uomen huoltovarmuudesta vastaava Huoltovarmuuskeskus toteaa, että poikkeusoloissakin pyritään tuottamaan ruokaa tavanomaisella tavalla mahdollisimman pitkään. Sen jälkeen tulisi sopeutumisaika, jolloin ruokavaliota ja mahdollisesti tuotantotapojakin muutettaisiin.
– Tarvitaan laaja tietoisuus siitä, miten ilman ulkopuolisia tuotantopanoksia voidaan tuottaa ruokaa tehokkaasti. Luomutuotannossa käytetyistä menetelmistä esimerkiksi typensidonta, monipuolisemmat viljelykasvit ja eloperäisten lannoitteiden käyttö kiinnostaa jo nyt myös tavanomaisia viljelijöitä yhä enemmän, koska ne ovat kustannustehokkaita. Näiden aiheiden tutkimusta ja tiedonlevitystä tulee kehittää, toteaa Jukka Lassila.
– Typensitojakasvien sisällyttäminen viljelykiertoihin olisi ensimmäisiä tehtäviä, jos täytyisi saada koko maatalous toimimaan ilman keinolannoitteita. Rikkaruohojen mekaaninen torjunta ja huolellinen viljely riittävät – satoa saataisiin. Jo nyt se olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos kasvinjalostuksessa otettaisiin luomun tarpeet huomioon, listaa Haukivuoren kriisiajan maatalousvastaavaksi nimetty luomuporkkanan viljelijä Paavo Pulkkinen Etelä-Savosta.
- Kuusikymmenluvulta asti vallinnut huoltovarmuusajattelu on perustunut suhteellisen lyhytaikaiseen kriisiin varautumiseen. Tällöin huolehditaan kriittisten tuotantopanosten (polttoaineet, lannoitteet, ks-aineet, valkuaisrehut) niukentuneenkin saannin turvaamisesta, sanoo luomuviljelijä Juha Auranen Varsinais-Suomesta.
- Jos kriisi jatkuisikin pidempään, luomutuotannon menetelmät, etenkin typpiomavaraisuuteen perustuva kasvinvuorotus, osoittautuisi ylivoimaiseksi strategiaksi. Luomuviljelijöillä on elintarvikehuollon kriisitilanteessa annettavana avainasemassa oleva panos: tieto ja taito tuottaa ruokaa ilman väkilannoitteita ja kemiallista kasvinsuojelua, samalla maan kasvukuntoa varjellen. Sen pelkästä ylläpitämisestä kannattaa jo maksaa, sillä tyhjästä sitä ei luoda muutamassa kuukaudessa.