– Euroopan soissa on viisi kertaa enemmän hiiltä kuin Euroopan metsissä. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta on siksi äärimmäisen tärkeää, että hiili pysyy suokerrostumissa eikä vapaudu sieltä ilmaan kuivumisen, eroosion ja suopalojen seurauksena, kertoo selvityksen toinen suomalaiskirjoittaja, Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.
Kuivumisen taustalla sekä ilmastonmuutos että ihmisen toiminta
Suurin lasku suoveden pinnoissa ajoittuu 1700-luvun puoliväliin, joskin alueelliset erot ovat suuria.
– Tutkimuskohteiksi pyrittiin valitsemaan mahdollisimman luonnontilaisia soita, joskin Euroopasta on vaikeaa löytää soita, joihin maankäyttö ja muu ihmistoiminta eivät olisi jättäneet jälkiään, toteaa selvityksessä mukana ollut dosentti Minna Väliranta Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Soiden kosteusvaihteluja tutkittiin turvekerroksissa säilyvien yksisoluisten eliöiden, kuoriamebojen avulla, sillä suoveden korkeuden suoria mittauksia on vain lyhyeltä ajanjaksolta ja vain muutamista kohteista. Kuoriamebat sopivat hyvin varsinkin turvemaassa tapahtuvien muutosten seurantaan, sillä ne reagoivat herkästi ympäristönsä kosteuden muutoksiin.
Erityisen pahoin kärsineiksi osoittautuivat Iso-Britannian ja Irlannin suot, joita on ojitettu ja käytetty laidunmaina jo pitkään.
Tutkimusryhmä painottaa soiden suojelun, kunnostuksen ja luonnontilaan palauttamisen tärkeyttä
– Hiilinielukeskusteluun liittyen olisi meillä Suomessakin korkea aika alkaa puhua metsien lisäksi myös soista, tähdentävät Korhola ja Väliranta.
Heidän mukaansa suorikkaassa Suomessa ei ole jostain syystä vielä ymmärretty arvostaa sitä mahdollisuutta, mikä soissa piilee ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hiilen sidonnassa.
Tutkimustietoa Suomen soiden tilasta ja eri tyyppisten soiden hiilen sitomiskyvystä tarvitaan lisää, sillä tässä Euroopan laajuisessa tutkimuksessa oli mukana vain muutamia soita pohjoisilta alueilta.
– Soitamme ei ole tutkittu riittävästi siitä näkökulmasta, kuinka voisimme hyödyntää suoluontoamme maksimaalisella tavalla hiilen kerryttämisessä ja ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä, tiivistää Väliranta.
Alkuperäinen artikkeli: Swindles, G.T., Morris, P.J., Mullan, D.J., Payne, R.J., Roland, T.P., Amesbury, M.J., Lamentowicz, M., Turner, T.E., Gallego-Sala, A., Sim, T., Barr, I.D., Blaauw, M., Blundell, A., Chambers, F.M., Charman, D.J., Feurdean, A., Galloway, J.M., Gałka, M., Green, S., Kajukało, K., Karofeld, E., Korhola, A., Lamentowicz, L., Langdon, P., Marcisz, K., Mauquoy, D., Mazei, Y.A., McKeown, M., Mitchell, E.A.D., Novenko, E., Plunkett, G., Roe, H.M., Schoning, K., Sillasoo, Ü., Tsyganov, A.N., van der Linden, M., Väliranta, M. & Warner, B. 2019. Widespread drying of European peatlands in recent centuries. Nature Geoscience. (DOI: 10.1038/s41561-019-0462-z)
Lisätietoja
Dosentti Minna Väliranta, minna.valiranta@helsinki.fi, puh. 050 448 6483
Professori Atte Korhola, atte.korhola@helsinki.fi, 050 415 4528