Kun Suomi toimi EU:n puheenjohtajamaana syksyllä 2019, oikeusvaltiollisuus ja oikeusvaltion kehittymisen suunta, oli yksi niistä kysymyksistä, jotka Suomi nosti näkyvimmin esille. Aihe on viime vuosina ollut paljon esillä, ei vähiten siksi, että tietyissä EU-jäsenvaltioissa on viime vuosina toteutettu lainsäädännöllisiä muutoksia, joiden on yleisesti katsottu murentavan oikeusvaltiota.
– Puheenjohtajakaudellaan Suomi pyrki voimakkaasti kehittämään oikeusvaltiollisuutta Euroopan unionissa. Ikään kuin tämän politiikan jatkoksi on perustettu hanke, jossa oikeusvaltiota tutkitaan oikeustieteen näkökulmasta ja nimenomaan EU-kontekstissa, eurooppaoikeuden professori Juha Raitio toteaa.
Juha Raitio yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen entisen tuomarin Allan Rosasin ja tohtorikoulutettava Pekka Pohjankosken kanssa johtavat tutkimushanketta ”Oikeusvaltio, Suomi ja Euroopan unioni”. Kyseessä on Valtioneuvoston rahoittama selvitys- ja tutkimushanke, eli niin sanottu TEAS-hanke.
Oikeusvaltion määritelmä keskeinen kysymys
Tutkimustyön lähtökohdat voidaan jakaa kahteen päähaaraan. Ensimmäisessä tarkastellaan oikeusvaltion käsitettä ja kriteerejä EU-oikeuden kontekstissa.
– Meidän lähtökohtana on se, että oikeusvaltiota ei voi määritellä miten tahansa eikä myöskään voi väittää, että oikeusvaltiolla ei ole mitään merkityssisältöä, Raitio sanoo.
Yleisesti oikeusvaltion katsotaan käsittävän ainakin riippumattomat tuomioistuimet, vapaan lehdistön sekä turvatut perus- ja ihmisoikeudet.
EU:n yhtenäisyyden ja tulevaisuuden kannalta oikeusvaltion käsite on keskeinen, sillä se muodostaa olennaisen osan unionin arvopohjasta.
– Jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus voi säilyä vain yhteisen arvopohjan ansiosta. EU:lla on ainoastaan jäsenvaltioiden omat täytäntöönpanokoneistot. Sillä tavalla tämä on hyvin herkkä kysymys, Raitio sanoo.
Toinen lähestymiskulma hankkeessa liittyy siihen, miten negatiiviseen kehitykseen voidaan puuttua ja sitä kautta suojella oikeusvaltiota EU:ssa.
– Yksi käytännön kysymys on, minkälaisia toimia unioni voi toteuttaa jäsenvaltioiden suhteen oikeudellisesti. Onko unionilla ikään kuin perustuslaillisia keinoja puuttua negatiiviseen kehitykseen? Voidaanko esimerkiksi katkaista rahahanat jäsenvaltioilta? Pekka Pohjankoski sanoo.
Luottamus kaiken perustana
Puola ja Unkari nousevat toistuvasti esille, kun puhutaan negatiivisesta oikeusvaltiokehityksestä. Näissä maissa on esimerkiksi viety läpi lakimuutoksia, jotka ovat heikentäneet oikeuslaitosten itsenäisyyttä.
Miksi Puolan ja Unkarin kehityksestä pitäisi olla huolissaan Suomessa?
– On iso poliittinen kysymys, millä tavalla jäsenvaltiot määrittelevät oikeusvaltion. Onko oikeusvaltion määrittely jäsenvaltioiden sisäinen asia vai onko oikeusvaltio oikeudellinen termi, joka määrittyy jäsenvaltioissa EU:n arvopohjan kautta? Raitio kysyy.
Kyseessä ei ole teoreettinen tai arvopuheen tasolle jäävä ongelma, sillä jos luottamus ja yhteinen arvopohja alkaa rapautua, sen vaikutukset näkyvät hyvin nopeasti myös ongelmina käytännön tasolla.
