Kokemuksen käsitteellinen tutkimus voi edistää ymmärrystä mielenterveydestä

Inhimillisen kokemuksen huomioimisella on oma roolinsa mielenterveyden edistämisessä. Kokemusta ja tieteellistä tietoa ei tarvitse asettaa vastakkain, vaan myös kokemuksen analysoimista voidaan hyödyntää mielenterveyden saralla.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Sanna Tirkkonen on tutkinut ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n ajattelua reilun 16 vuoden ajan, erityisesti eri kokemuksen käsitteitä. Kokemuksen käsitteillä on erityisasema sekä Foucault’n varhaisissa, psykiatriaa ja psykologiaa käsittelevissä kirjoituksissa että hänen myöhäisissä etiikkaa tutkivissa teksteissään, joissa Foucault palaa käsittelemään terveyden ja huolenpidon teemoja.

- Yksittäisen ajattelijan perusteella emme tietenkään voi tehdä kaikenkattavia yleistyksiä, mutta huomaamalla ja tekemällä käsitteellisiä erotteluja voimme selkeyttää ajatteluamme ja tarkentaa käsityksiämme tutkittavista ilmiöistä, Tirkkonen sanoo.

Foucault’n elämäntyö on vaikuttanut olennaisesti ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin. Usein häneen viitataan ajattelijana, joka kyseenalaistaa kokemusnäkökulman lähtökohtana tieteelliselle tiedolle, minkä Tirkkonen näkee osittain myös ongelmallisena.  Tirkkonen haluaa paitsi tehdä enemmän oikeutta tulkinnan kohteelle myös selkeyttää julkista keskustelua kokemustiedosta.

Kokemusasiantuntijuus asetetaan ristiriitaan tieteellisen tiedon kanssa

Arkikielessä sanaa kokemus käytetään monissa eri merkityksissä: sillä voidaan viitata täysin subjektiiviseen ilmiöön tai esimerkiksi ajan kanssa kartoitettuun osaamiseen. Ei ole tavatonta puhua jaetuista kokemuksista, rajakokemuksista tai kokemusperäisestä tiedosta.

- Ei ole lainkaan itsestään selvää, mitä kokemuksella eri yhteyksissä tarkoitetaan tai minkälaisin menetelmin voimme kokemuksia tutkia, käytännöllisen filosofian tieteenalalla työskentelevä Tirkkonen toteaa.

Nykyään terveyskeskusteluissa on kannettu huolta muun muassa siitä, voiko kokemusasiantuntijoita pitää terveyttä koskevan tiedon auktoriteetteina. Tutkija haluaa kyseenalaistaa tämän.

- Tieteellistä tietoa ja kokemusasiantuntijuutta ei tarvitse asettaa vastakkain, vaikka eri tiedon muotoja lähestytäänkin erilaisin menetelmin ja kysymyksenasetteluin. Sekä tieteellistä tietoa että henkilökohtaisen kokemuksen rakenteita voidaan tutkia myös filosofisin menetelmin, Tirkkonen painottaa.

Käytännöllisen filosofian tieteenalan tehtäviin kuuluu käsitteiden merkitysten ja erilaisiin selitysmalleihin liittyvien oletusten tutkiminen sekä uusien käsitteiden luominen ilmiöiden tavoittamiseksi.

Kokemuksen merkityskäyttö antaa suunnan mielenterveyden sijoittamiselle

Tirkkosen mukaan analysoimalla eri kokemuksen käsitteitä Foucault'n filosofiassa voimme paitsi ymmärtää paremmin hänen länsimaiseen ajatteluun olennaisesti vaikuttanutta työtään, myös peilata nykykäsityksiämme terveydestä, mielenterveysongelmista ja itseen kohdistuvista käytännöistä.

Länsimaisen ajattelun historiassa eri kokemuksen käsitteet ovat olleet kytköksissä siihen, miten tieteellinen, esimerkiksi mielenterveyttä koskeva tieto on ymmärretty.

