Suunnittelu tärkeintä luomusianlihan tuotannossa

Luomusian tuottajalta vaaditaan eläinosaamisen lisäksi halua paneutua kasvintuotantoon.

Tehdasrehua ei ole ja ruokinnan perustan joutuu tuottamaan omilla pelloilla. Vuodesta 2014 lähtien rehun on oltava sataprosenttisesti luonnonmukaisesti tuotettua. Siihen asti rehussa joustetaan vähän ja vähintään 95 % rehusta tulee olla luomua. Kivennäistenkin on oltava luomuhyväksyttyjä. ”Lihasiat kasvavat hyvin viljalla, herneellä ja härkäpapuseoksella, mutta emakoiden ja possujen tarpeiden tyydyttäminen on haastavampaa”, toteaa Kimmo Rantanen. Hän kasvattaa luomulihaa 200 sian sikalassa jo toisessa tuottajapolvessa. Rantasilla tehdään tiivistä yhteistyötä naapurin kanssa, joka viljelee noin kolmasosan sikalan rehutarpeesta. Härkäpavun viljelykokemusta on kertynyt jo toistakymmentä vuotta. Kasvi osoittautui hyväksi korvikkeeksi rypsille ja se sopii typensitojaominaisuuksiensa vuoksi paremmin tilan viljelykiertoon. ”Konstit opittuani sen viljely on huomattavasti helpompaa kuin rypsin”, isäntä toteaa.

Härkäpavun viljely onnistuu hyvin seoskasvinakin. Silloin lajikevalinnassa on ratkaisevaa se, että puintiajankohdat sopivat yhteen.

Sikojen hyvinvoinnin kannalta tärkeä karkearehuvaatimus on luomutilalla helppo täyttää. Luomuviljelykierrossa noin kolmannes pelloista on apilanurmella ja ne voi luontevasti hyödyntää. Rantasen tilalla tarvittavat 500 paalia korjataan parhaiten sopivasta lohkosta. Loput nurmialasta murskataan ja jätetään peltoon ravinteeksi seuraaville kasveille.

Nyman Oy:n 200 emakon yhdistelmäsikalassa kasvatetaan porsaat teurassioksi asti. Tilalla tuotetaan vain 20 prosenttia rehusta itse.

- Olemme aikamme opetelleet pois soijan käytöstä. Nyt emakoiden rehustus pelaa hyvin, veljensä ja vaimonsa kanssa tilaa pyörittävä Kari Nyman arvioi tilannetta.

Joka kasvuvaiheelle tehdään oma sekoitus. Ohra, kaura, vehnä, ruis, herne, rypsi ja härkäpapu viljellään tilan pelloilla.

Emakoille rypsi sopii Nymanin kokemusten mukaan paremmin kuin härkäpapu. Elintarviketeollisuudelta ostetaan lisäksi luomulesettä. ”Koska luomurypsistä on ollut pulaa, olemme saaneet Kankaisten öljypuristamolta vain sen verran rypsirouhetta, mitä olemme vieneet sinne siemeniä. Onneksi rypsin viljely on tilalla onnistunut viime vuosina hyvin”, Nyman toteaa.

Tilantarve luomusikalassa on käytännössä suurempi kuin mitä säännöt edellyttävät. Suunnitteluvaiheessa kannattaa varata tilaa ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin tavanomaisessa tuotannossa. Ulkoilutila on tärkeä osa sikojen hyvinvointia. Sen voi toteuttaa joko ryhmäpihattona tai yksilötilana. Hyvin toteutetuisssa tiloissa eläimet käyvät ahkerasti myös talvella.

Rakennusteknisesti suurin pulma on lannanpoisto, koska pakollinen karkearehu ja kuivitus eivät sovi tavanomaiselle lannanpoistotekniikalle. Vaihtoehdot nykytietämyksellä ovat joko suoraan lapiotyö tai valmius jatkuvaan laitteiden korjailuun.

”Kehitys- ja suunnittelutyössä on keskitytty paljon laitteistamiseen. Kovin myyntiargumentti ja tae hyvästä laadusta on ollut, että tämä laite on käytössä myös teollisuudessa.” Nyman kaipaa rakennus- ja laiteratkaisuja, joissa mietittäisiin, miten lajinominaiset käytöstarpeet voitaisiin toteuttaa tekemällä asioita yksinkertaisemmin.

