Ennen näytteen ottamista on tärkeää tutustua näytteenotto-ohjeisiin edustavan näytteen saamiseksi. Lisäohjeita voit tarvittaessa tiedustella laboratoriosta. Näytteenottovälineet-sivulta löydät esimerkkejä sopivista näytteenottoon ja postitukseen tarvittavista välineistä.
Avaa tästä klinikalle printattava näytteenotto-ohjeposteri! Virtsanäytteenotto-ohjeiden kohdalta löydät myös virtsan viljelyohjeposterin.
Lähetteessä tulee mainita seuraavat tiedot:
Suositeltavinta on ottaa virtsanäyte rakkopunktion (kystosenteesi) avulla. Muita näytetyyppejä ovat katetrinäyte ja puhtaasti laskettu keskivirtsanäyte. Mikäli mahdollista, olisi näyte hyvä ottaa siinä vaiheessa, kun virtsa on ollut rakossa >4 tuntia. Näytteen määrän tulisi olla 4 millilitraa, kun näyte lähetetään säilöputkessa.
Suositeltavin menetelmä. Punktiokohta desinfioidaan taitoksilla, jotka on kostutettu klooriheksidiinispriillä tai 70-80% alkoholilla. Ennen punktiota desinfektioaineen annetaan haihtua ja kuivua. Rakosta imetään virtsaa steriilin ruiskun ja neulan avulla. Neula vaihdetaan ennen virtsan siirtämistä kuljetusputkeen.
Virtsaputken suu puhdistetaan 0,5 % klooriheksidiinillä tai 10 % povidonijodilla. Desinfektioainejäämät pyyhitään pois ennen katetrin laittoa keittosuolaan kostutetulla taitoksilla. Katetrointi suoritetaan aseptisesti käyttäen steriilejä käsineitä ja tarvikkeita (esim. liukaste) varoen katetrin kontaminaatiota. Näyte kerätään katetrista steriiliin ruiskuun tai näytteenottoastiaan katetrin asentamisen yhteydessä. HUOM! Kestokatetreista näytteitä ei pääsääntöisesti tule ottaa, koska katetrit kolonisoituvat lähes aina bakteereilla parissa päivässä.
Keskivirtsanäytettä varten puhdistetaan naarailla ulkosynnyttimien alue ja uroksilla esinahan alus ja peniksen pää pyyhkimällä alue puhtaaseen veteen kostutetulla taitoksilla. Sen jälkeen alue pyyhitään kuivaksi. Keskivirtsasuihkusta kerätään virtsaa tehdaspuhtaaseen mukiin.
Virtsanäyte laitetaan säilöntäainetta sisältävään kuljetusputkeen, esimerkiksi keltamustakorkkiseen Vacuette Urine CCM-putkeen. Putken vakuumia ei saa avata, vaan näyte siirretään steriilin neulan ja ruiskun avulla kuljetusputkeen kumikorkin läpi. Putki tulee täyttää merkkiviivaan saakka (4 ml, liian vähäinen näytemäärä suhteessa säilöntäaineeseen estää bakteerien kasvua). Vacuette-putkessa näyte säilyy huoneenlämmössä viljelykelpoisena 48 h.
Jos virtsanäyte on tarpeen viljellä ja kasvattaa jo klinikalle ennen laboratorioon lähettämistä, tulee varmistaa oikea viljelytekniikka. Virtsaviljelyyn käytetään mieluiten Uricultia tai CLED-maljaa. CLED-maljalle viljeltäessä levitys kannattaa tehdä seuraavasti:
Mikäli maljalla todetaan kasvua, voi viljelmän lähettää laboratorioon virtsaviljelylähetteellä. Vapaasti lasketun keskivirtsan sekakasvumaljoja (3 lajia tai enemmän) ei kannata lähettää, sillä näissä näytteissä on tapahtunut ilmeinen kontaminaatio. Tällöin suositellaan uuden, mieluiten kystosenteesillä otetun näytteen lähettämistä/viljelyä.
