Raportti: Pikamenetelmät kasvin ravinnetilan kuvaajana

Maaperä ja kasvit ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa. Kasveja voidaan käyttää indikaattorina myös maan kasvukunnosta. Kasvien kasvuhäiriöt voivat kertoa jonkin ravinteen puutteesta tai epätasapainosta. Kasvin ravinnetilan selvittäminen kasvun aktiivisen kasvun vaiheissa auttaa tarkentamaan kasvien ravinnehuoltoa ja korjaamaan puutteita vielä kasvukauden aikana tapahtuvin kasvusto- ja lehtilannoituksin.

Perinteisesti kasvien ravinnetilaa ja kuntoa on arvioitu puutosoireiden tarkastelulla ja kasvianalyysillä. Puutosoireet näkyvät vasta, kun puutokset ovat pitkälle kehittyneitä ja vakavia. Tulisi myös pystyä tunnistamaan usean puutoksen esiintyessä samanaikaisesti, mistä ravinteista on puutetta. Olisi myös hyödyllistä vertailla lohkon eri osia toisiinsa. Tulokset olisi hyvä saada nopeasti.

Kasvianalyysissa kokoomanäytteenä kerätty otos pellon kasveista kuvaa kasvien keskimääräistä ravinnepitoisuutta, mutta sen avulla on vaikea tutkia yksittäisiä kasveja. Lisäksi näytteen oton ja tulosten saamisen välillä kuluu useita päiviä.

Kasvianalyysin rinnalle on kehitetty erilaisia pikamittareita, joiden avulla kasvien ravinnetilaa voidaan seurata nopeasti ja tulokset ovat luettavissa välittömästi. Menetelmien lisähyötynä on se, että lisänäytteiden ottaminen on edullista, joten voidaan tarkastella jopa yksittäisiä kasveja. Tässä raportissa selvitettiin viiden pikamenetelmän soveltuvuutta kasvin ravinnetilan kuvaamiseen.

Pikamenetelmin pyritään saadaan tulokset nopeasti, ja niiden avulla viljelijällä on paremmat mahdollisuudet vertailla lohkon eri osia toisiinsa. Nyt julkaistavassa raportissa pikamenetelmiä esitellään kirjallisuuden perusteella. Lisäksi menetelmien käyttökelpoisuutta testattiin  OSMO-hankkeen tilakoeaineiston avulla.

Raporttiin on koottu keskeiset tulokset tutkittavien kasvien ravinnetilan analysoinnin pikamenetelmistä ja niiden hyödyntämisestä viljavuustutkimusta täydentäen.