Vuonna 2016 tapahtui kaksi odottamatonta ja poliittisesti merkittävää tapahtumaa. Kesäkuussa Britanniassa äänestettiin brexitin eli EU-eron puolesta. Neljä kuukautta myöhemmin liikemies ja tv-kasvo Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.
Tulosten rehellisyyttä epäiltiin, mutta perinteisen vaalivilpin sijaan taustalta löytyi jotain täysin uutta: äänestysten alla tekoäly oli valjastettu poliittisen propagandan levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Osaa äänestäjistä oli manipuloitu algoritmien ja väärää tietoa levittäneiden bottien avulla.
– Molemmat ovat esimerkkejä isoista ongelmista, joihin tekoäly voi johtaa. Näihin ja muihin tekoälyyn liittyviin ongelmiin paras keksimäni lääke on se, että ihmiset ymmärtäisivät, että tällaiset ongelmat ovat nykyään mahdollisia, sanoo Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen apulaisprofessori Teemu Roos.
Tekoäly auttaa ymmärtämään hiukkaskiihdyttimiä – ja satuja
Roos tunnetaan tekoälytutkijana ja globaalistikin huomiota ja suosiota herättäneen Elements of AI -verkkokurssin vetäjänä. Ohjelmistoyhtiö Reaktorin kanssa toteutetun kurssin yhtenä tavoitteena on kouluttaa prosentti Suomen väestöstä taitamaan tekoälyn perusteet.
Tekoälyn poliittisten vaikutusten tutkiminen ei ole Roosin erityisalaa, vaan yksi monista häntä kiinnostavista ilmiöistä. Tekoälytutkijana Roosin tutkimus kiinnittyy lukuisiin eri tieteenaloihin aina fysiikasta folkloristiikkaan ja politiikkaan.
– Iso osa tutkimuksestani on hyvin poikkitieteellistä ja voi näkyä melkein missä vain. Pyrin siihen, että olen rakentamassa oman tai muun tutkimuksen pohjalta polkuja tekoälyn käytännönläheisiin sovelluksiin.
Näistä Roos mainitsee esimerkiksi Fysiikan tutkimuslaitoksen (Helsinki Institute of Physics, HIP) kanssa tekemänsä tutkimuksen, jossa tekoälyä käytetään arvioimaan materiaalien ominaisuuksia äärimmäisissä olosuhteissa.
– Voimme tarkastella atomitasolla, miten eri materiaalit käyttäytyvät esimerkiksi fuusioreaktorissa tai hiukkaskiihdyttimessä. Tekoälyn avulla tämä onnistuu ilman, että tarvitsee rakentaa miljoonia tai miljardeja euroja maksavia laitteita.
Toisessa ja hyvin erilaisessa projektissa Roos tutkii yhdessä antropologien ja historioitsijoiden kanssa satujen evoluutiota: miten laajalti tunnetut sadut, kuten Punahilkka, ovat levinneet eri kulttuureihin ja mitä saduissa ilmenevät erot kulttuurien välillä kertovat eri kansoista. Tekoälyn rooli tutkimuksessa on siinä, että se auttaa löytämään yhteyksiä ja samankaltaisuuksia satujen väliltä.
Huonolla koulutuksella siirrämme pahat tapamme tekoälyyn
Tekoälystä haetaan nyt ratkaisua moniin ihmisten ongelmiin ja tarpeisiin aina kielen kääntämisestä autojen kuljettamiseen. Usein tekoälystä toivotaan samalla virheistä ja tunteista vapaata toimijuutta, jollaiseen ihminen ei kykene.
Tekoäly on kuitenkin tasan niin älykäs kuin materiaali, jolla sitä opetetaan. Jos tekoälyä opetetaan esimerkiksi tunnistamaan rikollisia vinoutuneella materiaalilla, se helposti toisintaa vaikkapa ihmisille tyypilliset sukupuoleen ja ihonväriin liittyvät ennakkoluulot. Tekoälyä voidaan myös käyttää pahansuovasti, kuten tapahtui USA:n presidentinvaalien ja brexitin alla.
– Jos tekoäly on megatrendi, eettinen tekoäly on megatrendi sen sisällä. On tärkeää, että tekoälyn tutkimisessa ja opettamisessa on mukana ihmisiä mahdollisimman monenlaisista taustoista, jotta nämä ongelmat saadaan minimoitua, Roos sanoo.
Roosin mukaan tekoälyn opettaminen pois vääristyneistä ajatusmalleista voi olla haastavaa – mutta ei niin haastavaa kuin ihmisen.
– Tällainen ajattelu voidaan tunnistaa ja sitten puuttua siihen. Ihmisten kohdalla sama on usein huomattavasti vaikeampaa.
Suomi on tekoälytutkimuksen kärkimaa
Tekoälytutkimuksella menee Suomessa vahvasti. Tekoälyaiheisten tiedejulkaisujen määrällä mitattuna pääkaupunkiseutumme yliopistot kilpailevat tasaväkisesti maailman huippuyliopistojen kanssa. Yrityspuolella Suomessa on noin 4 000 tekoälyyn tavalla tai toisella linkittynyttä yritystä, joista 50:ssä on isot tekoälyä soveltavat tiimit. Se on kansainvälisessä vertailussa paljon.
Iso osa tekoälytutkimuksesta on poikkitieteellistä. Se on usein hidasta ja vaatii siksi pitkäjänteistä rahoitusta.
– Jo siinä, että eri aloilta tulevat ihmiset oppivat puhumaan toistensa kanssa, voi mennä vuosia. Projektit ovat usein parin vuoden mittaisia, ja aloittamisessa on riskinsä, jos jatkorahoituksesta ei ole varmuutta.
Tekoälytutkimukseen panostaminen on lopulta panostamista paljon muuhunkin.
Roos kertoo, että yliopistot saavat tutkitusti liian vähän tunnustusta tekemästään tekoälytutkimuksesta.
– Puhutaan paljon siitä, että Google, IBM ja Facebook tekevät tutkimusta. Kuitenkin henkilöt näissä yrityksissä ovat saaneet koulutuksensa yliopistosta.
– Toiseksi, ilman yliopiston ekosysteemiä valtaosa yrityksistä ei voisi hyödyntää tekoälyä. Isoilla yrityksillä saattaa olla omaa tutkimusta ja tuotekehitystä, mutta niilläkään ei ole halua tai varaa tehdä kriittistä perustutkimusta, johon innovaatiot perustuvat, Roos lisää.
Tekoäly on nyt kuuma ala, ja nykyisessä buumissa politiikan ja yritysmaailman päättäjillä välillä hämärtyykin asiantuntijoiden ja ”asiantuntijoiden” ero. Aitoa asiantuntijuutta tarvitaan, jotta suomalaiset voidaan kouluttaa tunnistamaan tekoälyn mahdollisuudet ja vaarat – esimerkiksi poliittisen mielipiteiden muokkaamisen.
– Tekoälyyn liittyvissä kysymyksissä tutkijat ovat niitä asiantuntijoita, joita kannattaa kuunnella, Roos painottaa.
Teksti: Sebastian Koskinen