Hoivakodissa kuolemaan asti

Kuvassa vanha täti kampaa naisen hiuksia.

Pitkälle edennyt muistisairaus saattaa johtaa siihen, että sairastunutta ei enää kohdata ja kohdella yksilöllisenä persoonana. Hoivakodissa asukkaat saattavatkin näyttäytyä pikemminkin hoitamisen kohteina kuin pitkän elämän eläneinä yksilöllisinä ihmisinä. Tällöin voidaan puhua jopa ihmisen sosiaalisesta kuolemasta.

Muistisairaiden vanhusten elämän loppuvaihe hoivakodissa asetetaan tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi. Erityisen mielenkiinnon kohteina ovat vaikeasti muistisairaiden ihmisten toimijuus ja osallisuus jokapäiväisessä hoivakotiarjessa, johon myös COVID-19 pandemia on viime aikoina lyönyt oman leimansa. Miltä hoivakotiasukkaiden elämä koronaeristyksessä on näyttänyt heidän läheistensä silmin? Millaisia mahdollisuuksia muistisairailla on ilmaista ja harjoittaa omaa uskoaan hoivakodissa? Millaiset tekijät edistävät tai estävät asukkaiden liukumista sosiaaliseen kuolemaan elämänsä viime metreillä? Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia etnografisella tutkimuksella havainnoimalla hoivakodin arkea ja haastattelemalla asukkaita, heidän läheisiään ja hoitohenkilöstöä.

Jari Pirhonen