Lähihistoria näkyy geeniperimässämme – väestön geneettisen taustan muuttuminen Suomen eri alueilla selvitetty jopa vuositasolla

Helsingin yliopiston uudessa tutkimuksessa on onnistuttu arvioimaan ennennäkemättömän tarkasti yli 18 000 suomalaisen geneettistä sukutaustaa. Tulosten avulla pystyttiin seuraamaan 1900-luvun tapahtumien jälkiä geeneissämme ja arvioimaan muuttoliikkeiden vaikutusta väestön sekoittumiseen. Esimerkiksi siirtokarjalaisten muuttamista eri puolille Suomea pystyttiin seuraamaan jopa vuosittaisella tarkkuudella tarkastelemalla karjalaisen perimän osuutta kunkin alueen vastasyntyneissä.

Syntyperästä kertovat kaupalliset geenitestit ovat suosittuja. Ne antavat arvion siitä, miltä maantieteellisiltä alueilta omat esivanhemmat ovat peräisin. Arvion saamiseksi yksilön geenitietoja verrataan eri puolilta maailmaa kerättyjen vertailuryhmien geenitietoon.

Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden uudet tulokset mahdollistavat nyt ensimmäistä kertaa samankaltaisen vertailun tekemisen Suomen sisällä.

Tutkimusta johtaneen apulaisprofessori Matti Pirisen tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa on jo aiemmin tuottanut hyvin yksityiskohtaista tietoa Suomen sisäisistä geneettisistä eroista. Nyt julkaistussa tutkimuksessa muodostettiin geneettiseltä sukutaustaltaan samankaltaisista suomalaisista vertailuaineistot, ja hyödynnettiin niitä 1900-luvun muuttoliikkeiden vaikutusten seuraamiseen väestötasolla.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu PLoS Genetics -tiedelehdessä. Lisäksi tutkijat ovat avanneet hankkeelle verkkosivut, joiden interaktiivisten karttojen avulla kuka tahansa pääsee tutustumaan projektin tuloksiin. Informaatiomuotoilu ja interaktiiviset kartat on toteutettu Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, professori Rupesh Vyasin tutkimusryhmässä. 

Perimä heijastaa lähihistorian tapahtumia

Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) keräämän FINRISKI-aineiston näytteisiin. Näytteiden perusteella muodostettujen vertailuaineistojen avulla pystytään varsin suurella tarkkuudella erottelemaan eri maantieteellisiltä alueilta peräisin olevat suomalaiset kolmella eri tasolla. Ensimmäinen taso erottelee suomalaisia itä–länsi-akselilla kun taas tarkimman tason kymmenen vertailuryhmää vastaavat osittain entisiä läänejä.

Vertailussa käytettävä malli toimii parhaiten, kun suurin osa henkilön esivanhemmista on peräisin samalta maantieteelliseltä alueelta. Mitä useammalta alueelta esivanhemmat ovat, sen epätarkemmaksi mallin antama arvio muuttuu.

– Tällainen lähes läänitasoa heijastelevan sukutaustan määrittäminen Suomen sisällä tarjoaa uusia kiehtovia työkaluja lähihistoriasta kiinnostuneille, toteaa aiheesta juuri väitellyt Sini Kerminen Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM).

Maailmanlaajuisesti ennennäkemättömän yksityiskohtainen selvitys geneettisen sukutaustan muutoksista

Tutkimuksessa havainnoitiin viimeaikaisten historiallisten tapahtumien vaikutusta väestön sekoittumiseen Suomen eri alueilla perustuen yksilöiden syntymävuosiin ja syntymäkotikuntiin. Ajallisesti ja maantieteellisesti yhtä tarkkaa tutkimusta ei ole toteutettu missään muualla maailmassa.

Tulokset osoittivat, että Neuvostoliitolle luovutetun Karjalan alueen evakuoiminen on vaikuttanut Suomen väestön sekoittumiseen enemmän kuin sodanjälkeisen ajan kaupungistuminen. Suomen sisällä nähtiin myös selviä eroja siinä, miten paljon väestön sekoittumista on tutkimuksen kattamana ajanjaksona eli 1920–1980-luvuilla tapahtunut.

