Luomutuotannosta vallitsee mitä erilaisimpia uskomuksia ja käsityksiä – myyttejä. Tässä artikkelissa vastataan niistä kahteen: ”Luomun ravinnekuormitus on tavanomaista maataloutta voimakkaampaa käytetyn karjalannan vuoksi” sekä ”Luomussa käytetään enemmän energiaa kuin tavanomaisessa tuotannossa”.
Luomutuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia arvioidaan usein vain maatiloilla tapahtuvien toimintojen perusteella. Tällöin jäävät huomiotta maatilan ulkopuoliset toiminnot, joiden vaikutus kokonaisuuteen voi olla selvästi maatilatoimintoja suurempi.
Tuotettua tuoteyksikköä kohti laskettuna luomutuotannon aiheuttama ravinnekuormitus niin typen kuin fosforinkin osalta on selkeästi maatalouden keskimääräistä kuormitusta vähäisempi. Myös luomutuotannon energian kokonaiskulutus on tavanomaista pienempi tilan ulkopuolisten tuotantopanosten käytön vähäisyydestä johtuen – vaikka itse luomutilalla saatetaan energiaa käyttää jopa tavanomaista tilaa enemmän.
Luomun parempaan ravinteiden hyödyntämistehokkuuteen ja vähäisempään ympäristökuormitukseen oli kolme keskeistä tekijää:
- biologisen typensidonnan hyväksikäyttö
- karjanlannan tehokas hyödyntäminen
- karjatalouden ja kasvinviljelyn vuorovaikutus