Perhoset käyvät läpi täydellisen muodonvaihdoksen: naaraan munimasta munasta kuoriutuu pikkuruinen toukka, joka moninkertaistaa painonsa ennen koteloitumistaan. Kotelossa toukasta kehittyy aikuinen perhonen. Hyönteisekologinen tutkimus keskittyy usein yksittäisiin elinkiertovaiheisiin, jolloin ymmärrys ympäristön vaikutuksista perustuu havaintoihin hyvin pienestä osasta hyönteisten elinkiertoa.
– Eri elinkiertovaiheiden kestossa on suuria vaihteluja perhoslajien välillä, mutta tutkimilleni lajeille, täpläverkkoperhoselle (Melitaea cinxia) ja pikkuapollolle (Parnassius mnemosyne), on yhteistä se, että aikuisvaihe kestää vain noin kuukauden joka vuosi. Nämä perhoset siis viettävät suurimman osan noin vuoden mittaisesta elämästään ihmisille varsin näkymätöntä hiljaiseloa, mikä kuitenkin määrittää suurelta osin niiden menestyksen, kertoo FM Susu Rytteri väitöstutkimuksestaan.
Rytterin tutkimuksessa hyödynnettiin pitkäaikaisia seuranta-aineistoja, joita Helsingin yliopisto on kerännyt täpläverkkoperhosesta ja Suomen ympäristökeskus pikkuapollosta. Pitkäaikaisaineistoja yhdistettiin lyhyen aikavälin yksityiskohtaiseen aineistoon täpläverkkoperhosen toukista, jota kerättiin sekä seuraamalla luonnonpopulaatioita, että manipuloimalla talven lumisuusoloja. Monipuoliset aineistot auttoivat ymmärtämään, miten eri vuodenaikoina tapahtuvat muutokset sääoloissa vaikuttavat perhosiin, ja mitkä elinkiertovaiheet ovat erityisen herkkiä muutoksille.
Elinympäristöjen lisääminen tehostaa leviämistä lämpenevässä Pohjolassa
Ilmastonmuutoksen myötä Suomessa erityisesti talvilämpötilat nousevat, lumen määrä vähenee ja kevään alku aikaistuu. Samalla säiden odotetaan muuttuvan entistä vaihtelevammiksi: välillä on esimerkiksi pitkiä kuivia jaksoja, ja toisinaan taas sateet tuntuvat kestävän loputtomiin. Tutkimuksessa huomattiin, että perhosentoukkien selviämistä heikensi suojaavan lumipeitteen puuttuminen ja kevään alkaminen poikkeuksellisen aikaisin. Sään suorien vaikutusten lisäksi toukat kärsivät aikaisin alkaneena keväänä nälästä, sillä ne heräsivät talvihorroksesta hyvin aikaisin, mutta niiden ravintokasvit eivät samalla tavalla aikaistaneet kasvuaan.
Talvien ja keväiden lämpenemisen haitallisten vaikutusten vastapainoksi kesien lämpeneminen voi toisaalta edistää perhosten ja muiden hyönteisten leviämistä pohjoiseen. Tutkimuksessa havaittiinkin, että perhoset lensivät synnyinniityltään uusille niityille todennäköisimmin niinä lentokausina, joina oli eniten aurinkoisia ja helteisiä päiviä. Leviämisen tehostamiseksi elinympäristöjen pinta-alan kasvattaminen ja kytkeytyneisyyden parantaminen, eli yksinkertaistetusti elinympäristön määrän lisääminen on erityisen keskeistä.
– Perhoset ja muut hyödylliset pölyttäjähyönteiset tarvitsevat aikuisvaiheessa lämmintä ja aurinkoista säätä, koska lämpö auttaa niitä liikkumaan ja ruokailemaan tehokkaasti. Kesien lämpeneminen tehostaa hyönteisten leviämistä kuitenkin vain silloin, kun niillä on paikkoja joihin mennä: monille hyönteislajeille elinympäristöjen lisääminen on leviämisen välttämätön edellytys. Esimerkiksi kasvi- ja hyönteislajistoltaan rikkaita niittyjä tarvittaisiin Suomeen nykyistä enemmän, Rytteri toteaa.
FM Susu Rytteri väittelee 30.3.2021 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Butterflies in changing weather conditions: implications for ecology and conservation”. Väitöstä voi seurata verkossa.
Vastaväittäjänä on vanhempi tutkija Toke Thomas Høye, Aarhusin yliopisto, Tanska, ja kustoksena on apulaisprofessori Marjo Saastamoinen.
Rytteri, Susu (2021). Butterflies in changing weather conditions: implications for ecology and conservation. ISBN 978-951-51-7141-2 (painettu), ISBN 978-951-51-7142-9 (PDF). Elektroninen versio on luettavissa Heldassa.
Lisätietoja
- Susu Rytteri, 044 262 3335, susu.rytteri@helsinki.fi
- Research Centre for Ecological Change