Kaupunkiestetiikan tutkija haluaa kaupungista kaikkien olohuoneen

Esteettisesti kestävä kaupunki on aina kompromissi, sanoo tutkijatohtori Sanna Lehtinen.

Kaupunkiestetiikasta tulevat ensimmäisenä mieleen visuaalisuus, ikoniset rakennukset ja monumentit, kuten New Yorkin horisontti ja Barcelonan Sagrada Familia. Kaupunkiestetiikan tutkimuksessa perehdytään tämän, esimerkiksi turistien havainnoiman pintatason, lisäksi myös syvempiin kokemuksen tasoihin: miten asukkaat kokevat oman tutun asuinympäristönsä ja miten kaupunkeja voidaan kehittää esteettisesti kestävästi?

– Merkkirakennukset, tornit, monumentit ja muut ominaispiirteet kuuluvat makrotasoon, eli siihen, miten kaupunkia havainnoidaan pintapuolisesti, toteaa filosofian tohtori ja kaupunkiestetiikan tutkijatohtori Sanna Lehtinen.

Mikrotaso taas on syvempi ja liittyy esimerkiksi asukkaiden arkikokemukseen kaupungistaan. Millaisena kaupunki näyttäytyy ihmisille heidän siellä asuessaan, työskennellessään ja muutoin aikaa viettäessään?

Lehtisen ihanteena on kaupunki, jonka mahdollisimman moni kokee omakseen. Siihen, että saadaan selville, millainen kaupunki palvelee erilaisia ihmisiä, tarvitaan Lehtisen mukaan tutkimusta.

Monimuotoisuus kunniaan

– Poissulkeva kaupunkisuunnittelu on eriarvoistavaa, vihamielistä sekä eettisesti että esteettisesti kestämätöntä, Lehtinen sanoo.

Tällaisella suunnittelulla hän tarkoittaa esimerkiksi lepäämiseen epämukavien penkkien suunnittelua ja nuorten kaupungissa hengailun estämistä tilaratkaisuilla. Lehtiselle diversiteetti eli monimuotoisuus on tärkeää. Kaikkien ihmisten on saatava olla ja viihtyä kotikaupungissaan.

– Kaupunki voi olla kodin jatke, kuin olohuone, tutkija sanoo. – Se on julkinen tila, ei kenenkään yksityisomaisuutta. Sitä on saatava käyttää. 

Monimuotoisuutta tukevat myös rakennukset, jotka edustavat omaa aikaansa. Paljon keskustelua aiheuttavat esimerkiksi joidenkin rumana pitämät betonibrutalistiset rakennukset. Lehtisen mukaan uusi ja vanha sopivat rinnakkain.

 – Miksi purkaa oman aikansa tuotoksia ja rakentaa yhdenmukaisuuden nimissä sellaista, joka vuorostaan puretaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua? Lehtinen kysyy. 

– Korjausrakentamista ja suunnittelua pitäisi myös tehdä nykyistä enemmän kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.

Ympäristöarvot ovat kaupunkiestetiikassa tärkeitä. Viheralueet lisäävät asukkaiden hyvinvointia. Lehtinen pitää hyvänä kehityksenä sitä, että nykyisin rakennetaankin enemmän viherkattoja, kaupunkipuutarhoja ja viherpihoja viihtyvyyden lisäämiseksi. Puleeratut nurmikentät eivät enää ole ainoa ihanne, vaan niitä muutetaan kaupunkiniityiksi, jolloin ne parantavat biodiversiteettiä, lajien monimuotoisuutta. Kaupunkiestetiikka ja urbaanius eivät ole luonnon vastakohtia vaan kaupungissakin luonto ymmärretään yhä monipuolisemmin.

Millainen on esteettisesti kestävä kaupunki?

Lehtisen mukaan kaupunkia koskeviin kauneusarvoihin vaikuttavat myös tiedolliset, eettiset ja ekologiset arvot. Mitä pidämme miellyttävänä tai esteettisesti kiinnostavana peilautuu aina jossain määrin sitä kautta, mitä tietoa meillä on asiasta tai ilmiöstä ja pidämmekö sitä muutoin toivottavana. Harva ihastelisi enää yhtä välittömästi upeintakaan auringonlaskua kaupunkimaisemassa, jos tiedossa olisi, että liikenteen pienhiukkaspäästöt vaikuttavat värityksen intensiteettiin. Tärkeää on myös hahmottaa, että esteettiset arvot ovat laaja kirjo muitakin ominaisuuksia kuin kauneus. Kaupungissa kaikki ei voikaan olla vain esteettisesti miellyttävää.

Esteettisiä arvoja myös siis kalibroidaan sen mukaan mitä tiedetään valittujen ratkaisujen toimivuudesta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Helsingissä aluillaan oleva Alvar Aallon suunnitteleman Finlandia-talon perusparannus. Mittavan remontin yhteydessä julkisivumateriaaliksi muutetaan vihdoin kestävämpi vaihtoehto kuin siihen alun perin suunniteltu mutta Suomen sääolosuhteissa huonosti kestävä Carraran marmori.  

Kestävyys ja estetiikka liittyvät keskeisesti kaupunkiarkkitehtuuriin ja suunnitteluun: olisi harkittava nykyistä tarkemmin mitä puretaan ja miten rakennetaan. Lehtisen mukaan tarvittaisiin entistä laajempaa monitieteistä yhteistyötä sen tutkimiseen, miten kustannusten lisäksi purkupäätöksissä otetaan huomioon myös tekniset haasteet, kaupungin esteettiset kerrostumat ja kiertotalouden periaatteet.

Kaupungit ovat Lehtisen mukaan esteettisestikin kompromisseja, koska niissä konkretisoituvat monen eri sukupolven ja rinnakkain elävän yhteisön mieltymykset. Esteettinen diversiteetti, ajallinen ja tyylillinen monimuotoisuus, tekee kaupungista elävän ja viihtyisän sekä nykymuotoista kaupunkikulttuuria tukevan.

Estetiikantutkimuksella on annettavaa kaupunkisuunnitteluun

Filosofisella ja soveltavalla estetiikantutkimuksella on paljon annettavaa kaupunkisuunnitteluun.  Lehtisen mielestä nykyhetki on kiinnostavaa aikaa elää, kun esimerkiksi Helsinkiä rakennetaan vauhdilla ja kokonaisia uusia kaupunginosia syntyy. Arvovalinnat ohjaavat rakentamista.

Elinympäristö vaikuttaa ihmiseen, vaikka siihen ei ole mahdollista aina vaikuttaa. Merkityksellistä on esimerkiksi se, mitä näet ja miten liikut paikasta toiseen.

– Kokemuksellisesti merkittävää on vaikkapa, havainnoiko kaupunkia arjessaan merkittävän osan ajastaan julkisen liikenteen kulkuvälineessä vai yksityisauton ratissa.

Visuaalisuuden lisäksi kaupunkiin sisältyvät sille ominaiset hajut ja maut sekä äänimaisemat. Näin esimerkiksi erilaiset ruokakulttuurit ja kaupunkiteknologiat tulevat osaksi moniaistista kaupunkikokemusta.