Hankintakilpailun voittanut ratkaisuehdotus vastaa hyvin, jopa ennalta arvaamattoman täydentävästi mielikuvaan paikan hengestä. Tuoreena perinteitä kunnioittavana rakennusryhmänä uusi opetusrakennus ja majoitusrakennukset jäsentyvät hienosti vanhan pihapiirin pariksi raitin varrelle. Instituuttirakennus nousee vahvemmin esille nivelrakennuksena pihapiirejä yhdistäen. Toiminnallisesti metsäaseman rakennukset tulevat pelaamaan uudessa asemoinnissa paremmin yhteen, hajauttaen toimintoja eri rakennuksiin laajemmin.
Kiehtovinta suunnitellussa ratkaisussa on luontoyhteys ympäristöön. Toimintojen hajautuminen useampaan rakennukseen edellyttää ulkotilojen aktiivista käyttämistä ja hyödyntämistä. Uudessa tulevassa rakennusryhmässä voidaan kulkea katosten alla, räystäiden suojassa opetustiloista työskentely- ja majoitustiloihin. Ulko- ja sisätilat antavat runsaasti aiempaa enemmän tapahtumapaikkoja mitä mielikuvituksellisimpiin metsäaseman toimintoihin.
Majoitusrakennukset koostuvat yöpymis-, ruokailu- ja työskentelytiloista. Tiloissa on parvi, joka antaa rauhallisen erillisen suojan nukkumiseen. Alemmalla tasolla on laajat ikkunat, joista avautuu kauniita näkymiä ympäristöön. Tilat toimivat nukkumisen lisäksi tarvitaessa myös työtiloina. Rakennuksen kulmissa huoneet ovat isompia ja niissä voivat kokoontua myös pienryhmät työskentelemään tai muuten vain viettämään yhteistä aikaa.
Uudisrakennuksen pääsuunnittelijana on toiminut Hilla Rudanko työryhmineen arkkitehtitoimisto Rudanko + Kankkunen Oy:stä. Suunnitteluprosessi alkoi kilpailusta, jossa laadittiin ehdotus Hyytiälän tarpeiden ratkaisemiseksi. Yliopiston rakennuttajatyöryhmä oli valmistellut kilpailuohjelman, jossa kuvattiin tilatarpeet, toiminnot sekä käytettävissä oleva taloudellinen raami. Lisäksi kilpailuohjelma ja kilpailun aikainen työpaja avasivat Hyytiälän historiaa sekä vanhan pihapiirin ja tutkimusaseman kulttuurihistoriallista arvoa. Puurunko ja poikkeuksellisen pitkä vähintään 150 vuoden elinkaari olivat selkeitä lähtökohtia uudisrakennuksen suunnitteluun.
Kilpailuvaiheessa kokeiltiin monenlaisia malleja tilatarpeiden ratkaisemiseksi. Ensimmäinen ajatus oli sijoittaa uudisrakennus vanhan A-rakennuksen paikalle. Tämä kuitenkin osoittautui vaikeaksi, sillä toiminnan piti jatkua katkeamatta vanhasta rakennuksesta uuteen. Seuraava ratkaisuvaihtoehto oli suuri yksittäinen rakennusmassa jalkapallokentällä lähellä vanhaa pihapiiriä. Tätä vaihtoehtoa käsiteltiin yliopistolaisten kanssa kilpailun aikaisessa työpajassa Hyytiälässä. Työpajassa todettiin yhteistuumin, että yksi suuri rakennus lähellä vanhaa pihapiiriä on aivan liian massiivinen. Niinpä uudisrakennus päädyttiin lopulta sijoittamaan sopivan etäälle vanhasta pihapiiristä ja jakamaan sen neljään pienempään paviljonkiin. Paviljonkeja yhdistää yhteinen katto, jonka alla majoitushuoneisiin pääsee kulkemaan suojassa kuin omiin metsäkämppiin.
Kilpailun jälkeen päästiin kehittämään suunnitelmaa yhteistyössä hyytiäläläisten ja rakennuksen tulevien käyttäjien kanssa. Huollon ja rakennusten päivittäisen käytön ratkaisuissa olivat mukana erityisesti tutkimusaseman johtaja Antti Uotila, tutkija Juho Aalto ja huollosta vastaava Jarkko Saarimäki. Keittiötä on suunniteltu tiiviisti pääemännän kanssa ja materiaaliratkaisuissa ja siivottavuudessa auttoivat yliopiston kiinteistöpalveluiden siivousasiantuntijat. Suunnitelman kokonaisuutta kehitettiin käyttäjäkokouksissa, joissa oli koolla edustus eri tiedekunnista ja opiskelijakunnasta. Suunnitelman perusratkaisu on kilpailuehdotuksen kaltainen, mutta rakennuksen sisätilat ovat kehittyneet kilpailuvaiheen ratkaisusta huomattavasti käyttäjiltä saatujen kokemusten perusteella.
Uuden rakennuksen suunnittelu on aina työryhmässä työskentelyä; tietoa vaihdetaan jatkuvasti, ja tärkeimpänä työkaluna tiedonvaihtoon on tietomalli. Arkkitehdit valmistelivat hankkeen alkuvaiheessa kilpailuvaiheen suunnitelman pohjalta ensimmäisen tietomallinnuksen, josta selvisivät rakennuksen sijainti, muoto ja tilat. Tietomalli jaettiin muille suunnittelijoille, jotka aloittivat sen pohjalta oman suunnittelutyönsä. Rakennesuunnittelija mallinsi rakennuksen rakennejärjestelmän, talotekniset suunnittelijat mallinsivat lvi- ja sähkötilavaraukset ja laitteet, keittiösuunnittelija mallinsi keittiön ja sisustussuunnittelija irtokalustuksen. Hankkeen edetessä suunnittelijoiden mallit yhdistettin säännöllisesti päällekkäiseksi yhdistelmämalliksi, jossa mahdolliset ristiriidat ja yhdessä ratkottavat ongelmakohdat tulivat näkyviin.
Tietomallia hyödyntää jatkossa myös uudisrakennuksen Living lab -tutkimusalusta. Suunnittelijoille oli äärimmäisen kiinnostavaa tutustua suunnittelun aikana tutkimustoimintaan, jonka pohjaksi he pystyivät antamaan osaltaan tietoa. Arkkitehti toivookin tulevina vuosina pääsevänsä vierailemaan Hyytiälässä ja kuulemaan tutkimushankkeista, jotka hyödyntävät uudisrakennusta ja sen suunnittelutietoa tavalla, jota suunnitteluaikana ei vielä osattu edes arvata.
Hankkeessa on myös tehty yhteistyötä Ilmastopyörre-taideprojektin kuraattorin ja taiteilijoiden kanssa. Uudisrakennukseen on tulossa Kustaa Saksin tilaustyö ja aseman ympäristössä on kesällä 2023 avattu Periferia - Metsätaiteellinen asema, joka on kokoelma taideteoksia. Ääni-, ympäristö-, video-, tekstiili- ja käsitetaidetta sisältävän näyttelyn on kuratoinut Ulla Taipale.