Emakoiden tilajärjestelyistä on Suomessa vasta vähän kokemuksia. ”Emakot voivat suurimmissa karsinoissa silminnähden hyvin, mutta menetämme porsaita emän alle”, toteaa Kari Nyman. Vaikka emakot porsivat hyvin, jää keskituotos 16 porsaaseen. Nymanilla porsaat ja emakot siirretään 2–3 viikon ikäisinä perhekarsinoihin, joissa muutama emakko huolehtii pahnueistaan yhdessä. Järjestely on porsaille mieleinen eikä porsasripulia ilmene. Emakot suhtautuvat mukavasti toistensa porsaisiin ja antavat imeäkin, jos toisella emällä on maito vähissä.

Vieroitus tapahtuu luontevasti. Emakot menettävät vähitellen kiinnostustaan imettämiseen. Kun porsaat ovat 6 viikon ikäisiä, emakot siirtyvät joutilaiden osastolle. Porsaat jäävät karsinaan kasvamaan 25-kiloisiksi asti.

Hedelmällisyysongelmat katosivat, kun perhekarsinajärjestely otettiin käyttöön, mutta ne palasivat vähän ajan kuluttua. Nykyään emakot kehittävät perhekarsinoissa hyvän kiiman, mutta kantavaksi tuleminen vaatii joskus kolmekin siemennystä.

Joutilaat pidetään ryhmäpihatossa. Osastolla oli alkuun melko levotonta ja hännänpurentaa ilmeni jonkin verran. ”Tunnelma rauhoittui sen jälkeen, kun siirryttiin vapaalle ruokinnalle. Suomalaisen mittapuun mukaan emakot ovat nyt liian tukevia. Toisaalta hollantilainen neuvoja pitää emakkoja ihan sopivan kokoisina”, Nyman pohtii.

Koska pääluku per neliö on korkeintaan puolet tavanomaisesta, syntyy sikakohtaisia kuluja enemmän energiankulutuksessa, työmenekissä ja investoinneissa. Lisätyötä tarvitaan etenkin lannanpoistossa, mutta myös suunnitteluun, valvontaan ja paperityöhön on varattava enemmän aikaa.

Sikatuotannon osalta kannattavuus on vaihdellut melkoisesti. Rehukulut ovat suuremman omavaraisuuden takia enemmän omassa hallinnassa. Ostorehun osalta luomuhinnat eivät ole vaihdelleet yhtä rajusti kuin tavanomaisen rehun hinnat. Siitä oli 2009/2010 haittaakin, koska luomurehuhinnat eivät ole alentuneet samalla tavalla, kuin tavanomaiset rehut. Tämä painoi luomusiantuotannon kannattavuuden 2009 alle tavanomaisen. Rehutuotannon osalta luomutuotanto on sitä edullisempaa mitä korkeammaksi tavanomaisessa viljelyssä välttämättömät ulkopuolisten panosten hinnat nousevat. Nykyhinnoilla kasvituotanto on siirtymävaiheen jälkeen luomuna hieman kannattavampaa kuin tavanomaisena.

2009 tulos jäi nollaan euroon sikaa kohti. 2008 tehtiin yhtä lailla miinusta kuin tavanomaisetkin tuottajat. ”2008 rehutonni maksoi meille keskimäärin 300 euroa. Teurashinta oli 1,7 €/kg ja siat myytiin 22 euroa tappiolla”, hän laskee. Sitkeiden neuvottelujen ansiosta ostajien hinnat ovat pikkuhiljaa nousseet sitä noin euron verran. 2012 tuotanto näyttää valoisalta.

Kun rehuhinnat olivat korkeita, Nymanit saivat toisaalta nurmisiemenensadostakin hyvän hinnan. ”Luomutuotannon parhaita puolia onkin, että se pakottaa monipuoliseen tuotantoon. Kun sianlihan hinta on hyvien tapojen ulkopuolella, saan ainakin ilahtua sikalan hyvistä lannoitusvaikutuksista”, Nyman toteaa.

Kimmo Rantasen lihasikalan kannattavuudessa pelastava elementti on ollut viljelijäyhteistyö, minkä ansiosta oman rehun hinta ei ole vaihdellut ihan markkinahintojen mukaan. ”Nykyinen hintajärjestelymme on sellainen, että teurashinta nousee joulua kohti. Mikäli hinta olisi ympäri vuoden loppuvuoden tasolla, hinta olisi aika kohdallaan.”

Niin Kimmo kuin nuori aviopuoliso Hennakin ovat työmäärästä huolimatta tyytyväisiä luomutuotantoon. ”Oman pellon arvo jalostuu paremmin luomusikojen kautta”, Kimmo laskeskelee. He pitävät selvänä, että luomuna heidän pienellä sikalallaankin on tulevaisuus.

Teksti: Katja Mahal keväällä 2010 tehdyn haastattelun perusteella.