Seija Kairavuori (Dos., KT, TaM, LO, AO) on vanhempi yliopistonlehtori (Kuvataiteen didaktiikka) Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja kolmen muun yliopiston alumni (UEF, Aalto yliopisto, NYU; NY, USA). Hän on toiminut yli 20 vuotta luokanopettajien ja aineenopettajien kouluttajana opettaen kuvataiteen didaktiikkaa sekä muuhun taidekasvatukseen ja tiedonalalähtöiseen eheyttämiseen liittyneitä kursseja ja ohjaten tutkielmaseminaareja. Hänet valittiin HYn Opettajien akatemian jäseneksi vuonna 2022. Hän on kasvatustieteellisen tiedekunnan kandiohjelman johtaja (2020-). Viime vuosina hän on johtanut myös luokanopettajan opintosuuntaa ja vastannut sen opetusharjoitteluista, sekä toiminut useita vuosia esihenkilötehtävissä. Hänen keskeinen mielenkiintonsa tutkijana kohdistuu luokanopettajaan kuvataiteen opettajana ja visuaaliseen kulttuuriin kasvattajana. Tähän generalistin tehtävään linkittyvät erityisesti osallisuuden, kulttuurisen moninaisuuden, monilukutaidon ja monialaisen oppimisen kysymykset. Hän tekee aktiivista yhteistyötä tutkijana ja opettajana taidemuseoiden ja taideyliopistojen kanssa. Hän on myös kiinnostunut erityisesti taito- ja taideaineiden ainedidaktisen tutkimuksen kehittämisestä, mihin liittyen hän ollut perustamassa (2017) ja päätoimittanut (2017-2020) Ainedidaktiikka-tutkimusjulkaisua (JUFO 1).
Vastaväitökset:
Manninen, Annamari (2021). Yhteyksiä luomassa: Nykytaideperustainen ilmiöpohjainen oppiminen Euroopan kansalaisuuden tarkastelussa. Väitöskirja, Taiteiden tiedekunta. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-279-5
Ohjatut väitökset:
Blagoeva, Nadezda (2020). An artist-teacher-researcher in action: Facilitating integration of contemporary art forms into primary after-school visual arts activities. Doctoral dissertation (article-based), University of Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6482-7
Knif, Leena (2021). Moninainen kuvis: osallisia tiloja, tasa-arvon tekoja, taiteella tiedettyä toimijuutta. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7267-9
Jatko-ohjattavat:
Doctoral student Weishu Yang
Tohtorikoulutettava Erika Perttuli-Borobio
Tohtorikoulutettava Marja Salerto
Hannah Kaihovirta (Dos., FT, TaM, KM, LO, AO) on Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan taito- ja taideaineiden didaktiikan (estetiska ämnenas didaktik) yliopistonlehtori. Hän on 1990-luvulta saakka toiminut taidelähtöisen oppimisen ja opettamisen puolesta eri oppimisympäristöissä. Hänen lähtökohtinaan opettajankouluttajana ovat kuvataide, nykytaide, moninainen visuaalinen vuorovaikutus, monilukutaito ja kestävän kehityksen didaktiikka. Tutkijana hän tarkastelee nykytaiteenopetusta eri oppimisympäristössä ja taidekasvatusta demokratiakasvatuksena. Hän on kehittänyt teoriaa oppimisesta rihmastona (Learning as Rhizomes) ja menetelmiä dialogiselle opetukselle yhteistyössä taiteilijoiden ja koulujen kanssa. Häntä kiinnostaa taiteilijan, tutkijan ja opettajan moninainen identiteetti sekä onto-epistemologiana että menetelmänä (esim. ARTografia, PAR ja bricolage). Hän on aktiivinen julkaisija, luennoitsija, oppimateriaalin tuottaja ja taiteilija kansainvälisissä tutkimus- ja koulutusverkostoissa.
Leena Knif (KT, TaM, KM, AO, LO) toimii kuvataiteen didaktiikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aineenopettajakoulutuksen, varhaiskasvatuksen- sekä luokanopettajan opintosuunnissa. Hän on toiminut myös Aalto-yliopistolla kuvataidekasvatuksen yliopisto-opettajana sekä KAAROn Kehitetään arviointia yhdessä!-hankkeen koordinaattorina. Opetushallituksen rahoittamassa hankkeessa Aallon ja Lapin yliopistojen kuvataidekasvatusten yhteistyössä toteutetun kentän opettajille suunnatun Arvioinnin kriteerit ja oppimisen tavoitteet taide-ja taitoaineissa täydennyskoulutuskokonaisuuden suunnittelijana ja vastuukouluttajana sekä OPHn arvioinnin kriteereitä työstävän ryhmän sparrausjäsenenä Knif on perehtynyt syvällisesti myös kuvataiteen arvioinnin kysymyksiin. Arvioinnin lisäksi tällä hetkellä tutkimuksellisesti innostaa erityisesti kuvataidekasvatus kriittisenä taidepedagogiikkana, jolloin keskeiseksi tutkimusteemaksi hahmottuu taiteellinen tietäminen moninaisuuden, normien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden näkökulmista. Knifin aihetta luokanopettajakoulutuksen näkökulmasta tarkasteleva väitöstutkimus Moninainen kuvis valmistui keväällä 2021.
