Merkittävin Suomen hallitusten ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”natoistumisen” ajanjakso sijoittuu 1990-luvun lopusta 2010-luvun alkupuolelle, jolloin sotilasliitosta muodostui Suomelle merkittävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen viiteryhmä ja yhteistyökumppani. Tutkimuksessa on tunnistettu kolme keskeistä Natoa käsittelevää tarkastelunäkökulmaa ja ajanjaksoa, joiden kautta kuvataan Naton roolissa ja tehtävissä tapahtuneita muutoksia ja Suomen suhdetta sotilasliittoon.
- Eduskunnassa käydyissä Nato-keskusteluissa puolestaan painottuu Naton puolustuksellinen ulottuvuus ja kysymys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, kertoo väitöskirjatutkija Iro Särkkä Helsingin yliopistosta.
Pragmaatikot suurin puhujaryhmä eduskunnassa
Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on tunnistettavissa neljänlaisia Nato-keskusteluun osallistuvia kansanedustajia. Näitä ovat puolestapuhujat, pragmaatikot, skeptikot ja vastustajat: heitä erottaa sekä erilainen suhtautuminen Natoon että erilainen Nato-retoriikka.
- Määrällisesti merkittävimmän puhujaryhmän eduskunnassa muodostavat pragmaatikot, joiden Nato-retoriikka on ollut lähimpänä hallituksen ajamaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, Särkkä sanoo.
Nato-keskustelun polarisoitumisesta puolestaan kertoo Naton puolestapuhujien ja vastustajien määrän kasvu tutkimusajanjaksolla, sekä näiden vahva jakautuminen puoluekannan mukaan oikeisto-vasemmistoakselilla.
Puolueiden Nato-kannat ovat muuttuneet myönteisemmiksi
Tutkimuksessa on myös kartoitettu kansanedustajien Nato-kantojen jakautumisessa tapahtuneita muutoksia puoluekohtaisesti. Tulokset osoittavat, että poliittisten puolueiden Nato-kannat ovat muuttuneet Nato-myönteisemmiksi 2000-luvun aikana. Nato-jäsenyyden tai mahdollisen Nato-option kannattajia on poliittisen eliitin keskuudessa enemmän kuin Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvia.
- Selkeimmin Naton puolesta ovat puhuneet Kokoomuksen ja kielteisimmin Vasemmistoliiton kansanedustajat. Keskustan ja Perussuomalaisten kansanedustajien keskuudessa on puolestaan ollut siirtymää selkeimmin kielteisemmistä kannoista myönteisempään ja pragmaattissävyisempään suuntaan, Särkkä toteaa.
Tutkimuksen lähdeaineistona on käytetty valtioneuvoston ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja ja niistä eduskunnassa käytyjen lähete- ja palautekeskustelujen Natoa käsitteleviä puheenvuoroja vuosina 1995-2017 (yli 900 puheenvuoroa).
’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’'
VTM Iro Särkkä väittelee 23.8.2019 kello 12 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Nato-retoriikka Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, Sali 107, Siltavuorenpenger 3 A.
Vastaväittäjänä on dosentti Hanna Ojanen, Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu, ja kustoksena on professori Anne Maria Holli.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 121 (2019).
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Iro Särkkä
Puh. 050 494 3674
iro.sarkka@helsinki.fi