Varadekaani, vuoden eläinlääkäri, useaan otteeseen palkittu opettaja, eläinlääketieteen diagnostisen kuvantamisen kehittäjä. Helsingin yliopiston eläinlääketieteen diagnostisen kuvantamisen professorilla Mirja Ruohoniemellä on monta titteliä.
Hänelle itselleen läheisin asia on kuitenkin koulutuksen kehittäminen.
— Varadekaanina minun tehtäväni on ollut opetuksen kehittäminen. Viime vuosina olen keskittynyt siihen enemmän kuin varsinaiseen opetukseen, Ruohoniemi kertoo.
Eläinten hoitamiseenkin aikaa on vain vähänlaisesti, vaikka se aikanaan Ruohoniemen alalle houkutti.
— Olen aina ollut kiinnostunut hevosten jaloista. Ne ovat hevosen herkin kohta ja vaikeita tutkia – hevonen voi aristaa jalkaansa, mutta läheskään aina emme osaa sanoa miksi.
Ruohoniemi teki väitöskirjansa suomenhevosten kaviorustojen luutumista, joista saatiin tietokonetomografialla ja magneettikuvauksella uutta tietoa.
Ruohoniemeä voikin luonnehtia diagnostisen kuvantamisen pioneeriksi. Vuosituhannen vaihteessa hän suoritti diagnostisen kuvantamisen sertifikaatin Britanniassa, koska Suomessa ei ollut alan jatkokoulutusta.
— Kerran opiskelija kysyi, pidänkö minä mustavalkoisista kuvista, kun niitä aina kursseilla tutkittiin.
Kuvantamisella voi kuitenkin paljastaa asioita, joita muuten ei näe. Yksi tällainen esimerkki on hevosen ruoansulatuselimistöönsä keräämä hiekka. Vaikka suuret määrät on mahdollista havaita ultraäänitutkimuksella, vasta röntgen paljastaa, kuinka paljon hiekkaa hevosten suolistossa on. Esimerkiksi suomenhevoset näyttävät olevan alttiita saamaan suolistoonsa paljon hiekkaa, pahimmillaan jopa hengenvaarallisesti.
Parhaillaan Ruohoniemi ohjaa väitöskirjaa, jossa hiekan kertymisen syitä pyritään selvittämään. Siinäkin kuvantaminen on tärkeässä roolissa.
Sanon aina opiskelijoille, että tunnustelkaa potilasta ja verratkaa tuntemaanne kuviin. Kuvantaminen kertoo paljon, mutta ei kaikkea.
Toinen suuri haaste on yliopistollisen eläinsairaalan uusien magneettikuvantamislaitteiden käyttöönotto. Uudet magneettikuvauslaitteet ovat alan huippua. Hevossairaalaan tuleva laite mahdollistaa muun muassa seisovien hevosten kavioiden tutkimisen.
— Oikeastaan meiltä puuttuu enää tietokonetomografiaan tutkimuspöytä, joka kestäisi täysikasvuisen hevosen painon, Ruohoniemi sanoo.
Kuvantaminen ei silti koskaan saa korvata kosketusta, hän korostaa.
— Sanon aina opiskelijoille, että tunnustelkaa potilasta ja verratkaa tuntemaanne kuviin. Kuvantaminen kertoo paljon, mutta ei kaikkea.