Tutkimus

Kaupunkien sisäiset alue-erot ovat kasvaneet 1990-luvun alusta lähtien Suomessa. Esimerkiksi Helsingin asuinalueiden väliset erot vastaavat monella sosioekonomisella ja hyvinvointia kuvaavalla mittarilla koko Suomen kuntien välistä eriytymistä, ja samanlainen dynamiikka näkyy myös muilla kaupunkiseuduilla.

Sosioekonominen ja etninen eriytyminen eli kaupunkisegregaatio koettelee usein erityisesti kaupunkien lähiöiksi määrittyviä alueita. Samoja alueita leimaavat myös asuntokannan vanhenemiseen, palveluiden järjestämiseen sekä maineeseen ja asumisviihtyvyyteen liittyvät ongelmat. Lähiöt ovat näin kansallisen eriytymiskehityksen polttopisteessä sekä väestökehityksen että rakennuskantaan ja suunnitteluun liittyvien kysymysten osalta.

Kansainväliset havainnot korostavat tarvetta moniulotteiseen segregaatiotarkasteluun. Kun asumisen lisäksi koulut, työpaikat ja jopa julkisen liikenteen käyttö erottelevat erilaisia väestöryhmiä yhä voimakkaammin, esimerkiksi maahanmuuttajien integroituminen ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvo näyttäytyvät yhä keskeisemmin segregaatioon kytkeytyvinä kysymyksinä.

Hankkeen tutkimustyö on jaettu kolmeen toisiaan täydentäviin, yhtenäisen temaattisen jatkumon muodostaviin, työpakettiin:

  1. Lähiöiden sosiaalisen kehityksen tila, koettu hyvinvointi ja rooli sosiaalisen elämän areenana.
  2. Koulujen alueellinen rooli lähiöiden veto- ja pitovoimassa, palvelujen noodina ja paikallisen hyvinvoinnin fasilitoijana.
  3. Lähiörakenteen muutos ja paikallinen potentiaali lähiön uudelleenkonseptoinnissa.

Monitieteellinen ja moniaineistoinen lähestymistapa

Re:Urbia-tutkimus yhdistää maantieteen, sosiologian ja suunnittelun tutkimuksen lähestymistapoja ja aineistoja. Tutkimus kiinnittyy viiteen maantieteelliseen tasoon paikallisyhteisöistä kansainväliseen, ja hyödyntää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia aineistoja ja menetelmiä.

Tutkimuksen empiirinen aineisto käsittää

  1. hankkeessa toteutettavan laajan lähiöasukkaille kohdistetun kyselytutkimuksen,
  2. kvalitatiivisen, kolmessa fokuslähiössä toteutettavan case-tutkimuksen, sekä
  3. väestörakennetta ja asuntokantaa kuvaavan tilastoaineiston (Ruututietokanta).

Tilasto- ja kyselyaineistoilla tuotetaan nykyisen tilannekuvan lisäksi ajankohtaista tietoa lähiöiden pitkänajan kehityssuunnista Suomessa. Aineistoilla päivitetään Mats Stjernbergin väitöskirjatutkimuksen tarkastelu lähiöiden kehityksestä väestörakenteen ja asuntokannan osalta vuoteen 2020. Kyselytutkimus on osaltaan jatkoa jo 20 vuotta sitten ensimmäistä kertaa tehdylle kyselylle väestön hyvinvoinnista ja kokemuksista pääkaupunkiseudulla, mikä mahdollistaa pitkäaikaisen seurannan joidenkin ilmiöiden osalta.

Kolmeen fokuslähiöön keskittyvän ja haastatteluihin pohjautuvan case-tutkimuksen avulla tutkitaan muun muassa mahdollisuuksia toteuttaa palvelujen laajentamista ja uudelleenkonseptointia kouluissa. Hankkeessa kehitetään myös interaktiivinen simulointi- ja osallistamismalli, jolla tavoitellaan lähiöiden kaupunkitilan uudelleenoikeuttamista ja jatkokehittämistä tutkimalla yksityisen ja julkisen tilan muodostumisen ja käyttämisen logiikkaa.

Hanke tuottaa kattavien aineistojen kautta monipuolisen kuvan suomalaisten lähiöiden kehityksestä 2000-luvulla, sekä laajan kyselyaineiston kautta tarkentuvan ymmärryksen tekijöistä, jotka vaikuttavat asukkaiden muuttopäätöksiin, hyvinvointiin ja viihtymiseen eri alueilla. Suunnittelutarkastelut kytkevät lähiökehityksen ja kyselyaineiston tiedot lähiökonsepteihin ja niiden suunnitteluun tavalla, joka toimii siltana akateemisten tutkimustulosten ja käytännön kehittämissovellusten välillä.

1960- ja 70-luvuilla rakennettujen kerrostalolähiöiden määrä seutukunnittain (Stjernberg 2019).Lähiöiden työttömyysaste suhteessa seutukunnan työttömyysasteeseen vuosina 1990 ja 2010 (Stjernberg 2019).Yli 65-vuotiaiden asukkaiden osuus lähiöissä suhteessa seutukuntaan (Stjernberg 2019).Vieraskielisen väestönosuus lähiöissä suhteessa seutukuntaan (Stjernberg 2019).