Eräs viime kuukausien poliittisista puheenaiheista on ollut intersektionaalisuus. Yksinkertaistaen se merkitsee sitä, ettei kenenkään suhdetta yhteiskuntaan määritä vain yksi tekijä. Jokaisessa ihmisessä risteää lukuisia eri identiteettejä.
Vaikka Lähi-idän ja islamin tutkimuksen dosentti Marko Juntunen ei uudessa kirjassaan termiä käytä, ajatus on siinä vahvasti läsnä. Teos purkaa käsitystä Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneista maahanmuuttajista joukkona, jonka määräävä tekijä on islam.
Kirja keskittyy Varissuon lähiöön Turussa. Juntunen on tehnyt osallistuvaa tutkimusta kaupunginosassa vuodesta 2005 lähtien. Esimerkit arkisessa vuorovaikutuksessa esiin nousseista asenteista, ongelmista ja näkökulmista havainnollistavat maahanmuuttaja- ja lähiöelämän moniulotteisuutta.
Teos myös kyseenalaistaa kuvaa Suomesta vakaana lintukotona, johon maahanmuuttajat toivat ennennäkemättömiä ongelmia. Kuten muutkin lähiöt, Varissuo sai alkunsa kantasuomalaisten muuttaessa maalta kaupunkeihin 1970-luvulla. Sen sosiaalisista ongelmista, köyhyyden kasautumisesta ja rikoksista kirjoitettiin lehdissä kauan ennen ensimmäisten vietnamilaisten pakolaisten saapumista.
Kirja tuo esiin sen, että jokaisella turvapaikanhakijalla on oma kansallinen ja etninen identiteettinsä, poliittinen ja taloudellinen taustansa — ja yhteytensä entiseen kotimaahan. Julkisessa keskustelussa usein unohdettu tärkeä seikka on väkivalta, joka on ajanut heidät entisiltä kotiseuduiltaan ja jonka muistoja he edelleen kantavat.
Uskonto on vain yksi muuttuja. Myös suhde siihen on hyvin vaihteleva: joillekin se on yhteiskunnallinen kysymys, monet taas käsittävät sen yksityisasiaksi. Muslimimaahanmuuttajien keskuudessa jako uskontoa harjoittavien ja harjoittamattomien välillä on Juntusen mukaan vähintäänkin yhtä tärkeä kuin oppisuuntien kesken. Eikä Lähi-idästä saapuvan maahanmuuttajan uskonto aina ole islam: viime vuosikymmenten konfliktit ovat ajaneet maanpakoon erityisesti uskonnollisten vähemmistöjen edustajia, esimerkiksi kristittyjä.
Yhteiskunnallisesti tärkeimmän äänen Juntunen antaa Varissuon siirtolaistaustaisille nuorille. Heidän asemansa on vielä heidän vanhempiaankin monimutkaisempi. Heissä risteävät maahanmuuttajataustan ja Suomessa kasvamisen kokemukset sekä syvästi koettu toiseus. Nuoret ovat kuitenkin Juntusen havaintojen mukaan luoneet näistä aineksista varissuolaisen eli vakkelaisen identiteettinsä. Tästä teemasta teos olisi voinut ammentaa enemmänkin.
Teoksen kantava teema on tiedon lisäämisen tarve. Juntunen kuvaa suhtautumisen pakolaisiin jakautuvan ”sydämettömään järkeen” ja ”järjettömään sydämeen”. Molemmat lähestymistavat perustuvat kuitenkin maahanmuuttajien käsittämiseen yhtenäisenä, uskonnollisesti ja kulttuurisesti tasamittaisena joukkona.
Jotta poliitikot, viranomaiset ja kantasuomalaiset ylimalkaan voivat nähdä maahanmuuttajataustaiset ihmiset suomalaisen yhteiskunnan sisäänrakentuneena osana, heidän täytyy ymmärtää tämä: kuinka joka maahanmuuttajassa risteävät moninaiset seikat vaikuttavat häneen ja yhteiskuntaan. Yksinkertaistus ei onnistu.
Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.
Marko Juntunen
Matkalla islamilaisessa Suomessa
Vastapaino, 2020
228 s.
Artikkeli on julkaistu Yliopistolehdessä 1/2021.