Kauko Komulainen (FT, KM) on Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan suullisen ilmaisutaidon didaktiikan yliopistonlehtori. Kirjallisuustieteen väitöskirja (Ihanteiden Ikaros 2009) käsittelee Markku Lahtelan tuotannon välityksellä 1960-luvulla tapahtunutta suomalaisen sanataiteen murrosta, jonka aikana kollaasi- ja montaasiteoksille ominainen katkelmallinen tyyli valtasi alaa suomalaisessa kirjallisuudessa. Kiinnostuksen kohteisiin kuuluu myös mm. fantasiakirjallisuus. Kasvatustieteilijänä Komulaisen pääkohteita ovat opetussuunnitelmatutkimus (Curriculum studies), opettajan johtajuuteen liittyvä tutkimus, sekä oppiaineiden integrointiin ja kokonaisopetukseen sekä sosiaaliseen luovuuteen (erit. improvisaatioon) liittyvät kysymykset.
Hanna Niinistö (KT, KL, TaM, LO, AO) on Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan Kuvataiteen didaktiikan yliopistonlehtori. Hän on toiminut varhaiskasvatuksen ja luokanopettajan opintosuunnissa Helsingin ja Turun yliopistossa opettaen kuvataiteen didaktiikan ja pedagogiikan opintojaksoja, monialaisten eheyttäviä opintoja ja taide- ja mediakasvatuksen opintojaksoja. Niinistö on ohjannut varhaiskasvatuksen opettajien ja luokanopettajien harjoitteluja ja osallistunut niiden kehittämiseen. Hänen tutkimuksellinen kiinnostuksensa on kuvataiteen ainedidaktisessa kehittämisessä, erityisesti työskentelyprosessien, oppimisympäristöjen sekä teknologian mahdollisuuksien näkökulmasta. Väitöstutkimuksessa Niinistö tarkasteli taideoppimista autenttisissa todellisen elämän tilanteissa, ympäristöissä ja yhteisöissä. Hän on ollut tutkijana ja koordinaattorina erilaisissa opetuksen kehittämishankkeissa sekä suunnittelemassa ja toteuttamassa taide- ja mediakasvatuksen materiaali- ja koulutuskokonaisuuksia sekä tuottamassa oppimateriaalia. Lisäksi hän OPH:n kuvataiteen arvioinnin kriteereitä työstävässä työryhmäsä ja osallistunut aiemmin taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien uudistamistyöhön.
Aleksi Ojala (MuT, KM) on Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan Musiikin didaktiikan yliopistonlehtori, oppikirjailija, lauluntekijä ja artisti. Ojala on ollut kiinnostunut oppijan omaa musiikillista toimijuutta ja luovuutta edistävien työtapojen tutkimisesta ja kehittämisestä. Muut Ojalan tutkimusintressit liittyvät mm. sulautuvaan oppimiseen, verkko-oppimiseen sekä taiteiden avulla toteutettavaan kestävyyskasvatukseen. Ojala onkin affiloitunut kasvatustieteen tiedekunnan lisäksi myös Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituuttiin (HELSUS). Hän kuuluu kuusihenkiseen komiteaan, joka johtaa ISME:n (International Society for Music Education) populaarimusiikkikasvatuksen intressiryhmän toimintaa.
Ari Poutiainen (MuT) on kansainvälisesti tunnettu säveltäjä ja muusikko. Tutkijana ja pedagogina hänen erityisalaansa on rytmimusiikki, varsinkin jazz. Rekisteröityjä sävelteoksia on kertynyt 150, ja hän esiintyy yli 50 levytyksellä solistina, sovittajana, kapellimestarina tai sessiomuusikkona. Aikaisemmin Poutiainen on tutkimuksissaan keskittynyt jazzhistoriaan sekä -pedagogiikkaan. Hän on esimerkiksi kehittänyt ainutlaatuisen ja arvostetun sormitusstrategian modernia jazzviuluimprovisointia varten. Viime aikoina hän on tutkimuksissaan paneutunut myös musiikkikasvatukseen, luovuuteen ja improvisaatioon yleisemmin. Helsingin yliopiston musiikin didaktiikan tutkimus- ja opetustehtäviensä lisäksi hän johtaa orkestereita ja pitää viulun mestarikursseja ulkomailla sekä antaa tuntiopetusta esimerkiksi Sibelius-Akatemiassa. Poutiainen palkittiin vuonna 2015 YLL:n yliopisto-opetuksen kehittämisstipendillä. Jazztutkimusta hän opiskeli pitkään Yhdysvalloissa ASLA-Fulbright -stipendiaattina.
