Emakoiden kiimaan tuleminen ja tiineyttäminen imetysaikana

Jotta imettävän emakon kiimasta olisi hyötyä ja ryhmäporsitus olisi mahdollista, valtaosan imettävistä emakoista pitäisi tulla kiimaan muutaman päivän sisällä. Englantilaisen tilaselvityksen mukaan imettävät emakot tulevat kiimaan noin 35 päivän kuluttua porsimisesta. Noin 70 % emakoista tuli kiimaan samalla viikolla, ja näistä 85 % saatiin myös tiineeksi, kun imettävät emakot pahnueineen oli siirretty ryhmiin kolmen viikon kuluttua porsimisesta. Ryhmäkasvatuksen lisäksi pitkä imetysaika, vapaa ruokinta, ja tiheä karjukontakti ovat tärkeitä tekijöitä imettävän emakon kiimaan tulemisen kannalta.

Tanskassa luomutilalla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin imettävien emakoiden kiimaan tulemista ulkokasvatuksessa, kun emakot saivat syödä rehua ruokahalun mukaan, ne siirrettiin pahnueineen ryhmään 35 päivän kuluttua porsimisesta ja ryhmään tuotiin karju. Toisena tavoitteena oli tutkia emakoiden ja karjujen lisääntymiskäyttäytymistä ja kuinka hyvin karju sai emakot tiineytettyä.

Tutkimuksessa oli 20 risteytysemakkoa. Emakot siirrettiin kaksi viikkoa ennen odotettua porsimista yksilöllisille 500 m2 laidunalueille, joissa oli 3,5 m2 suuruinen porsimismökki. Viiden viikon kuluttua porsimisesta neljästä emakosta porsaineen muodostettiin ryhmä poistamalla aidat yksilöllisten laidunalueiden väliltä. Karju tuotiin ryhmään kaksi päivää ryhmän muodostamisen jälkeen. Karjulla oli aitauksessa oma mökki. Karjua vaihdettiin päivittäin 5.–9. päivänä karjukontaktin aloittamisen jälkeen. Emakot saivat syödä luomutäysrehua vapaasti. Karjut söivät samaa rehua, mutta niiden saamaa rehumäärää rajoitettiin eristämällä karju emakoista ruokinnan ajaksi. Porsaat vieroitettiin 7–8 viikon ikäisinä.

Emakoiden arvojärjestys määritettiin kaksi päivää ryhmän muodostamisen jälkeen sen perusteella, missä järjestyksessä ryhmän emakot söivät sinne laidunalueen eri paikkoihin laitetut pienet rehuannokset. Emakoiden käyttäytymistä tarkkailtiin 3.–10. päivänä ryhmän muodostamisen jälkeen auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Tarkkailussa havainnointiin, milloin karju kosiskeli emakkoa, miten emakko reagoi karjun kosiskeluun ja miten astuminen onnistui. Emakoiden selkäsilavan paksuus mitattiin kaksi viikkoa ennen odotettua porsimista ja vieroitettaessa. Emakoille tehtiin tiineystarkastus ultraäänilaitteella neljän viikon kuluttua tarkkailujakson päättymisestä.

Emakoista 16 tuli kiimaan tarkkailujaksolla, ja yhden emakon astuminen havaittiin sattumalta 17 päivän kuluttua karjukontaktin aloittamisen jälkeen. Kaksi emakkoa porsi 110–111 kuluttua vieroituksesta, joten ne olivat tiineytyneet ennen vieroitusta. Yksi emakko poistettiin kokeesta pian ryhmän muodostamisen jälkeen sairauden ja porsaiden huonon kunnon vuoksi. Näiden tulosten perusteella kaikki 19 tervettä, ryhmään siirrettyä emakkoa tulivat kiimaan ennen porsaiden vieroitusta. Viikon sisällä ryhmän muodostamisesta kiimaan tulleista emakoista 16 (84 %) tuli tiineeksi. Näistä kahden tiineys keskeytyi, ja emakot tulivat uudestaan kiimaan. Porsineet 14 emakkoa synnyttivät keskimäärin 13,6 porsasta.

Kiiman esiintyminen karjun ryhmään tuonnin jälkeen oli riippuvainen emakoiden arvojärjestyksestä. Arvojärjestyksessä korkealla olleet emakot tulivat kiimaan aikaisemmin kuin arvojärjestyksen häntäpäässä olleet emakot. Sen sijaan emakon porsimakerralla, selkäsilavan paksuudella ja vieroitettujen porsaiden lukumäärällä ei ollut vaikutusta emakoiden kiimaan tulemiseen. Käyttäytymishavaintojen perusteella emakkoa kohti oli keskimäärin 2,3 astumiskertaa kiiman aikana.

Lähde:
Kongsted, A.G. & Hermansen, J.E. 2009. Induction of lactational estrus in organic piglet production. Theriogenology 72: 1188-1194.

18.10.2011