– Meillä on yhteiset säännöt esimerkiksi siitä, millä perustein rikoksesta epäilty voidaan luovuttaa toiseen EU-jäsenvaltioon. Jos on epäilyksiä siitä, että tuomioistuimet eivät toimi riippumattomasti, tulee nopeasti vastaan kysymys siitä, voidaanko henkilöitä luovuttaa tällaiseen jäsenvaltioon, Pohjankoski sanoo. Hänen mukaansa ongelmat voivat levitä monille muillekin aloille, jos luottamus horjuu.
– EU:n säännöt ja periaatteet perustuvat sille ajatukselle, että jäsenvaltioiden järjestelmät toimivat asianmukaisesti, vaikka siitä ei ole erityisesti EU:n tasolla säädetty. Muuten EU:n sisäiset yhteistyömekanismit vaarantuvat.
Vaikka Puola ja Unkari nousevat esiin ongelmamaina, muutkin maat joutuvat syyniin – niiden joukossa Suomi. Raition mukaan tutkimuksen tuloksena voi Suomen osalta hyvinkin olla ruusuja ja risuja.
Suomestakin on tuoreita esimerkkejä ongelmista oikeusvaltiollisuuden toteutumisen suhteen. Näkyvin näistä lienee Pekka Haaviston ministerivastuuasia, jonka yhteydessä perustuslakivaliokunnan soveltuvuudesta rikosasian käsittelyyn käytiin julkista keskustelua. Voitiin esimerkiksi kysyä, voiko sama kansanedustaja vaatia ministerivastuuasian vireillepanoa ja sitten istua perustuslakivaliokunnassa siitä päättämässä. Toinen ajankohtainen esimerkki on alkoholin etämyynti, jota koskien on käynnistetty rikosprosesseja, vaikka myynnin nimenomaisesti kieltävää lain pykälää ei ole olemassa.
Tutkijoiden mukaan jokaisen jäsenvaltion toiminnasta voi varmasti löytää ongelmakohtia. Olennaista on tunnistaa, missä määrin ongelmat ovat systemaattisia ja tarkoituksellisia. Toisin sanoen aste-erot pitää osata erottaa.
Vaikka Suomen osalta julkisen vallan piirissä ei ole havaittavissa toimintaa, joka tarkoituksellisesti olisi ristiriidassa länsimaisten arvojen osalta, meillä saattaa olla omat heikkoutemme.
– Suomessa oikeusvaltio nojaa aika paljon konsensukseen eli ajatukseen siitä, että meillä on vahvat normit, joita kaikki kunnioittavat. Varsinaiset juridiset rakenteet saattavat silti joskus olla vähemmän yksityiskohtaisia ja siinä mielessä heikompia kuin jossain muualla, Pohjankoski toteaa.
Kansainvälinen ääni
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushankkeet eroavat muista akateemisista tutkimushankkeista siten, että tutkimuksen lähtökohtana ovat valtioneuvoston esittämät kysymykset, joihin päättäjät toivovat vastauksia tieteen kautta. Lähtökohtaisesti voi siis olettaa, että tämänkaltaisella tutkimushankkeella on astetta paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ajankohtaiseen päätöksentekoon.
Toisin kuin TEAS-hankkeissa yleensä, tällä hankkeella on myös vahva kansainvälinen ulottuvuus. Hankkeesta laaditaan kansainvälinen julkaisu englanniksi. Tämä työ tehdään yhdessä niin sanottujen resurssihenkilöiden kanssa, jotka käytännössä ovat korkean tason EU-oikeuden tutkijoita tai korkeassa asemassa olevia EU-virkamiehiä. Tutkimushankkeen kokoama kansainvälinen verkosto on nimeltään Helsinki Rule of Law Forum. Tällä tavalla hankkeen akateemisuutta vahvistetaan, niin ettei tutkimus ainoastaan tuota tietoa vastaamaan ministeriöiden käytännön tarpeisiin. Kansainvälinen ulottuvuus on toisaalta myös keino lisätä hankkeen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tarjota lisäarvoa päättäjille.
