Tutkimme niiden evoluutiota, epidemiologiaa, diagnostiikkaa, ekologiaa ja isäntä-virus-vuorovaikutusta, molekyylitasolta väestötasolle. Ihmisten terveys on riippuvainen ympäristöstä, ja ihmiskunta kohtaa yhä enemmän uusia infektioita ympäristönmuutosten ja globalisaation takia - toki onneksi varustettuna yhä paremmalla teknologialla tutkia, diagnosoida niitä sekä taistella niitä vastaan.
Koronapademiatilanteessa iso osa tutkimuksestamme on suunnattu uudelleen SARS-CoV2-infektiota Olemme mm. kehittämässä vasta-ainetestejä, analysoimassa genomeja potilasnäytteistä, testaamassa ihmisille turvalliseksi todettuja lääkkeitä SARS-koronavirus-2:n inhiboimiseksi, kloonaamassa SARS-koronavirus-vasta-aineita potilaiden muistisoluista, sekä teemme turvalaboratoriotyötä monissa yhteisprojekteissa jotka vaativat infektiivisen koronaviruksen viljelyä BSL-3:-tason laboratoriossa.
Koronaviruksen lisäksi meillä on projekteja, jotka liittyvät alfaviruksiin, flaviviruksiin (esim. puutiaisaivokuume-, zika- ja denguevirukset), arenaviruksiin ja hantaviruksiin. Tutkimme eläinperäisten tautien ilmaantuvuutta ilmastonmuutoksen seurauksena (VECLIMIT project, AoF), sekä hyttysten ja punkkien leviämistä ja niiden kantamia viruksia. Käyttäen uusia sekvensointimentelmiä ja bioinformatiikkaa pyrimme löytämään uusia viruksia potilailta, niveljalkaisista ja villi – ja tuotantoeläimiltä. Tutkimme näytteitä paitsi Suomiesta, erityisesti myös Keniasta, jossa teemme yhteistyötä Nairobin yliopiston KAVI-instituutin kanssa Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa, jossa varaudutaan uusiin ja uhkaaviin infektioihin Keniassa.
Esimerkkejä tutkimuksestamme on esimerkiksi syy-yhteyden osoittaminen zikaviruksen ja sikiön aivovaurion välillä (Driggers et al NEJM 2016) sekä havainto uudesta Bombali-ebolaviruksesta kenialaisissa lepakoissa (Forbes et al 2019). Olemme myös osoittaneet, että ”tavallisen” eurooppalaisen puutiaisen (Ixodes ricinus) ja eurooppalaisen puutiaisaivokuumeen alatyypin lisäksi myös "taigapunkkkeja" (Ixodes persulcatus) ja siperialaista puutiaisaivokuumeen alatyyppiä esiintyy Suomessa, ja että puutiaisaivokuumevirusta on saapunut pääkaupunkiseudulle eri pesäkkeisiin useita erillisiä kertoja – ja jo monta vuosikymmeniä sitten. (Smura et al EMI 2019)
Yksikköä johtaa professori Olli Vapalahti, se sijoittuu Helsingin yliopistossa sekä lääketieteelliseen- että eläinlääketieteellisen tiedekuntaan ja se tekee yhteistyötä HUSLABin kanssa. Yksikköön kuuluu myös useita muita PI-tutkijoita: Tarja Sironen, Jussi Hepojoki, Tomas Strandin ja Eili Huhtamo. Tutkimustamme rahoittaa Jane ja Aatos Erkko-säätiö, Helsingin yliopistollinen keskussairaala, Suomen Akatemia sekä Sigrid Juséliuksen säätiö. Teemme mikrobisekvensointa ja bioinformatiikka-analyysejä, etsimme epätyypillisiä tai uusia taudinaiheuttajia näytteistä, ja suoritamme kokeita erikoispatogeeneilla tason 3 bioturvallisuuslaboratoriossa, ja tarjoamme näitä myös palveluina tai yhteistyönä.