Kelly Bronze -kalkkuna jalostettiin 1970-luvun alussa risteyttämällä amerikkalainen pronssikalkkuna skotlantilaisiin ja englantilaisiin maatiaisiin. Paul ja Derek Kellyn tavoitteena oli maukaslihainen lintu, joka kasvaisi hyvin ilman antibiootteja ja pärjäisi ulkona laitumella ympäri vuoden. Neljän viikon ikäisillä Kelly Bronze -kalkkunoilla on tiheä sulkapeite. Siksi linnut sopivatkin hyvin laajaperäiseen laiduntuotantoon. Vain poikaskasvattamon tilat lämmitetään. Viiden viikon iästä lähtien linnut viettävät ison osan päivästä ulkona, talvisin myös lumessa.
Kyseessä oli takaisinristeytys, ja miesten tavoitteelle naurettiin 1970-luvulla. Linnut kasvavat hitaasti, ja lihansaanti on 20 prosenttia tavallista pienempi. Silti poikkeavasta linjasta on tullut menestys niin kotimaassaan kuin myös monessa Keski-Euroopan maassa. Lintujen tuotantotapa on suojattu rekisteröidyllä tavaramerkillä. Markkinoinnissa hyödynnetään lintujen tavanomaista hitaampaa kasvua ja korkeampaa ikää. Kelly Bronzen liha on maukasta ja hyvin marmoroitunutta. Moni kuluttaja onkin alkanut arvostaa ”kypsään ikään” ehtineiden eläinten lihaa.
Perhetilat ja perheyritysten liitto
Itävaltaan Kelly Bronze tuli Saksan kautta. Planeggerin ystävä Martin Bohn aloitti vuonna 1997 luomukalkkunatuotannon Saksassa. Kelly Bronze -lintujen avulla Bohn ratkaisi luomukalkkunatuotannon pulmat. Ongelmana oli sopivien lintujen, rehun ja teurastamon puute.
Bohn kokosi perheyritysten välisen yhteistyöverkoston, joka takasi puhtaan rehun saannin ja teurastamon, jolle tiheän sulkapeitteen aiheuttama käsityö ei ollut vastenmielistä. Toimintamallissa otettiin huomioon lintujen tarpeet, pientilojen rajallinen valmius uudistuksiin ja markkinoiden vaatimus tasalaatuisista toimituseristä. Neljä vuotta myöhemmin Franz Planegger innostui järjestämään vastaavanlaisen toimintamallin Itävaltaan.
Planeggerin yritys Freiland Puten Osterwitz GmbH hankkii eläinaineksen, sopii rehunvalmistajan kanssa rehuntarpeesta ja laskee rehureseptit. Planeggerin neljän hengen tiimi myös neuvoo tuottajia, koordinoi nuorikkokasvattajien ja loppukasvattajien yhteistyötä ja huolehtii lihan markkinoinnista. Tuottajat keskittyvät lintujen kasvattamiseen. ”Yleensä tuottajillamme on muitakin tuotantosuuntia. Näin kasvatuserien koon ei tarvitse kasvaa kovin suureksi, mikä ehkäisee monia ongelmia. Tuotantotauko on tervetullut, laitumien vuorotus saadaan helpommin järjestettyä ja linnut sopivat paremmin maisemaan”, Planegger selventää.