Sosiaalisen kuoleman kynnyksellä

Saadaksemme oikean kuvan muistisairaiden ihmisten elämän loppuvaiheesta hoivakodeissa, meidän on erotettava toisistaan käsitteellisesti sosiaalinen kuolema ja kuolema sosiaalisena prosessina. Sosiaalinen kuolema, olkoonkin tahaton tai tahallinen, kertoo muistisairaan ympärillä olevien ihmisten kyvyttömyydestä nähdä hänen elämäänsä enää elämisen arvoisena. Sosiaalinen kuolema tarkoittaa muistisairaan vanhuksen muuttumista toisille yhdentekeväksi tai jopa rasitteeksi. Sosiaalisesti kuollut ihminen on fysiologisesti elossa, mutta menettänyt sosiaalisen merkityksensä toisten silmissä.

Kuolema sosiaalisena prosessina voi puolestaan olla hyvinkin merkittävä kokemus sekä kuolevalle itselleen että häntä saatteleville ihmisille. Tällöin kuoleva tunnustetaan nimenomaisesti kuolemaa lähestyvänä ihmisenä ja se näkyy hänen kohtelussaan: elettyä elämää juhlistetaan, jäljellä olevaa helpotetaan ja kuolemaan valmistaudutaan yhdessä läheisten kanssa. Kuoleman sosiaalisen luonteen ymmärtäminen voi parhaimmillaan muuttaa kärsimyksen pitkiksi jäähyväisiksi.

Tässä tutkimuksessa kuvataan etnografisen ja taiteellisen tutkimuksen keinoin sekä sosiaalista kuolemaa että kuolemaa sosiaalisena prosessina hoivakodeissa. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, mikä sanotaan rivien välissä, mutta ohjaa kuitenkin eri toimijoiden (asukkaat, läheiset, henkilöstö) vuorovaikutusta asukkaan elämän loppuvaiheen aikana. Menemme hoivakotiin kysymään, katsomaan ja tekemään näkyväksi hoivakotikuoleman olosuhteita. Samalla rikomme tabuja ja puhumme siitä, mistä jotkut mieluummin vaikenevat. Herkistymme rohkeasti erilaisille äänille ja yritämme kuulla myös sen, mikä rivien välissä voisi ohjata meitä uuden tiedon lähteille.

Tutkimushankkeiden esittelyt

Hoivakodissa kuolemaan asti
Jari Pirhonen

Draama kommunikaatiokeinona vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidossa
Maija Harju

Esineilmaisu ja sosiaalinen kuolema: kanssa-animointi ikäihmisen heikkoa toimijuutta rakentamassa
Riku Laakkonen

Tutkimusympäristö

Tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa (sosiaaligerontologia) osana Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön toimintaa. Mukana on tutkijoita myös Aalto-yliopistosta ja Tampereen yliopistosta. Tutkimuksen rahoittaa Koneen säätiö.