Suomen lintujen pesimäkausi on sekä aikaistunut että lyhentynyt

Helsingin yliopiston laaja tutkimus osoittaa, että viimeisimpien neljän vuosikymmenen aikana lintujen pesinnät ovat Suomessa aikaistuneet. Pesimäajan päättyminen on kuitenkin aikaistunut nopeammin kuin pesinnän alkaminen, mikä on johtanut pesintäajan lyhentymiseen.

Helsingin yliopiston tutkijat osoittavat tuoreessa tutkimuksessa, että ilmastonmuutos voi vaikuttaa sekä lintujen pesinnän ajoitukseen että pesimäkauden pituuteen. Tutkimuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa kymmenien lintulajien poikasten rengastusaineistoa selvitettäessä pesinnän ajoituksen mahdollisia muutoksia. Joka vuosi Suomessa rengastetaan noin 100 000 linnunpoikasta pesissään, ja rengastusajankohdasta voidaan päätellä poikasten kuoriutumisaika.

– 73 lintulajia kattaneessa tutkimuksessamme kävi ilmi, että lintujen pesinnät Suomessa ovat aikaistuneet hyvin laajalla joukolla lajeja. Pesimäajan päättyminen on kuitenkin aikaistunut nopeammin kuin pesinnän alkaminen, mikä on johtanut pesintäajan lyhentymiseen, kertoo tutkijatohtori Maria Hällfors Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Research Centre for Ecological Change -tutkimusryhmästä.

Voimakkaimmin pesimäajan lyhentyminen näkyy aikaisemmin keväällä pesintänsä aloittavilla lajeilla. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että linnut ovat aikaistaneet kevätmuuttoaan ilmastonmuutoksen takia, mutta syysmuutoksen ajoituksessa reagointi on vaihteleva: lajit voivat sekä aikaistaa että viivästyttää syysmuuttoa. Tämä voi johtaa muutoksiin pesintäalueella vietettävässä ajassa.

Pesimiseen käytetty suhteellinen aika ei ole muuttunut

Aikaistuneista keväistä ja pesinnän aloituksista huolimatta linnut eivät näytä käyttävän suhteessa enempää aikaa pesimiseen.

– Aikuiset linnut saattavat käyttävää niille suotua lisäaikaa muihin elinkiertovaiheisiin, kuten pesimäkauden jälkeen läpikäytävään sulkasatoon tai syysmuuttoon valmistautumiseen, pohtii intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Pitempi aika valmistautua syysmuuttoon parantaa yksilöiden mahdollisuutta säilyä hengissä raskaasta muuttomatkasta, mikä voi mahdollistaa pesinnän taas seuraavana vuonna.

– Näitä kerrannaisvaikutuksia on syytä tutkia tarkemmin, sillä niillä voi olla vaikutuksia myös lajien kannanmuutoksiin, Lehikoinen toteaa.

Vapaaehtoisista suuri apu lintututkimuksessa

Tutkimuksessa hyödynnettiin yhteensä yli 800 000 pesäpoikashavaintoa. Rengastusaineiston analysointi näin suurelle lajijoukolle on harvinaista.

– Pitkäaikaiset havaintoaineistot luonnosta ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun halutaan ymmärtää miten ilmastonmuutos ja muut ympäristönmuutokset vaikuttavat lajien kantoihin, muistuttaa apulaisprofessori Marjo Saastamoinen Helsingin yliopiston HiLIFE Helsinki Institute of Life Sciencesta ja bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Tutkijat kiittävätkin kaikkia aineistoa keränneitä harrastajia ja kannustaa vapaaehtoisia osallistumaan luontoa koskeviin seurantoihin niin nyt kuin tulevaisuudessa.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston Research Centre of Ecological Change -tutkimusryhmän ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijoiden kanssa. 

Alkuperäinen artikkeli:

Maria H. Hällfors, Laura H. Antão, Malcolm Itter, Aleksi Lehikoinen, Tanja Lindholm , Tomas Roslin, Marjo Saastamoinen: Shifts in the timing and duration of breeding for 73 boreal bird species over four decades. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America www.pnas.org/cgi/doi/10.1073/pnas.1913579117 (2020)