Graafi esittää, miten Etelä-Karjalassa suhteet geneettisessä sukutaustassa ovat tutkimusjakson aikana pysyneet melko samana, kun taas Uudellamaalla lounaissuomalaisen sukutaustan osuus on vähentynyt ja useiden muiden lähteiden osuus on kasvanut.

Esimerkki geneettisen rakenteen kehityksestä Uudenmaan (USM) ja Etelä-Karjalan (EKA) alueilla. Vasemmalla oleva kartta osoittaa kymmentä sukutaustalähdettä vastaavien verrokkiryhmien sekä Uudenmaan ja Etelä-Karjalan tutkimusalueiden sijainnit. Oikealla olevien kuvaajien käyrät esittävät kunkin verrokkiryhmän osuutta vuosittain alueella syntyneiden yksilöiden geneettisessä sukutaustassa. Etelä-Karjalassa suhteet geneettisessä sukutaustassa ovat pysyneet melko samana tutkimusjakson aikana, kun taas Uudellamaalla lounaissuomalaisen sukutaustan (punainen käyrä) osuus on vähentynyt samalla kun useiden muiden lähteiden osuus on kasvanut. Lähde: Sini Kerminen ja Matti Pirinen   

 

Huomattavimmat muutokset havaittiin Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Hämeessä. Näillä alueilla lounaissuomalaisen alkuperän osuus on pienentynyt yli 20 prosenttiyksikköä. Tällaiset suuret ja nopeat muutokset havainnollistavat muuttoliikettä maan sisällä ja viittaavat siihen, että Suomessa on 1900-luvulla muutettu enemmän idästä länteen kuin päinvastoin. Vähiten muutosta puolestaan havaittiin Pohjanmaalla.

– Karjalaisen perimän osuus tutkittujen alueiden vastasyntyneessä väestössä mahdollistaa evakoiden liikkeiden seuraamisen lähes vuosittaisella tarkkuudella. Esimerkiksi Pohjanmaalla karjalainen sukutausta näyttää kasvaneen vahvasti sota-aikana mutta pitkälti hävinneen jo 1950-luvulle tultaessa toisin kuin Uudellamaalla sekä Lounais-Suomessa, joissa karjalaisen perimän osuus näyttää vakiintuneen sota-ajan tasolle, kertoo tutkimusta johtanut apulaisprofessori Matti Pirinen.

Tutkimusryhmän mukaan yksityiskohtainen väestön geneettisen hienorakenteen ymmärtäminen on tärkeää myös genomitietoa hyödyntävien lääketieteellisten hankkeiden kannalta.

– Haluamme korostaa, että geneettinen tausta on eri asia kuin kansallinen tai kulttuurinen identiteetti, eikä tuloksiamme näin ollen voi käyttää määrittelemään, kuka on suomalainen, sanoo Matti Pirinen.

Lisää taustatietoa, tuloksia sekä interaktiivinen kartta löytyy Aalto-yliopiston kanssa toteutetuilta hankkeen verkkosivuilta. Tutkimus on saanut rahoitusta Sigrid Juséliuksen Säätiöltä ja Suomen Akatemialta.

Alkuperäinen julkaisu:

Sini Kerminen, Nicola Cerioli, Darius Pacauskas, Aki S. Havulinna, Markus Perola, Pekka Jousilahti, Veikko Salomaa, Mark J. Daly, Rupesh Vyas, Samuli Ripatti and Matti Pirinen. Changes in the fine-scale genetic structure of Finland through the 20th century. PLoS Genet 17(3): e1009347. http://journals.plos.org/plosgenetics/article?id=10.1371/journal.pgen.1009347

Lisätietoja:

Apulaisprofessori Matti Pirinen, Helsingin yliopisto, HiLIFE, Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, matematiikan ja tilastotieteen laitos sekä lääketieteellinen tiedekunta
s-posti: matti.pirinen@helsinki.fi