Tavoitteena on esitys, jonka pohjalta ympäristöministeriö voisi ryhtyä valmistelemaan sellaista kansallispuistolakia, joka ottaisi huomioon tiedekansallispuiston tarpeet ja mahdollistaisi tiedekansallispuistonimikkeen käytön.
– Tiedekansallispuiston perusajatus on tavanomaisten kansallispuistojen tarjoamien nautintojen ja palvelujen lisäksi avata tieteellisen tutkimuksen sisältöjä ja merkityksiä laajalle yleisölle. Visiomme on, että Evon alueelle perustettaisiin tiedekansallispuisto, jolla saavutettaisiin merkittäviä tieteeseen, terveyteen, luonto-arvoihin, monimuotoisuuteen, kulttuurihistoriaan, talouteen sekä opetukseen ja tiedekasvatukseen liittyviä hyötyjä, toteaa bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan varadekaani Atte Korhola.
Evon metsäalue on noin 8 000 hehtaarin pinta-alallaan eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen laaja, yhtenäinen ja paikoin erämäinenkin vanhojen boreaalisten metsien alue. Evon metsät tarjoavat elinympäristöjä erityisesti lahopuulla ja palaneella puulla elävälle uhanalaiselle lajistolle. Alueella on paljon muutakin kuin metsäluontoa: harjuja, lukuisia pikkujärviä ja -lampia, pikkusoita ja virtavesiä sekä perinneympäristöjä. Talousmetsiäkin on, mutta ne voidaan jättää luonnontilaan tai lisätä monimuotoisuutta aktiivisin toimin. Alueella on ulkoilulainmukainen valtion retkeilyalue ja luonnonsuojelualueita.
Ympäristöministeriön kansallispuistoselvityksen pohjalta jatkotyöhön valikoituivat Sallatunturi ja Evon metsäalue viidestä aloitealueesta.
Lisätietoja:
Ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander, p. 0295 250 064, jukka-pekka.flander@ym.fi