Ihottumat, haavat, korvat, huulipoimut ym. pinnalliset näytteet
Ihon pinta puhdistetaan 70-80 % alkoholilla ja annetaan kuivahtaa. Jos iho on kovin ärtynyt, voi puhdistukseen käyttää esim. 10 % povidonijodia (Betadine). Furunkkelin voi halkaista skalpellin terällä tai sen sisältöä voidaan aspiroida neulan ja ruiskun avulla. Halkaistun furunkkelin sisältä näyte otetaan näytteenottotikulla. Aspiraationäytettä ruiskutetaan näytteenotto-tikun päähän tai kuljetuselatusaineeseen.
Pintaeritteet puhdistetaan huolellisesti pois korvakäytävän suulta ja käytävän vertikaalisesta osasta steriilillä keittosuolaliuoksella ja taitoksilla tai pumpulipuikoilla. Parhaiten näytteen saa korvahuuhtelun yhteydessä. Näyte otetaan mahdollisimman syvältä korvakäytävän sisältä, mielellään korvakäytävän horisontaalisesta osasta, kuljetuselatusaineen mukana tulevalla steriilillä näytteenottotikulla esimerkiksi otoskoopin tähystysosan läpi.
Eritteet pyyhitään pois keittosuolaan kostutetulla taitoksella, ja huuhdellaan tarvittaessa. Näyte otetaan sidekalvon pinnalta hieromalla näytteenotto-tikkua sidekalvoa vasten.
Ihonäytteistä tassun pohjat, ihopoimut ja peräaukon seutu ovat erityisen haastavia kontaminoivan bakteeriston vuoksi. Näytteenottoalue kannattaa ensin pestä kunnolla, kuivata ja sen jälkeen puhdistaa keittosuolalla ja taitoksilla kuten edellä. Näyte otetaan leesion keskeltä varoen koskettamasta ympäröivää ihoa.
Haavan pintaeritteet huuhdellaan ja puhdistetaan huolellisesti pois steriilillä keittosuolaliuoksella ja taitoksilla. Näyte otetaan pyörittämällä kuljetuselatusaineen näytteenottotikkua syvällä haavaontelossa. Tarvittaessa haavan pohjalta voi varovasti rapsuttaa kudosta esimerkiksi skalpellin terällä.
Ihon pinta desinfioidaan huolellisesti ennen näytteenottoa 70-80% alkoholilla tai klooriheksidiinispriillä. Ennen desinfektiota punktiokohta pestään tarvittaessa pesuaineliuoksella. Ihon annetaan kuivahtaa desinfektion jälkeen. Punktionäyte imetään steriilillä neulalla ja ruiskulla kohdealueelta. Näytettä tulisi saada 1-3 millilitraa. Näytteenoton jälkeen ruiskusta poistetaan ilma ja siihen vaihdetaan steriili neula, minkä jälkeen näyte ruiskutetaan kumikorkin läpi anaerobikuljetusampullaan. Ennen näytteen ruiskutusta on hyvä pyyhkiä ampullan kumikorkki alkoholilla. Ampullaan ei saa päästä ilmaa (mikäli ampullan elatusaine muuttuu sinertäväksi, on se merkkinä hapen pääsystä näytteeseen).
Elimistön steriileiltä alueita otetut biopsiat ja kudospalat (esim. leikkauksen aikana otetut näytteet) otetaan steriiliin astiaan ja laitetaan steriileillä pinseteillä kuljetuspurkkiin, jossa on elatusainetta ja joka säilyttää anaerobit (esim. Port-A-Cul Transport Jar).
Seulonnat kannattaa kohdistaa riskipotilaisiin (vastikään ulkomailta tuodut lemmikkieläimet ja hevoset, aiemmin sairaalassa tai eläinlääkäriasemilla hoidetut potilaat, joilla on esim. leikkaustoimenpiteeseen tai muuhun toimenpiteeseen liittyvä infektio, krooniset iho- ja korvainfektiopotilaat, joilla useita mikrobilääkityksiä jne.).
