Kloramfenikoli
Kloramfenikolia käytetään yleisesti paikallishoitona silmätulehduksissa. Eläimille ei ole olemassa systeemivalmistetta. Kloramfenikoli on laajakirjoinen mikrobilääke, joka estää bakteerin proteiinisynteesiä. Se on bakteriostaatti ja aikariippuvainen. Pseudomonas aeruginosa on olennaisin tälle lääkeaineelle luontaisesti resistentti bakteeri.
Fusidiinihappo
Fusidiinihappoa käytetään iho-, korva- ja silmätulehdusten hoidossa paikallisesti. Eläimille ei ole olemassa systeemivalmistetta. Fusidiinihappo tehoaa vain Gram-positiivisiin bakteereihin, kuten stafylokokkeihin ja korynebakteereihin. Streptokokit, enterokokit sekä kaikki gramnegatiiviset bakteerit ovat lääkeaineelle luonnostaan resistenttejä. Streptokokeilla saatetaan kuitenkin saavuttaa bakteeriin tehoava pitoisuus paikallishoidolla.
Fusidiinihappo tehoaa estämällä tRNA:n sitoutumisen bakteeriribosomin 30S-alayksikköön, jolloin proteiinisynteesi estyy. Fusidiinihapporesistenssi johtuu usein proteiinisynteesin osan muuttumisesta. Näitä mutaatioita ja resistenssin valikoitumista voi tapahtua hoidon aikana. Tämä ei aiheuta ristiresistenssiä muiden antibioottien kanssa.
Fusidiinihappo läpäisee lipofiilisenä yhdisteenä myös silmän kornean.
Polymyksiini B
Polymyksiini B on antibiootti, jota käytetään pieneläimillä pääasiassa korvatulehdusten paikallishoidossa. Polymyksiini B tehoaa vain Gram-negatiivisiin bakteereihin, kuten pseudomonakseen tai E. coliin. Kuitenkin mm. Proteus-suvun bakteerit sekä kaikki Gram-positiiviset bakteerit ovat lääkeaineelle luonnostaan resistenttejä. Polymyksiini B on bakteriosidinen.
Metronidatsoli
Metronidatsolista ei ole olemassa eläinvalmistetta, mutta sitä voidaan eläimillä käyttää kaskadisäännön perusteella. Metronidatsoli tehoaa vain anaerobibakteereihin, joten sitä käytetään yleensä jonkin muun mikrobilääkkeen kanssa laajentamaan hoidon kattavuutta. Anaerobibakteerien kannalta amoksisilliini-klavulaanihapolla on lähes yhtä laaja kirjo, joten sen yhdistäminen metronidatsoliin ei useinkaan ole perusteltua. Metronidatsoli on bakteriosidinen. Sillä on myös tehoa Giardia -alkueläimiin.
Nitrofurantoiini
Nitrofurantoiinia voidaan käyttää eläimillä kaskadisäännön mukaan, vaikka se on ihmisvalmiste. Tätä lääkeainetta käytetään yksinomaan virtsatietulehdusten hoitoon. Lääkeaine on melko laajakirjoinen ja tehoaa moneen Gram-positiiviseen ja -negatiiviseen bakteeriin. Proteus-suvun bakteerit ovat kuitenkin nitrofurantoiinille luonnostaan resistenttejä.
Vaikutusmekanismi on huonosti tunnettu, mutta johtuu osittain bakteeri-DNA:n vaurioitumisesta.
Nitrofurantoiini imeytyy nopeasti PO-annon jälkeen. Puoliintumisaika on koiralla noin 30 minuuttia ja eliminaatio tapahtuu munuaisten kautta niin tehokkaasti, että terapeuttisia pitoisuuksia kudoksissa ei saavuteta. Pitoisuus virtsassa on erittäin korkea ja se saavutetaan jo noin puolen tunnin kuluessa. Osa nitrofurantoiinista metaboloidaan maksassa ja noin puolet eritetään muuttumattomana virtsaan.
Nitrofurantoiini on bakteriostaattinen.
Nitrofurantoiinia ei saa käyttää munuaisvikaisella potilaalla johtuen toksisista vaikutuksista ja siitä, että virtsapitoisuudet alenevat ja hoitotulos heikkenee. Potilaalle voi esiintyä ruoansulatuskanavaoireita, kuten oksentelua ja ripulia. Maksavaurioita on kuvattu. Lääkeaine ei vaikuta kovinkaan paljon suolistomikrobistoon.
Metenaamihippuraatti
Metenaamihippuraatti on ihmiskäyttöön suunnattu antibakteerinen aine, jota käytetään virtsatietulehduksen uusimisen ehkäisyssä. Virtsan happamassa pH:ssa (<5,5) aine muuttuu formaliiniksi, joka tappaa bakteereita. Ihmisillä valmiste on melko laajassa käytössä ja näkyy mikrobilääkkeiden käyttötilastoissa, vaikka kyseessä ei varsinaisesta mikrobilääkkeestä olekaan. Hoidon kannalta haastavinta on virtsan pH:n laskeminen optimaaliselle tasolle. Hoitovaste onkin kokemuksemme mukaan heikko. Aktiivinen tulehdus on kuitenkin hoidettava pois ennen metenaamihippuraattihoidon aloittamista.