- Se, missä merkityksessä kokemuksen käsitettä on käytetty, liittyy myös siihen, sijoitammeko mielenterveyden yksilön sisäpuolelle, ihmisten välisiin suhteisiin vai osaksi yhteiskunnan rakenteita, tutkija valottaa.

Usein mielenterveysongelmia käsitellään yksilön ominaisuuksina, vaikka niiden muodostumiseen vaikuttavat myös monet sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Myös se, miten ilmiöitä selitetään tieteellisesti tai julkisissa keskusteluissa vaikuttaa yksilön kokemukseen omasta tilanteestaan.

Tirkkosen mukaan on tärkeää, että ihminen saa kokemuksilleen sanat.

- On hyvä myös tarkastella kriittisesti sitä, minkälaisen tieteen määrittelemät sanat kokemukselle on tarjolla ja voisiko kokemusta käsitteellistää myös toisin, hän toteaa.

Tutkimussuuntausta voisi hyödyntää kliinisillä aloilla

Käytännöllinen filosofia tuo siis oman mausteensa mielenterveydestä käytävään keskusteluun. Tutkijan mukaan filosofista tutkimussuuntausta voisi hyödyntää kliinisillä aloilla.

- Muualla Euroopassa psykiatrian ja filosofian yhteistyöllä on pitkät perinteet, mutta Suomessa vastaavia käytäntöjä on kehitetty tuskin lainkaan.

Seuraavan pidemmän tutkimusvierailunsa Tirkkonen tekeekin Saksan Heidelbergiin, jossa filosofian tutkimusyksikkö toimii yliopistosairaalan sisällä tavoitteenaan potilaiden kokemusten parempi ymmärtäminen.  

- Sen lisäksi, että toimimme tieteenalojen sisällä, pidän tärkeänä, että tuomme asioita myös yhteiskunnalliseen keskusteluun ja osoitamme, etteivät nykyiset ajattelutapamme ja käytäntömme ole välttämättömiä, Tirkkonen kiteyttää.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Sanna Tirkkonen väitteli Helsingin yliopistossa lokakuussa 2018. Hänen väitöskirjansa tutkii ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n (1926‒1984) kokemuksen käsitteitä sekä teemoja, joita hän käsittelee kokemuksen käsitteiden avulla. Väitöstutkimus asettaa kokemuksen Foucault’n filosofian keskiöön ja osoittaa eri kokemuskäsitteiden olennaisen roolin hänen tuotannossaan. Tutkimus analysoi kokemuksen käsitteiden teoreettisia tehtäviä ja merkityksiä.

Linkki väitöskirjaan:

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4530-7

Kokemuksen käsitteillä on erityisasema Foucault’n kirjoituksissa

Foucault’n vaikutus ihmis- ja yhteiskuntatieteisiin, oikeustieteisiin sekä kasvatustieteisiin on ollut mittava. Usein häneen viitataan ajattelijana, joka kyseenalaistaa kokemusnäkökulman lähtökohtana tieteelliselle tiedolle.

Uusi väitöskirja osoittaa, että kokemuksen käsitteillä on erityisasema sekä Foucault’n varhaisissa, psykiatriaa ja psykologiaa käsittelevissä kirjoituksissa että hänen myöhäisissä etiikkaa tutkivissa teksteissään, joissa hän palaa käsittelemään terveyden ja huolenpidon teemoja. Väitöskirja osoittaa, että teksteistä löytyy runsaasti viitteitä muun muassa ”elettyyn kokemukseen”, ”taustakokemukseen”, ”transformatiiviseen kokemukseen”, ”rajakokemukseen”, ”kokemuksen kenttään” ja ”kokemuksen muotoihin”.

Tutkimus käsittelee kriittisesti myös sitä, minkälaiseksi kokemuksen itsestä on ajateltu muodostuvan filosofian traditioissa, joissa kehotetaan kuuntelemaan ja tarkastelemaan itseä, kääntymään itseen, uskomaan itseensä sekä löytämään itsensä.