Seija Karppinen (Dos., FT, KL, KM, AO) on Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan Tekstiilikäsityön didaktiikan yliopistonlehtori. Hänellä on opetuskokemusta niin perusopetuksesta kuin opettajankoulutuksesta ja opettajien täydennyskoulutuksesta. Opettajankoulutuksessa hän on toiminut lehtorina käsityönopettajan, varhaiskasvatuksen ja luokanopettajan opintosuunnissa opettaen käsityön didaktiikkaa, taidekasvatukseen kuuluvia kursseja ja vetäen tutkimusseminaaria aikuiskasvatuksen opintosuunnassa. Opetuksessaan hän yhdistää niin käsityötä ja taidetta, kuten myös muita tiedonaloja käsityöhön. Taiteen perusopetuksen käsityö on hänelle läheinen aihe niin opetuksen kuin oman väitöskirjan kautta. Hän on osallistunut myös Opetushallituksen taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden (2018) uudistamistyöhön, kuten myös aiemmin esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luomiseen. Hänen tämän hetken toimintaan ja tutkimusintresseihinsä kuuluvat eheyttävä oppiminen, maker-kulttuuri, taiteen perusopetus, sosiaalinen luovuus ja tarinallisuus, uuden teknologian yhteys käsityöhön sekä kansainvälinen yhteistyö.
Martina Paatela-Nieminen (dosentti, TaT, TaL, TaM) toimii kuvataidekasvatuksen dosenttina Helsingin yliopistossa ja on visuaalisen kulttuurin dosentti Aalto-yliopistossa. Paatela-Nieminen valmistui taidemaalariksi Vapaasta taidekoulusta 1980 ja Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi 1985, josta lähtien on toiminut Taideteollisessa korkeakoulussa tuntiopettajana, assistenttina, yliassistenttina ja vanhempana tutkijana vuoteen 2006. Paatela-Nieminen valmistui taiteen lisensiaatiksi 1996, taiteen tohtoriksi 2001 ja toimi Suomen Akatemian tutkijatohtorina 2004–2006. Tämän jälkeen hän on toiminut Helsingin yliopistossa 2006–2008 yliopistonlehtorina, Taideteollisessa korkeakoulussa 2008–2009 vanhempana tutkijana ja Itä-Suomen yliopistossa professorina kahden vuoden projektissa 2009–2011, josta lähtien yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa vuoteen 2021. Hänen tutkimus- ja opetusalaan on aina kuulunut yhtaikaisesti taide, tiede ja uusi media, jotka rakentavat monilukutaitoa, erilaisten tekstien välistä (intertekstuaalista) ymmärrystä ja kulttuurista osaamista. Luokanopettajan ja aineenopettajan opiskelijoille suunnatut kurssit kuvataiteen didaktiikasta liittyivät nykytaiteeseen, ilmaisuun, uuteen mediaan, ympäristöön, taidekasvatukseen sekä ainedidaktiikkaan. Opiskelijoiden kurssitöistä on vuosittain pidetty taidenäyttely, tästä esimerkkinä Homo artificiosus technicus. Lisäksi Paatela-Nieminen toimi Suomen InSEAn puheenjohtajana 2006–2011 ja kansainvälisen taidekasvatusjärjestön InSEAn maailmanneuvoston Euroopan edustajana vuosina 2011–2017 ja on opettanut useissa ulkomaisissa yliopistoissa. Ks. https://orcid.org/0000-0003-0601-3534.
Väitöstutkimuksen ohjaus:
Tohtoriopiskelija Rachel Sinquefield-Kankaan väitöskirjan ohjaajat: professori Kristiina Kumpulainen, dosentti Martina Paatela-Nieminen, dosentti Antti Rajala. Väitöskirja Matter(s) of empathy in art education & research tarkastettiin 27.1.2023. Linkki väitöskirjaan: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/352705
Tohtoriopiskelija Tian Xiaowenin väitöskirjan ohjaajat: professori Fred Dervin, professori Mei Yuan, dosentti Martina Paatela-Nieminen. Väitöskirjan aihe: sense of Critical intercultrality (SCI): Students’ experiences and learning in Chinese Minzu Art Education at University.
Tohtoriopiskelija Sini Hyppäsen väitöskirjan ohjaajat professori Kalle Juuti ja dosentti Martina Paatela-Nieminen. Väitöskirjan aihe: Developing socio-digital cultural skills in primary school visual art education.
Sinikka Rusanen (Dosentti, TaT, TaM) on toiminut yli 20 vuotta opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa vastaten lastentarhanopettajakoulutuksen kuvataidekasvatuksen ja kuvataiteen didaktiikan opinnoista. Hänen tutkimusintressinsä on kohdistunut sekä yleiskasvattajan taidekasvatuksellisen ammatillisen identiteetin tukemiseen että kuvataidekasvatuksen edistämiseen lastenkulttuuritoimintana ja monitaiteisena taidepedagogiikkana. Viimeisimmät julkaisut käsittelevät taidekasvatuksen mahdollisuuksia tehostettua tukea tarvitsevien lasten tukemisessa sekä taiteellista toimintaa sosiaalisen improvisoinnin edistäjänä opettajankoulutuksessa. Dosenttina Rusanen jatkaa edelleen tutkimusryhmässä näiden tutkimuksellisten teemojen parissa.