– Aiomme kutsua ministeriöiden edustajia mukaan asiantuntijaseminaareihin, joita järjestämme resurssihenkilöidemme kanssa. Tämän myötä he saavat näkökulmia oikeusvaltiokysymyksistä myös muilta kuin meiltä, eli tästä tulee toivottavasti ikään kuin eurooppalainen ääni, joka tavoittaa valtionhallinnon. Uskon, että tällä on käytännön merkitystä, Raitio sanoo.
Oikeustieteellinen tiedekunta vastaa kolmesta selvitys- ja tutkimushankkeesta, jotka ovat osa valtioneuvoston päätöksentekoa tukevaa selvitys- ja tutkimussuunnitelmaa vuonna 2021.
Professori Juha Raition johtaman hankkeen lisäksi myös professorit Toomas Kotkas ja Sakari Melander johtavat omia VN TEAS-hankkeitaan.
Toomas Kotkaksen johtama hanke Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet sosiaaliturvauudistuksessa liittyy käynnissä olevaan sosiaaliturvajärjestelmän uudistukseen, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmää esimerkiksi eri etuuksia yhdistämällä.
Tutkimushankkeessa selvitetään ennen kaikkea sitä, millaiset reunaehdot kansallinen valtiosääntö – erityisesti sosiaaliset ja muut perusoikeudet – ja Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset asettavat sosiaaliturvauudistukselle. Hankkeessa tullaan tekemään vertailua muihin maihin, erityisesti sellaisiin, jotka ovat viime vuosina toteuttaneet vastaavia uudistuksia.
Hanke on kaksivuotinen ja siihen osallistuvat myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tampereen yliopisto ja Kela.
Ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamiskäytännön arviointi on Sakari Melanderin johtama hanke, joka syventyy alitutkittuun aiheeseen, sillä Suomessa ei ole juurikaan tehty oikeustieteellistä tutkimusta ihmiskaupasta aiemmin. Ihmiskaupasta on myös melko niukasti oikeuskäytäntöä. Suomessa ilmiöön on herätty yllättävän myöhään ja kuvaavaa onkin, että ihmiskauppa kriminalisoitiin vasta vuonna 2004.
Hankkeessa selvitetään, miten ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevia säännöksiä on oikeuskäytännössä sovellettu ja mitä edellytyksiä ihmiskaupparikosten ja sen lähirikosten soveltamiselle on oikeuskäytännössä. Toiseksi hankkeessa selvitetään, miten ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevat asiat etenevät rikosprosessissa.
Näiden lisäksi oikeustieteellinen tiedekunta osallistuu professori Tuomas Ojasen johdolla VN TEAS -hankkeeseen Terveydenhuollon palveluiden vaikuttavuusperustainen priorisointi. Terveydenhuollossa voimavaroja on aina vähemmän suhteessa väestön tarpeisiin ja hoidollisiin mahdollisuuksiin, joten tarvitaan priorisointia. Tarve korostuu entisestään koronakriisin takia lähivuosina valtion velkaantumisen nopean lisääntymisen vuoksi. Myös kuntien taloustilanne on tiukka.
Terveydenhuollon valinnat ovat paitsi monimutkaisen vaikeita myös elintärkeitä, kuten ajankohtainen keskustelu tarpeesta tarkistaa Suomen koronarokotusjärjestystä osoittaa. Resurssien niukkuuden ja kustannusvaikutusten ohella priorisoinnissa on huomioitava oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys sekä yhdenvertaisuuden ja syrjintäkieltojen vaatimukset. Tarvitaan siis monitieteellistä lähestymistapaa.
Konsortion muodostavat Helsingin yliopiston eri tiedekunnat ja Nordic Healthcare Group (NHG) sekä Etuma.