkirottaprojektia. Lisäksi kirjoitat muun muassa blogia Tiede-lehteen, opetat yliopistolla, kehität lukion oppimateriaaleja ja käyt aktiivista keskustelua twitterissä ajankohtaisista aiheista.
Minkä projektin parissa olet viettänyt eniten aikaa viime aikoina?
"Tällä hetkellä ehdottomasti työläin tehtävä on koronaviruspandemiaan liittyvä viestintä: joinain päivinä se vie käytännössä kaiken työajan. Keväällä olen vetänyt myös sangen työlästä biologian opetuksen kurssia ja kurssisuunnitelmien täysi uudistaminen vei myös melko paljon työaikaa. Lisäksi kaupunkirottaprojektissamme aloitti uusi väitöskirjantekijä, jonka ansiosta käytännössä kaikki tutkimukseen liikenevä vähäinen aika menee hänen suunnitelmiensa hiomiseen. Tosin, juuri viime yönä kävin rottajahdissa eräässä ruokakaupassa, joten ehtii tässä vähän tekemään kenttätöitäkin!"
Olet ottanut julkisuudessa kantaa hallituksen ja THL:n toimiin koronavirusepidemian hoidossa.
Kuinka paljon koronavirus on muuttanut työtehtäviesi painotusta? Koetko, että sinua on kuunneltu?
"Paljon! Koronavirus on tällä hetkellä melkein kokopäiväinen homma. Tämä tuli vielä hieman yllättäen: tilanne oikeastaan räjähti käsiin Italian tilanteen vakavoiduttua helmikuun lopussa, kun kirjoitin hyvin paljon luetun blogikirjoituksen siitä, kuinka pandemia on alkamassa. Tämän jälkeen olen antanut päivittäin 2-8 haastattelua eri toimittajille. Tämä on vähän yllättynyt, koska en ole epidemiologi saati virologi, vaan ennemminkin tautiekologi ja loistutkija.
Aika nopeasti minulle selvisi pelin henki: Suomessa on hyvin vähän virologeja tai epidemiologeja ja vielä vähemmän sellaisia jotka osaavat olla tekemisissä toimittajien kanssa. Tiedeviestintähalukkaiden määrä on hyvin ohut, joten me harvat jotka osaamme kommentoida, olemme myös hyvin työllistettyjä. Tämä tietenkin vaatii sen että osaamme myös tehokkaasti kommunikoida mitä osaamme, ja mikä kuuluu jonkun muun tutkija ekspertiisiin. Tässä kentän hyvä tunteminen ja verkottuminen muiden tutkijoiden kanssa auttaa: osaan nopeasti suositella toimittajalle jonkun muun tutkijan, jos en itse uskalla kysymykseen vastata.
Ennen kaikkea tässä on yllättänyt, että huomion määrä on niin suuri. Minuun on ottanut yhteyttä toimittajien lisäksi kansanedustajat ja esimerkiksi kauppaketjujen tilavastaavat. Tässä tulee hyvin vahva fiilis siitä, että tekee tärkeää työtä."
Olet todennut Tiede-lehden blogissasi, että COVID-19 tulee heijastumaan arkeemme ja elämäämme vielä pitkään.
Näetkö, ja mitä yhteyksiä näet, COVID-19 –epidemialla sekä kestävyyskriisillä?
"Olen eläinten tautien ja loisten tutkija ja saattaa olla, että kun omistaa vasaran, kaikki näyttää naulalta, mutta itselleni zoonoottisten, eli eläimiltä ihmisille siirtyvien taudinaiheuttajien aiheuttamien pandemioiden ja ihmisten ja eläinten välisen suhteen muutos ja kehittyminen on tässä keskiössä. Luonnon elinympäristöjen pienentyminen ja pirstoutuminen on ajanut ihmiset ja villieläimet entistä lähempään suhteeseen ja toisaalta lisää riskejä, että villieläinten taudinaiheuttajamäärät nousevat niin korkeiksi, että ne siirtyvät lajista toiseen. Biodiversiteettikato ja zoonoosit kulkevat käsi kädessä. Toisaalta toinen zoonoottisten taudinaiheuttajien lähde on teollisen mittakaavan eläintuotanto ruuaksi, esimerkiksi influenssat leviävät tätä kautta.
