Voimakkaasta akuutista eli äkillisestä kivusta kärsivä nauta liikehtii levottomasti tai verkkaisesti, sen silmät ovat tuskaiset, ruokahalu voi olla vähentynyt ja käytös ihmistä tai lajitovereita kohtaan voi olla muuttunut. Kivulias nauta voi myös ynähdellä vaimeasti tai narskuttaa hampaitaan.
Nautojen kipua, varsinkin pidempikestoista eli kroonista kipua, voi olla vaikea huomata, sillä naudat ovat saaliseläimiä. Niille on ollut lajinkehityksessä etua, mikäli haavoittuneen tai kipeän yksilön käyttäytyminen ei ole ollut silmiinpistävän poikkeavaa terveistä eläimistä. Pedot nimittäin poistavat heikommat eläimet laumasta ensin. Vahingoittuneet eläimet piiloutuvat ja pysyvät liikkumatta tai voivat tarpeen vaatiessa pyrkiä pysymään lauman mukana viimeiseen asti , jolloin niiden kipua on vaikea huomata.
Kipu myös muuttaa eläinten ilmettä. Kipua kokevan naudan korvien välinen etäisyys kasvaa ja korvien aukot suuntautuvat usein ulospäin. Kasvojen lihakset kiristyvät, jolloin silmien yläpuolelle muodostuu kolmiomainen juoste, joka saa aikaan huolestuneen ilmeen. Samoin pään sivuilla olevat purulihakset jännittyvät ja erottuvat siksi normaalia selvemmin. Myös turpa kiristyy. Sairaan naudan katse on yleensä intensiivinen ja sisäänpäin kääntynyt. Sieraimet ovat usein laajentuneet ja turpa voi olla kuiva ja likainen.