Suomen väestöstä 6-8 % sairastaa diabetesta ja suurimmalla osalla (90 %) on aikuistyypin eli tyypin 2 diabetes. Sairaus voi aiheuttaa verisuonissa, silmissä, munuaisissa ja hermostossa vaikeita vaurioita, jotka voivat merkittävästi huonontaa potilaan elämänlaatua. Diabeteksen lääkehoidolla on suuri vaikutus sairaanhoidon kokonaiskustannuksiin, noin 10 % sairaanhoidon kustannuksista menee diabeteksen hoitoon ja yhden diabetespotilaan hoito voi maksaa jopa 4000 € vuodessa.
Tyypin 2 diabetes on tyypillinen elintasosairaus, joka lisääntyy länsimaisen elämäntavan myötä liian ruoan ja liian vähäisen liikunnan seurauksena. Kaikki joilla on epäterveelliset ruokailu- ja liikuntatottumukset eivät kuitenkaan saa diabetesta vaan sen syntyminen edellyttää myös perinnöllistä taipumusta. Tyypin 2 diabetes onkin selvästi perinnöllinen sairaus: jos toisella vanhemmista on tyypin 2 diabetes, on lapsella noin 40% riski saada sairaus elämänsä aikana. Riski on vielä korkeampi, jos molemmilla vanhemmilla on sairaus, ja näyttää siltä että lasten riski on suurempi äidin kuin isän sairastaessa diabetesta.
Nämä diabetesriskiin vaikuttavat perityt ominaisuudet olivat todennäköisesti hyödyllisiä esi-isillemme, sillä ne auttoivat heitä hyödyntämään ravinnosta saamansa energian mahdollisimman hyvin ja varastoimaan sitä "laihempia" aikoja varten. Nykyään emme näe enää "laihoja" aikoja, joten nämä ominaisuudet ovat pikemminkin vaarallisia kuin hyödyllisiä. Tyypin 2 diabetes on seurausta perimän ja länsimaalaisen elämäntyylin yhteentörmäyksestä.
Botnia -tutkimus aloitettiin vuonna 1990 tavoitteena tutkia ja selvittää edellä mainittuja elintapojen ja perimän yhteyksiä kolmen terveyskeskuksen alueella Pohjanmaalla: Närpiössä, Mustasaaressa ja Maalahdessa. Myöhemmin tutkimus laajeni myös Pietarsaareen ja Vaasaan sekä muualle Suomeen ja Etelä-Ruotsiin. Tänä päivänä Botnia-tutkimuksella on kolme tutkimuskeskusta Suomessa (Helsinki, Vaasa ja Pietarsaari) ja noin 15000 henkilöä 1500 diabetesperheestä on osallistunut tutkimukseen.