Biolääketieteen tutkija Laura Hakanpää ottaa kynän ja paperia esille ja alkaa piirtää. Hän on huomannut, ettei kuulija välttämättä ymmärrä väitöksen aihetta ensimmäisellä selityskerralla.
Paperille muodostuvat verisuonten seinämäsolujen rakennetta kuvaavat toisiinsa kiinnittyvät ympyrät, joihin ANGPT2-kasvutekijä tarttuu. Seinämäsolujen rakenne hajoaa repaleiseksi, kun kasvutekijä aktivoi solun.
— Olemme löytäneet uusia verisuonivuodon mekanismeja, mutta myös tavan estää verisuonivuotoa vasta-aineella hiirikokeissa.
Hakanpää on silminnähden innoissaan. Ja syytä onkin. Tutkimus tarjoaa mahdollisuuden kehittää puuttuva lääke hengenvaaralliseen verisuonivuotoon.
— Kymmenet miljoonat potilaat ympäri maailmaa voivat hyötyä tästä tutkimuksesta, jos löydön avulla päästään eteenpäin. Lisätutkimuksia kuitenkin vielä kaivataan.
Tällä hetkellä verisuonien vuotoon ei ole lääkettä, vaikka vuoto liittyy moniin vakaviin sairauksiin, kuten syöpään ja verenmyrkytykseen eli sepsikseen.
— Olemme tutkineet mekanismia sepsiksessä, mutta uskon saman tapahtuvan myös muissa vakavissa verisuonitaudeissa.
Hakanpää tutkii soluliitoksia solumaljassa. Solujen liikkeet ja toiminta kiehtovat tutkijaa. Hän onkin unelma-ammatissaan, johon tie johti mikrobiologian pääaineopintojen kautta. Hakanpää hakeutui nykyiseen tutkimusprojektiinsa virologian parista.
— Toivoisin, että solubiologista perustutkimusta rahoitettaisiin enemmän. Osa lääkkeistä ei toimi kunnolla, koska perustutkimus ei ole ollut huolellista. Silloin ei tiedetä tarkkaan, mihin lääkkeen teho perustuu.
Hakanpää toivoo lähitulevaisuudelta hyvää täsmälääkettä verisuonivuotoon.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä Y/01/20.