Kun virus sitten lähtee leviämään ihmisten välillä, kyse on siitä, miten ihmiset pystyvät estämään viruksen leviämisen. Tämä vaatii varautuneita ja resilienttejä yhteiskuntia."
Mitä yhteiskunta voi oppia tästä kriisistä ja mitä vaikutuksia sillä on kestävyysmurrokseen?
"Ainakin saamme valtavan mielenkiintoisen aineiston siitä, miten eri maissa kriisiin on tartuttu aivan hallinnan mekanismeista yhteiskuntien ja yksilöiden resilienssiin asti. Tämä kertoo meille paljon sen suhteen, että miten tulevaisuudessa uusia uhkia varten voidaan varautua.
Merkittävä piirre on myös, että tämä kriisi näyttää meille, että monet asiat jotka uskoimme olevan mahdottomia, ovatkin mahdollisia. Uusimaa on suljettu muusta Suomesta, mikä oli vielä kaksikin kuukautta sitten, kun kiinalaiset ilmoittivat rajoituksistaan, kreisi ajatus. Tämä on tietenkin uhka ja mahdollisuus: sekä positiiviset että negatiiviset mahdolliset kehitykset ovat tämän jälkeen mahdollisia. Oma toiveeni tietenkin on, että tästä ymmärretään miten tärkeää on lähestyä ihmisten terveyttä laajana kokonaisuutena, joka sisältää niin ympäristön tilan kuin yhteiskuntien resilienssinkin."
Miten koet, että tiedettä kuunnellaan tämän kriisin hoidossa?
"Nyt tuntuu, että tieteen rooli on erityisesti korostunut. Monet hallitukset haluavat alleviivata, että nyt toimitaan kansanterveyden asiantuntijoiden suositusten mukaan. Siltikin on ongelmallista, jos tieteen tuottaman tiedon ja poliittisen päätöksenteon välinen prosessi ei toimi sutjakkaasti. Tässä tapauksessa on oikeastaan uudenlainen tilanne: poliittista päätöksentekoa voidaan siirtää kauemmas tai sitä voidaan pakoilla, koska emme tiedä tarpeeksi.
Tutkijana mieltäni on erityisesti lämmittänyt globaalin tutkijayhteisön nopea ja tehokas toiminta. Tutkimuspanosta on siirretty nopeasti koronavirustutkimuksen suuntaan ja tutkijat käsittelevät epidemiologista tietoa nopeasti, malleja tuotetaan ja olemme huomattavasti vahvemmas asemassa tiedon kertymisen ja skenaarioiden luomisen kanssa kuin missään vastaavassa tilanteessa aiemmin."
Mitä sanoisit niille tutkijoille, jotka haluaisivat parantaa oman tutkimuksensa vaikuttavuutta yhteiskunnallisten asioiden päätöksenteossa?
"Suomalainen yhteiskunta on aika pieni ja tiuhaan verkottunut. Tämä on sekä uhka että mahdollisuus sen suhteen, että näkyviin on suhteellisen helppo päästä, mutta toisaalta päätöksenteon verkot ovat aika pieniä.
Kriisitilanteessa ketteryys on hyödyksi: jos tunnistat nopeasti muuttuvassa tilanteessa hyödyllisen osaamisesi, tällä voi nopeastikin saada suuren vaikuttavuuden. Varoituksen sanana kannattaa kuitenkin aina muistaa oman asiantuntemuksen rajat: kriisitilanne ei ole oikea hetki yrittää saada itselleen näkyvyyttä, vaan kannattaa oikeasti tarkkaan pohtia miten voi tuottaa hyötyä yhteiskunnalle."
Tuomas pohtii blogissaan Kaiken takana on loinen koronaviruksen aiheuttamia muutoksia ja tulevaisuutta.