Miten luomussa suhtaudutaan kasvinjalostukseen?

Kysymys: Miten luomussa suhtaudutaan kasvinjalostukseen?

Vastaus: Kysymys kasvinjalostukseen suhtautumisesta on merkittävä osa-alue luomuviljelyn kokonaisuutta. Kasvinjalostuksella voidaan merkittävästi vaikuttaa mm. viljelyn kilpailukykyisyyteen ja sadon laadullisiin ominaisuuksiin.  Mikä on kasvinjalostuksen rooli  luomuviljelyssä? Mitä ovat ekologisen kasvinjalostuksen periaatteita? Millaisia ovat luomuun hyväksyttävät kasvinjalostusmenetelmät?

Kasvinjalostukseen suhtautumisen lähtökohtana luomutuotannossa voidaan pitää luomun periaatteisiin hyväksyttyä ekologiaperiaatetta.

”Ekologiaperiaatteen mukaan luomumaatalouden tulee perustua eläviin ekologisiin systeemeihin ja kiertoihin, toimia yhteistyössä niiden kanssa, jäljitellä niitä ja auttaa ylläpitämään niitä.”

Luomumaataloutta leimaa myös pyrkimys toimimaan itsenäisenä toiminnallisena kokonaisuutena. Tällöin siemenet ja muu lisäysaineisto tuotetaan luonnonmukaisin menetelmin (on nykyisin jo vaatimus EU-luomulainsäädännössä, Luomuviljelyn ohjeet,  Ohjeet siemenistä ja taimista).

Käytettävien lajikkeiden olisi suotavaa olla  luomuviljelykokonaisuuteen sopivia. Luomuviljelyssä ei käytetä helppoliukoisia väkilannoitteita eikä kemiallista kasvinsuojelua sekä pyritään maan ja maahan lisättyjen ravinteiden suureen hyväksikäyttöön. Tästä seuraa, että luomussa olisi tarpeen olla erityistä ”luonnonmukaista kasvinjalostusta”, jotta lajikkeiden ominaisuudet vastaisivat mahdollisimman hyvin niitä olosuhteita, joissa niitä viljellään.

  • Kasvien luonnollisen lisääntymiskyvyn säilyttäminen.
  • Lajikkeiden sopeutuneisuus paikallisiin olosuhteisiin.
  • Lajin geneettinen monimuotoisuus, joka vastaa lajin luonnollista alkuperää ja tuntomerkkejä.
  • Ekologisen kasvinjalostuksen tulisi tapahtua
  • Ekologisessa ympäristössä eli vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden kanssa (osana ekosysteemiä). Sama koskee lajikkeiden ylläpitoa ja lisäysmateriaalin tuotantoa.
  • Kun toimitaan kasvi- ja populaatiotasolla, on mahdollisuus säilyttää kasvien luonnollinen yhteys maahan ja muuhun luontaiseen ympäristöön (ekosysteemiin ja ekologisiin vuorovaikutuksiin).
  • Solutason toimenpiteet tapahtuvat laboratoriossa steriileissä olosuhteissa ja erossa kasvin luontaisesta ympäristöstä (=keinotekoinen ympäristö).
  • Vielä kauemmaksi ekosysteemien yhteydestä mennään, kun siirrytään DNA-tasolle (=keinotekoinen rakenteiden muuttaminen).
  • Luonnonmukaisen lisääntymiskyvyn säilyttäminen, avopölytteisyys (ei hybridilajikkeita)
  • Tehokas ravinteiden otto ja käyttö
  • Laaja-alainen tautienkestävyys
  • Eri olosuhteisiin sopeutuneet paikallislajikkeet
  • Kyky symbioosiin mikrobien kanssa
  • Kyky lajityypilliseen rikkakasvien säätelyyn varjostuksen ym. avulla
  • Viljoilla pitkäkortisuus ja korrenlujuus
  • Hyvä laatu; ravintoarvo, maku, säilyvyys jne.

ovat ensisijaisia tekniikoita, jotka mahdollistavat vuorovaikutukset kasvien ja niiden luonnollisen ympäristön välillä luonnonmukaisissa olosuhteissa (ekosysteemeissä).

Solutason jalostustekniikoiden käyttöä vältetään, ja lajien välisiä rajoja kunnioitetaan. DNA-tason tekniikat (esim GMO) ovat poissuljettuja.

Luonnolliseen lisääntymiseen kykenemättömät lajikkeet kuten hybridilajikkeet ovat luomun periaatteisiin huonosti sopivia.

Huolenpidon periaatteen mukaan luomumaatalouden tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja toimia vastuullisella tavalla suojellen nykyisten ja tulevien sukupolvien sekä ympäristön terveyttä ja hyvinvointia.”

Tämä on toinen peruste sille, miksi esim gm-jalostus ei sovi luomuun.

Luomukasvinjalostus on nouseva osa-alue kasvinjalostusta. Luomukasvinjalostukseen on jo perustettu myös oma professuuri Hollannissa. Professori Edith Lammerts van Bueren.

Euroopassa toimii Luomukasvinjalostuksen seura, jonka 10-vuotisseminaari pidetään syksyllä 2011.

EU rahoittaa Luomukasvinjalostuksen kehittämistä tutkimushankkeiden avulla.

Kysymykseen vastasi: Jukka Rajala, erikoissuunnittelija, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti,