Pellot ja vedet kuntoon viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhteistyöllä -seminaarin esitykset Viikissä 3.4.2019

Kasvukunnon korjaaminen on motivoivaa ja mielekästä, mutta voidaanko sen avulla myös vähentää ravinnehuuhtoumia?  Näin kysyttiin Pellot ja vedet kuntoon viljelijöiden, neuvojien ja tutkijoiden yhteistyöllä -seminaarissa huhtikuun alussa.  Tilaisuuden järjesti OSMO – Osaamista ja työkaluja maan kasvukunnon resurssitehokkaaseen hoitoon yhteistyöllä -hanke.

Maan kasvukunnon kehittämisessä on suuria mahdollisuuksia. Kun ongelmat saadaan tunnistettua ja korjattua, peltojen tuottavuus paranee ja viljely helpottuu, mutta kehitystyö on vaativaa ja pitkäjänteistä. Viljelijät, tutkijat ja neuvojat etsivät yhdessä keinoja tunnistaa ja parantaa maan kasvukuntoa. Havainto-, suunnittelu- ja korjaustoimenpiteitä kehitetään aktiivisesti. Kasvukunnon korjaaminen on motivoivaa ja mielekästä, ja  sen avulla voidaan myös vähentää ravinnehuuhtoumia.

OSMO-hankkeessa on paneuduttu kokonaisvaltaisesti maan kasvukunnon puutteiden selvittämiseen ja kasvukunnon parantamiseen tilatutkimuksin, järjestämällä viljelijöille eri tyyppisiä valmennuksia, tuottamalla monipuolisesti työkaluja ja tukimateriaaleja kasvukunnon hoitoon.

Merkittävä fosforin kuormittaja Itämeren mitassa on Suomen maatalous. Saaristomeren maatalouden kuormitus on HELCOMin hot spot. Ravinnekuormituksen vähentäminen parantaa vesien laatua. Suomen vanha päätös 30%  P ja N -kuormituksen vähentämistä ei ole toteutunut Saaristomerellä eikä koko maan tasollakaan. Kuormitusta voidaan vähentää kahdella tavalla; kehittämällä tuotantomenetelmiä vähäpäästöisemmiksi sekä ns piipunpää-menetelmin, joilla estetään kuormituksen pääsy ympäristöön. Esimerkiksi OSMO-hankkeessa kehitetään tuotantomenetelmiä resurssitehokkaammiksi. SAVE-hankkeessa fosforikuormitusta vähennetään suoraan.

Pellon kasvukunnossa löydettiin OSMO-hankkeen tutkimuslohkoilla monia erilaisia puutteita. Kuivatus on puutteellinen, rakenne on liian tiivis ja murukestävyys heikko, maa ei läpäise vettä riittävästi. Puutteita esiintyy sekä ruokamultakerroksessa että pohjamaassa. Sivu- ja hivenravinteista on puutetta, ravinnesuhteissa on vinoumia, ravinteiden varastointikyky KVK on alhainen, Fosforia on liikaa tai liian vähän. Maan happamuus on liian alhainen tai liian korkea. Multavuus on liian alhainen, biologinen toiminta on vähäistä, lieroja ei juuri esiinny, viljelykasvien valikoima on liian yksipuolinen. Yleensä pelloissa oli useita kasvukunnon puutteita. Puutteiden yhdistelmät olivat lohkokohtaisia.

Fosforin ominaiskuormitus Maatalousta Suomessa 1,1 kg P/ha/vuosi. Luonnontilaisilta alueilta, metsistä ja asutusalueilta kuormitus on oleellisesti tätä vähäisempää. Suoritettujen mittausten mukaan fosforipäästöt eri lohkoilla vaihtelevat suuresti toisistaan. Toimenpiteet kannattaisi kohdistaa eniten kuormittaville lohkoille.

Vesistökuormituksia voidaan tarkastella peltolohko-, kuivatusalue-, pieni valuma-alue-, vesistöalue-tasoilla. Hyvin toimiva peruskuivatus on edellytys hyvälle paikalliskuivatukselle. Vasta näiden kuntoon laiton jälkeen yksityisten peltolohkojen viljelykäytäntöjen muuttaminen tuo kestäviä tuloksia. Maataloudessa ja vesiensuojelussa tulisi varautua muuttavan ilmaston tuomiin haasteisiin.

Kipsin vaikutuksia fosforipäästöjen vähentämisessä on tutkittu valuma-aluekohtaisesti mm Nurmijärjellä ja SAVE-hankkeessa laajasti. Kipsiä on levitetty 4 t/ha. Kiintoaineskuormitusta ja maa-ainekseen sitoutunutta fosforiasekä maa-ainekseen sitoutunutta orgaanista hiiltä 50 %, liuennutta fosforia ja liuennut orgaanista hiiltä merkittävästi. Vaikutus kestää nelisen vuotta.

Peltojen multavuus on laskenut viime vuosikymmeninä noin 0,4 %/v. Multavuus vaikuttaa merkittävästi maan rakenteeseen ja eroosioalttiuteen. Puukuituja maahan lisäämällä voidaan nopeasti lisätä maahan suuria määriä eloperäistä ainetta ja vähentää eroosioalttiutta.  Tutkimuksissa kuitulisäys vähensi kiintoainepäästöjä 57-77 % ensimmäisenä vuonna ja 31-52 % kolmantena levitysvuonna, kokonaisfosforipäästöjä 43-50 % ensimmäisenä ja 20-36 % kolmantena vuonna. typpipäästöt vähenivät levitysvuonna 43-67 %.

Maan kasvukunnon hoidossa tärkeää suojata maan pintaa kasvustolla ja kasvijättein, minimoida häiriöt, pitää huolta monipuolisesta kasvivalikoimasta, maassa tulisi jatkuvasti kasvaa elävä juuristo ja maan hoitoon on eduksi liittää sopivasti eläimet mukaan. Kasvukunnon hoito alkaa tunnistamalla lohkolla esiintyvät puutteet.  On selvitettävä, miten puutteita voi mitata ja seurata kehitystä.  Sitten suunnitellaan millä toimenpiteillä ja toimenpiteiden yhdistelmillä puutteet korjataan. OSMO-hankkeen savimaan tutkimuslohkoilla opittiin, että monilajinen maanparannuskasvusto yhdistettynä syväkuohkeutukseen ja syysviljan viljelyyn toimii. Kipsin avulla voidaan korjata kalsium-magnesium-suhdetta. Mutta maa on herkkää uudelleen tiivistymään. Tiiviit savimaat tarvitsevat tiheän ja hyvin sorastetun salaojituksen, joka turvaa riittävän kuivatuksen märkinäkin kausina. Veden kertyminen painanteisiin on estettävä pinnanmuotoiluin tai veden virtaulua ohjaamalla. Eri toimenpiteitä yhdistelemällä saatiin syysviljojen viljely mahdolliseksi, ja näin parannettua merkittävästi kasvipeitteisyyttä ja kasvavien juurten osuutta maassa. HIven- ja sivuravinteiden riittävästi saannista tulee huolehtia. Maan multavuutta ja biologista aktiivisuutta tulisi hoitaa.

Fosforilannoituksella satovasteita savimailla voi odottaa, jos maan P-luku on korkeintaan 6 mg/l. Maksimisadonlisä P-luvulla 3 on kenttäkokeista johdetun satomallin mukaan 10 % (NK-lannoitettua) kontrollisatoa korkeampi. Karkeammilla kivennäismailla  satovasteita voi odottaa, jos maan P-luku on korkeintaan 10 mg/l.  Maan vaihtuvan fosforin määrä on huono satomäärän selittäjä, muiden tekijöiden vaikutus on selkeästi voimakkaampi. Fosfori ei liiku maassa. Juuristolla tulee olla hyvät kasvuedellytykset, jotta kasvi pääsee kasvamaan fosforin luo ja saa kerättyä riittävästi fosforia maasta. Suorakylvön pintamaan fosforikerrostuminen tulisi purkaa ajoittain.

Verkatakkilan tilalla OSMO-valmennuksista on opittu, että pellon kasvukunto on yhdistelmä biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa. On vain kasvua rajoittavia tekijöitä, jotka tulisi tunnistaa ja poistaa mahdollisuuksien mukaan. Viljavuustutkimuksesta saa enemmän irti KVK-laskurin avulla. Laajempi tarkastelu avaa silmiä peltoon, auttaa etsimään ongelmia.

Pellon vesitalouden puutteiden on todettu tilalla olevan pellon kasvukunnon rajoittavin tekijä, jota on vuosittain korjattu esimerkiksi perkaamalla piiriojia 2000-7000 vuosivauhdilla, urakkaa on vielä jäljellä 14 000 m. On myös opittu, että vain sitä mitä seuraa ja mittaa, voi korjata. Eri toimenpiteillä on myös erilaiset hyötysuhteet (panos/tuotos-suhde). Onkin pyritty panostamaan aluksi niihin toimenpiteisiin, joilla on paras hyötysuhde. Viljelijätapaamisissa ja keskusteluissa on opittu kymmeniä käytännön asioita, joita on viety oman tilan käytäntöihín.
tulevaisuudessakin Verkatakkilassa jatketaan kuivatuksen parantamista ojia kaivaen, peltoja pyritään pitämään vihreinä mahdollisimman pitkään, aluskasvien viljelyä kehitetään edelleen, ravinteita kohdennetaan kasvianalyysien perusteella. Suunnittelu ja priorisointi antaa selkeyden toteutusjärjestyksestä.

Tulevalla ohjelmakauden toimenpiteissä maan kasvukunnon hoito ja ilmastonmuutos tulevat olemaan keskeisiä painopistealueita.

Seminaarin päätös

OSMO-seminaarin posterit Viikissä_kuva Sirpa Piskonen