Johanna Mappes aloitti ekologian professorina Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa syyskuussa 2020. Hänen tutkimusalansa, evoluutioekologia, keskittyy ymmärtämään, miten eliöt sopeutuvat ympäristöönsä, ja lajien evoluutioon vaikuttavia mekanismeja.
– Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten luonto toimii. Nautin ongelmien ratkaisemisesta ja kokeiden suunnittelusta. Tämä kaikki vaatii luovien ratkaisumallien ja tieteellisen käytännön yhdistämistä: mielikuvitusta ja loogista ajattelua, Johanna Mappes sanoo.
Professori Mappes tutkii, miten eläimet vaikuttavat toisiinsa. Hänen tutkimuksensa keskittyvät erityisesti siihen, miten saalistajayhteisö ja saalistajien käyttäytyminen muovaavat saalista, sen viestintää ja evoluutiota. Tutkimuksessaan hän usein käyttää mallina värikkäitä eläimiä, koska niissä sopeutuminen on helppoa nähdä.
– Eläimet käyttävät värejä sosiaalisessa kanssakäymisessä, lisääntymiseen liittyvässä viestinnässä ja saalistajan ja saaliin välisessä kommunikaatiossa. Lisäksi väritys on yhteydessä eläimen lämpötilan säätelyyn, vastustuskykyyn ja ympäristössä suojautumiseen. Värit vuorovaikuttavat ympäristön kanssa ennustettavalla ja ympäristöstä riippuvaisella tavalla. Ne tarjoavatkin erinomaisen tilaisuuden ennustaa, miten muutokset ympäristössä vaikuttavat eliöihin ja niiden kykyyn sopeutua.
– Kaikki biologiset järjestelmät kehittyvät. Niinpä kaikilla biologian osa-alueilla menneisyys on merkittävä osa sitä, miten voimme hahmottaa elämää. Ilman evoluutiobiologiaa emme voi syvällisesti ymmärtää asioiden syitä, vaan pelkästään jäämme kuvailemaan sitä, millaisia ne ovat. Esimerkiksi saalistajien ja saaliiden väliset vuorovaikutukset ovat hyvin tärkeitä yhteisöjen rakenteelle ja toiminnalle. Sekä saalistaja- että saalisyhteisöt ovat tällä hetkellä merkittävässä muutoksessa. Meidän on ymmärrettävä, miten nämä muutokset vaikuttavat biologisten järjestelmien sopeutumiskykyyn ja palautumiskykyyn.
Johanna Mappesin mielestä on todella tärkeää tuoda perinteiseen suojelubiologiaan evoluutionäkökulmaa.
– Esimerkiksi viimeisimmät sopeutumat tekevät erilaisen elämänhistorian omaavista populaatioista ja lajeista enemmän tai vähemmän haavoittuvia maailmanlaajuisille muutoksille. On tärkeää, että luonnonsuojelussa otetaan huomioon evoluution aikaansaamat mahdollisuudet ja evoluutioprosessit, jotta luonnon monimuotoisuutta voidaan suojella paremmin, hän sanoo.
Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa Johanna Mappes sijoittuu organismi- ja evoluutiobiologian tutkimusohjelmaan. Hänen mielestään tiedekunnassa käynnistynyt Thriving Nature -hanke on ainutlaatuinen tilaisuus.
– Ohjelma on onnistunut houkuttelemaan useita uusia, nuoria ja innokkaita tutkijoita Viikkiin. Eri tieteenalojen välinen yhteistyö, osaaminen ja tahto synnyttää korkealaatuista tiedettä ja muuttaa maailmaa on huikeaa.
Johanna Mappes aloitti tehtävässään keskellä Covid-19-pandemiaa. Hän saapui Helsinkiin Jyväskylän yliopistosta, jossa hänellä edelleen on tutkimusta.
– Toivon, että pystyn jatkamaan yhteistyötä Helsingin ja Jyväskylän välillä.