Esineilmaisussa esineet ja erilaiset materiat toimivat merkitysten kantajina ja toimijoina. Esineilmaisu voidaan nähdä nukke- ja esineteatteritaiteen uutena muotona, joka haastaa perinteisiin esitysmuotoihin sisäänrakennetun ajatuksen katsojasta sekä konventionaalisen yleisösuhteen.
Viimeaikainen, posthumanismista inspiroitunut tutkimus korostaa materiaalisuuden merkitystä ja kyseenalaistaa ihmisen etusijan sekä painottaa materian aktiivista toimijuutta, minkä tunnistan myös esineilmaisusta. Siinä esineen kategoria ei myöskään tyhjenny vastapareihin luonnollinen–keinotekoinen, elollinen–eloton tai inhimillinen–ei-inhimillinen. Esineilmaisututkimus haastaakin pohtimaan toiminnan, ruumiillisuuden ja aineellisen ympäristön yhteyksiä ja niiden välisiä hierarkioita, etenkin suhteessa sosiaalisen kuoleman käsitteeseen ja kokemukseen siitä.
Riku Laakkonen