- On tunnistettava tapauskohtaisesti, millaisen kuivatuksen kukin peltolohko ja lohkon osa tarvitsevat, korostaa OSMO-hankkeen vetäjä ja raportin toinen kirjoittaja Jukka Rajala.
Maalajin perusteella tehty arvio ei riitä. Maan vedenläpäisykyky tulee selvittää. Pellon vedenläpäisykykyä voidaan selvittää käytännössä parhaiten kaivurikuoppamenetelmällä, jossa kaivinkoneella kaivetun kuopan reunasta maaprofiilia tarkastelemalla saadaan selville maan vedenläpäisykyky aistinvaraisesti arvioiden.
Vedenläpäisykyvystä saadaan myös hyvä kuva tarkkailemalla pohjaveden korkeutta lapiolla kaivetuista kuopista sekä mittaamalla laskuaukosta tulevan virtaaman määrä. Suomalaisessa salaojituksessa pyritään siihen, että laskuaukosta tulisi litra vettä sekunnissa jokaista hehtaaria kohden ja pohjaveden pinta pysyisi 60 cm syvyydessä ojien puolivälissä.
Maan rakenne vaikuttaa suuresti pellon kuivatukseen. Tiivistynyt tai luontaisesti tiivis maa läpäisee vettä erittäin hitaasti. Tämä tulee ottaa huomioon aikaisempaa tarkemmin salaojituksen ojavälejä ja toteutustapaa suunniteltaessa.
Joissain tilanteissa maaperän läpäisevyyden lisääminen on ainoa keino saada kuivatus hyvälle tasolle. Tavanomaisella salaojituksella tai täydennysojituksella ei saada riittävää kuivatustehoa. Iso-Britanniassa ja Irlannissa on hyviä käytäntöjä tiiviiden savimaiden kuivattamiseksi myyräojituksella ja syväkuohkeutuksella. Näissä varsinaiset salaojat yhdistetään soralla maan pintakerroksiin, joiden läpäisevyyttä parannetaan muutaman vuoden välein toistettavalla myyräojituksella.
Monella pellolla kuivatusongelmat voidaan ratkaista kevyemmin panostamalla nykyisen kuivatusjärjestelmän huoltoon. Reunaojien avauksella, laskuaukkojen huollolla, pinnanmuotoilulla ja maan rakenteen korjauksella sekä viljelykierron muuttamisella voidaan parantaa kuivatusedellytyksiä ilman isoja investointeja. Kuivatuksen kunnostaminen lähtee kuitenkin nykytilanteen kartoituksesta ja ongelmien syiden etsimisestä.
