Jo 25 vuoden ajan Helsingin yliopiston opiskelijat ovat joka kesä ja syksy kulkeneet Ahvenanmaan kedoilla. Heidän tehtävänään on ollut kartoittaa täpläverkkoperhosia ja niiden elinympäristöä osana ketoverkoston seurantahanketta.
Yhteensä 4500 kedon verkostosta on kerätty näytteitä, laskettu perhosen ravintokasveja ja määritelty niissä esiintyviä sienitauteja sekä etsitty perhosten talvipesiä. Perhosen toukat rakentavat talvea varten suojakseen jämäkän, valkoisen seittikasan, joita on helppo bongata kasveista syksyisin.
Joka vuosi talteen otetaan myös yksi toukka.
Joskus tulevaisuudessa nämä toukat saattavat kertoa meille, millaisia geneettisiä muutoksia perhospopulaatiossa on ajan saatossa tapahtunut. Se puolestaan auttaa tekemään ennusteita populaation selviytymisestä.
Luotettavia ennusteita suurten muutosten ymmärtämiseksi
Helsingin yliopiston tekemä Ahvenanmaan ketoverkoston pitkäaikaisseuranta on esimerkki tutkimuksesta, jolla on merkitystä koko maailmalle.
Monimuotoisuuden romahtaminen ja ilmastonmuutos ovat aikamme suurimmat ympäristökriisit. Ketoverkostotutkimus tuottaa tietoa ja luotettavia ennusteita juuri näiden ilmiöiden ymmärtämiseksi.
Mitä ympäristössä tapahtuu, kun lajien elinympäristöt pirstoutuvat ja ilmasto lämpenee? Entä populaatiossa?
Esimerkiksi Suomessa vain Ahvenanmaalla tavattavat täpläverkkoperhoset liikkuvat koko tutkittavalla 4500 kedon alueella, milloin missäkin. Lajia ei siis voi säilyttää suojelemalla vain tiettyä ketoa. Sen sijaan pitää tietää, miten muutokset perhosen ympäristössä vaikuttavat kannan kokoon.
– Tunnetuimpia esimerkkejä kannan vaihteluista ovat sopulivaihtelut, vuodesta 2004 ketohankkeessa mukana ollut ekologian ja evoluutiobiologian apulaisprofessori Marjo Saastamoinen sanoo.
– Välillä yksilömäärät saattavat olla todella korkeita, sitten ne jostain syystä romahtavat ja taas kasvavat. Tutkimus selvittää, miten muutokset ulkoisissa tekijöissä vaikuttavat kannan kokoon.
Ilmastonmuutos tekee seurannasta yhä tärkeämpää
Jo yli kaksi vuosikymmentä yhtäjaksoisesti jatkunut ketoverkostohanke on tuottanut globaalisti ainutlaatuisen tutkimusmateriaalin. Maailmasta ei löydy toista yhtä pitkäkestoisesti ja systemaattisesti isolta alueelta kerättyä aineistoa.
Pelkästään vuonna 2012 tutkimuksen tietokantaan kirjattiin yli 100000 havaintoa täpläverkkoperhosesta ja sen elinympäristöstä.
Seurannan jatkuvuus on olennaista etenkin, kun yritetään ymmärtää suuria muutoksia, kuten ilmastoa.
– Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöön on ihan mahdoton tutkia, jos ei ole tällaista pitkäaikaisseurantaa, Saastamoinen sanoo.
Ilmastonmuutoksen aiheuttamissa äkillisissä ääri-ilmiöissä, jollainen oli esimerkiksi vuoden 2018 poikkeuksellisen kuiva ja kuuma kesä Ahvenanmaalla, muutosten vaikutuksia kantaan on mahdotonta ennustaa ilman, että ne ehtivät toistua.
– Kun asiat muuttuvat, ei riitä, että muutos on tapahtunut kerran.
Vuonna 1993 akateemikko Ilkka Hanskin käynnistämän hankkeen tuottamaa tietoa hyödynnetään ympärillämme parhaillaankin, esimerkiksi luonnonsuojelubiologiassa.
– Esimerkiksi aluesuunnittelussa otetaan huomioon, että populaatiot linkittyvät toisiinsa liikkumisen kautta, ja se vaikuttaa kannan hyvinvointiin.
Tiede luo pohjan ilmastoratkaisuille
– Ketoverkostotutkimuksen pitkän aikasarjan katkeaminen tarkoittaisi, että jouduttaisiin aloittamaan alusta. Tällaista ei ole varaa päästää katkeamaan, Weisell-säätiön puheenjohtaja Mika Voipio sanoo.
Weisell-säätiön tavoitteena edistää luonnon ja yhteiskunnan hyvinvointia. Viimeisen kahden vuoden ajan säätiö on tukenut lahjoittamalla ketoverkostohanketta. Merkittävimpänä syynä on ollut juuri seurannan jatkuvuuden takaaminen.
– Kun seurataan ympäristöön liittyvää kehitystä noin pitkänä aikasarjana, trendit alkavat oikeasti erottua, Voipio sanoo.
– Me koemme, että tällä on tieteellisesti varsin korkea arvo.
Säätiössä nähdään, että ilmasto- ja monimuotoisuuskysymysten ratkaisemisessa tieteellä on aivan keskeinen rooli.
– Meillä on kovasti sellainen näkemys, että tiede on se työkalu, jolla luodaan pohja ratkaisujen löytämiselle.
Ahvenanmaan ketoverkoston pitkäaikaisseurantaan ovat tukeneet lahjoituksilla myös Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Vuokon Luonnonsuojelusäätiö.
Tulevaisuuden tutkijoiden aarreaitta
Tieteessä nousee jatkuvasti esiin uusia kysymyksiä. Laaja, pitkältä ajalta peräisin oleva aineisto on silloin aarreaitta, jonka tietovarantoa voi hyödyntää mitä erilaisimpiin tarkoituksiin.
– Olen varma, että kun ihmiset pääsevät tutkimaan tätä aineistoa vaikka 50 vuoden päästä, kauan minun jälkeeni, he voivat löytää jotain hienoja kysymyksiä tai tapoja tarkastella aineistoa, Marjo Saastamoinen sanoo.
– Tämä on yksi Suomen ekologisen tutkimuksen isoista kulmakivistä. Siitä tulevatkin tutkijasukupolvet saavat irti asioita, joilla auttaa tiedettä.
Saastamoisen mukaan tulevaisuudessa voi olla mielenkiintoista selvittää aineiston avulla esimerkiksi talvien muutosten vaikutuksia. Sitä tutkitaan vielä aika vähän.
– Jokainen vuosi lisää tämän aineiston tärkeyttä. Ei voi sanoa, että viiden vuoden päästä kaikkiin kysymyksiin on vastattu, Saastamoinen sanoo.
– On selvää, että jos tämä aineisto katkeaa, sitä ei saa takaisin.