MRSA/MRSP-näytteet otetaan kuljetuselatusainetikkuun (esim. M40 kuljetusputki). HUOM! Kun MRSA/MRSP-kantajuutta tutkitaan, haavojen pintaeritteitä ei tarvitse pyyhkiä pois kuten märkäeritenäytteissä. MRSA/MRSP-kantajuutta tutkittaessa otetaan näytteeksi suu-sierainnäyte ja perineumnäyte. Lisäksi otetaan näyte haavoista, jos niitä on. Suu-sierainnäyte otetaan pyörittämällä näytetikkua ensin sieraimen etuosassa ja sen jälkeen suun limakalvolla ikenissä (yhteinen näytetikku), jonka jälkeen se laitetaan kuljetuselatusaineeseen. Tarvittaessa tikkua voi kostuttaa hieman steriilissä keittosuolaliuoksessa ennen näytteenottoa. Perineumnäyte otetaan ihon ja limakalvon liittymäkohdalta. Haavasta näyte otetaan omaan näytetikkuunsa. Yhteen MRSA/MRSP-pyyntöön voi siis lähettää 3 tikkua samasta eläimestä.
ESBL-kantajuusnäytteet otetaan kuljetuselatusainetikkuun (esim. M40-kuljetusputki) pyörittämällä tikkua peräsuolessa tai kastamalla tikku tuoreeseen ulosteeseen. Lisäksi voi ottaa erillisen näytteen erittävästä haavasta, jos sellainen eläimellä on.
Hengitystienäytteiden otto on haastavaa, koska melko usein näyte kontaminoituu ylähengitysteiden normaaliflooralla. Luotettavin menetelmä on ottaa keuhkohuuhtelunäyte (BAL) endoskoopilla steriilin (kaksois-)katetrin kautta.
Mikäli tämä ei ole mahdollista, näytteen voi ottaa trakealimasta mieluiten kaksoiskatetritekniikalla tai transtrakeaali-aspiraattina. Transtrakeaaliaspiraatit tai BAL laitetaan Port-F- tai Port-A-Cul -ampullaan. Lisäksi kannattaa mukaan laittaa M-40 tai vastaava näytetikku, joka kostutetaan näytteessä. Diagnoosia usein auttaa myös, jos mukaan laitetaan objektilasi gramvärjäystä varten (solukuvan arviointi). Gramvärjäykselle tehdään oma lähete.
Keuhkonäytteiden säilyvyys on huono, joten näytteet tulee saada laboratorioon nopeasti, mieluiten 24 tunnin sisällä. Lähetteessä tulee ilmoittaa, jos epäillään tiettyä patogeenia (esim. Streptococcus equi ssp. equi, Rhodococcus equi tai Bordetella bronchiseptica). Pääntaudin seulonnalle on oma lähete. Lähetteessä tulee ilmoittaa myös, miten näyte on otettu ja mielellään lyhyt maininta taudinkuvasta.
Sinusonteloista voi ottaa näytteitä esim. toimenpiteen yhteydessä. Sinuksista kerätään märkänäytettä joko aspiroimalla tai pyörittämällä eritteessä näytetikkua (M-40 putki). Sieraimista otetut näytteet ovat usein arvottomia, ellei niistä etsitä tiettyä patogeenia (esim. pääntaudin kantajia). Näytetyypin ja näytteenottotekniikan ilmoittaminen on tärkeää.
Ulostetta lähetetään sekä sellaisenaan tiiviissä näytepurkissa, että geelikuljetusputkessa (M-40). Näyteputkien ja purkkien on oltava tiiviitä eikä niissä saa olla ulostetta ulkopuolella. Näytteet tulee pakata niin, että ne eivät vuoda kuljetuksen aikana.
Ulosteviljelyitä varten kerätään näyte tuoreesta ulosteesta puhtaaseen tiiviiseen näytepurkkiin. Näytettä tulisi olla vähintään 1 gramma. Tämän lisäksi näytetikku kastetaan ulosteeseen tai näyte tikkuun otetaan suoraan potilaan peräsuolesta. Ulostenäytetutkimukseen tarvitaan siis ulostetta sekä purkissa että tikussa. Näytteet tulee lähettää laboratorioon mahdollisimman pian. Mikäli kerätään useamman päivän ulostenäyte, säilytetään näytteet jääkaapissa ennen lähetystä.
Näyte otetaan veriviljelypulloihin (BACT/ALERT, Biomérieux) vakuumitekniikalla. Näyte otetaan joko keskuslaskimosta tai perifeerisestä suonesta. Sarjanäytteessä pulloihin tulee perustietojen lisäksi kirjata näytteenottoaika.
Näytteenottosuonen päältä ajetaan karvat. Näytteenottokohta puhdistetaan esim. klooriheksidiiniä sisältävällä pesuaineella tai tavallisella pesuemulsiolla sekä tehdaspuhtailla taitoksilla. Saippuajäämät poistetaan ja iho pyyhitään kuivaksi. Ihon pistokohta desinfioidaan 70-80% alkoholilla tai klooriheksidiinispriillä. Ihon annetaan kuivahtaa ennen pistoa. Näyte on otettava ehdottoman aseptisesti, ja varsinaisessa näytteenotossa tulee käyttää kertakäyttöisiä suojakäsineitä.
Näyte otetaan BACT/ALERT-pulloihin käyttäen erityistä holkkia ja siipineulaa, jossa on LuerLock-kanta. Pullon sivuun on hyvä laittaa tussilla merkintä 10 ml:n kohdalle, ettei näytettä tule otettua liikaa (pullossa on kova vakuumi). Näytepulloista poistetaan muovikorkit ja kumitulpat pyyhitään alkoholilla. Ensin täytetään aerobipullo (turkoosi etiketti) ja sen jälkeen anaerobipullo (oranssi etiketti).
Näytemäärä on valmistajan ohjeen mukaan 4-10 ml/pullo. Jos eläin on pieni, voi pulloon laittaa vähemmänkin verta, tällöin kirjaa lähetteeseen, kuinka paljon verta pulloon on laitettu. Pulloja on saatavana valmistajalta myös pienille eläimille (keltainen etiketti); näihin optimaalinen veren määrä on 4 millilitraa. Tästä pullosta ei voida tutkia varsinaisia anaerobibakteereja.
Siipineula ruuvataan paikoilleen holkkiin. Verisuonta staasataan ja neula pistetään suoneen (pistokohtaan ei saa koskea ihon desinfioinnin jälkeen). Kun neula on suonessa, holkki asetetaan BactAlert -veriviljelypullon suun päälle kohtisuoraan siten, että siipineulan kumilla suojattu pää läpäisee pullon kumikorkin. Pulloon lasketaan verta tarvittava määrä ja pullo vedetään pois neulasta. Sama toistetaan toiselle pullolle. Pullossa on kova vakuumi, joten kannattaa varoa, ettei pulloon mene liikaa verta. Pulloa käännellään varoen veren sekoittamiseksi elatusaineeseen.
Näytteen voi vaihtoehtoisesti ottaa ruiskuun suoraan suonesta. Tällöin ruiskusta tulee poistaa ilma ennen veren siirtämistä näytepulloon, ja näyte laitetaan tässä ensin anaerobipulloon, sitten aerobipulloon. Neula on vaihdettava joka kerta ennen veren laittoa pulloon. Ruiskuun otettava näyte on herkempi kontaminaatioille.
Näytettä laitetaan ohuesti objektilasille, levitetään toisen lasin avulla, ja ilmakuivataan (ei liekitetä eikä käytetä kiinnittimiä). Levitteitä voi tehdä useita. Objektilasien reunaan kirjoitetaan eläimen omistajan nimi, eläimen nimi ja päivämäärä. Objektilasit lähetetään niiden lähetykseen tarkoitetussa muovilaatikossa. Gramvärjäykselle tehdään oma lähete.
Näytteet otetaan steriilillä näytteenottotikulla (esim. M40-putken tai vastaavan kuljetusputken näytteenottotikku). Jokaiselle kohdealueelle varataan oma tikku; tikku merkitään huolellisesti tai numeroidaan. Lähetteeseen kirjataan numerointia vastaava näytteenottokohta.
Näytteenotto ajoitetaan mieluiten aamuun siten, että ko. tilassa ei ole ollut vielä toimintaa ja toisaalta niin, että tila on edellisenä iltana siivottu normaaliin tapaan. Näytteenotto kannattaa kohdistaa kosketuspinnoille ja/tai pinnoille, jotka ovat potilaan kanssa suorassa kontaktissa (esim. UÄ-anturi, pöytäpinnat ym., suihkupäät, hanat jne.). Viemäreistä ei kannata ottaa näytteitä.
Näytteenottotikun pää kostutetaan steriilillä keittosuolaliuoksella tai steriilillä vedellä kevyesti. Näytteenottotikkua hangataan tikkua käännellen noin 10x10 cm alueella. Näytetikku laitetaan kuljetuselatusaineeseen.