Luuydinsiirto
Luuydinsiirtoja on käytetty jo yli 40 vuoden ajan verisairauksien hoidossa ja tämä on olennaisesti parantanut monen aiemmin parantumattoman sairauden ennustetta. Ihmisen veren kantasolut sijaitsevat luuytimessä melkein kaikkien kehon luiden sisällä. Luuytimen uusiutumiskyky on huikea ja veren kantasoluista muodostuu päivittäin noin 500 miljardia uutta verisolua, eli punasoluja, valkosoluja ja verihiutaleita. Täten pienessä määrässä luuydinsiirrettä olevat kantasolut pystyvät korvamaan sairauksien takia menetetyt tai vialliset veren solut tehokkaasti uusilla veren soluilla.
Luuydinsiirtoja käytetään paljon leukemioiden, eli verisyöpien, ja muiden vakavien syöpäsairauksien hoidossa. Leukemian hoidossa potilaan sairaat valkosolut tuhotaan solusalpaajilla ja sädehoidolla, mikä johtaa myös hyvänlaatuisten verisolujen tuhoutumiseen. Potilaalle siirretään veren kantasoluja sisältävää luuydintä korvaamaan tuhotut ja vialliset solut.
Luuydin on useimmiten peräisin sopivalta tuntemattomalta luovuttajalta, joka löytyy kansainvälisen luuydinrekisterin avulla, mutta joskus käytetään myös sukulaisen luovuttamaa luuydintä. Luovuttaminen ei vaikuta luovuttajan luuytimen kantasolujen kykyyn tuottaa uusia verisoluja edes hetkellisesti, koska tarvittava luuydinmäärä on niin pieni. Veren kantasoluja voidaan myös kerätä verenkierrosta, istukkaverestä tai napanuoraverestä, mutta näin saadaan huomattavasti pienempi määrä kantasoluja. Monet leukemiapotilaat, erityisesti lapsipotilaat, parantuvat täysin kantasolusiirron ansiosta. Verikantasolusiirtoja käytetään myös muiden verisairauksien ja immuunipuutostilojen hoidossa.
Ihonsiirrot
Ihossa on kahdenlaisia kantasoluja, jotka vastaavat ihon ja ihokarvojen uusiutumisesta. Ihmisen iho uusiutuu noin kerran kuukaudessa, kun syvällä ihossa sijaitsevat ihon kantasolut tuottavat vähitellen uusia ihosoluja ja vanhat kuolleet ihosolut kuoriutuvat pois. 1970-luvulla opittiin kasvattamaan ihmisen ihosoluja laboratoriossa, mikä johti ihonsiirtomenetelmien kehittymiseen. Kesti kuitenkin monta vuotta ennen kuin tutkijat ymmärsivät ihon kantasolujen roolin ihonsiirroissa: ihokudos pystyi uusiutumaan siinä olevien kantasolujen johdosta.
Ihonsiirroissa siirretään useimmiten potilaan omaa tervettä ihoa vaurioituneen ihon tilalle, koska keho harvemmin hylkii omasta ihosta peräisin olevaa siirrettä. Siirrettävää ihoa voidaan ottaa monesta paikasta ja ottokohdaksi valitaan useimmiten alue, joka on ominaisuuksiltaan mahdollisimman lähellä vaurioaluetta. Nykyään uutta ihoa pystytään kasvattamaan laboratoriossa kuukausia ja siirrettynä potilaaseen ihokantasolut pystyvät uudistamaan ihoa vuosikymmenien ajan ilman merkkejä syöpää aiheuttavista muutoksista.
Ihonsiirtoa käytetään laajasti sekä palovammojen että esimerkiksi vakavien haavojen ja leikkaushaavojen hoidossa. Vuonna 2017 italialaiset tutkijat tekivät ensimmäistä kertaa melkein kokovartalolaajuisen ihonsiirron potilaan omista geenikorjatuista ihonkantasoluista kasvatetuista siirteistä, pelastaen hengenvaarallisesta ihosairaudesta kärsivän pojan hengen.
Silmän kantasoluhoidot
Vuonna 2015 EU:ssa hyväksyttiin kantasoluihin perustuva hoito silmän sarveiskalvon vaurioiden hoidossa. Sarveiskalvo uusiutuu normaalisti siinä olevien limbaalisten kantasolujen ansiosta. Jos nämä kantasolut vaurioituvat esimerkiksi kemikaalionnettomuudessa, seurauksena voi olla jopa sokeutuminen. Vaurion hoidossa voidaan käyttää laboratoriossa kasvatettuja sarveiskalvosta peräisin olevia limbaalisia kantasolusiirteitä.
Verkkokalvorappeuma on hitaasti etenevä yleinen silmän verkkokalvon tauti, joka johtaa näön heikkenemiseen. Kantasoluista on mahdollista tuottaa verkkokalvoa tukevia soluja, jotka voivat pysäyttää tuhoprosessin ja jopa korjata jo menetettyä näkökykyä. Sekä alkion kantasoluja että iPS-soluja on jo voitu käyttää tällaisissa hoitokokeissa ja tulokset ovat lupaavia. Näissäkin hoidoissa turvallisuutta lisää se, että siirrettyjen solujen määrä on suhteellisen pieni ja solut on erilaistettu niin pitkälle, että kasvainten muodostumisen riski on vähäinen.
MSC:t, Mesenkymaaliset kantasolut/strooman solut
Niin sanotut mesenkymaaliset kantasolut (MSC:t) ovat luuytimestä eristettyjä monikykyisiä soluja, jotka pystyvät erilaistumaan luu-, rusto- ja rasvasoluiksi. Myös esimerkiksi side- ja rasvakudoksesta eristettyjä mesenkymaalisia strooman soluja kutsutaan joskus MSC-soluiksi. MSC nimellä kulkevia soluja on siis erilaisia ja niiden kykyyn muodostaa luu- ja rustosoluja vaikuttaa alkuperän lisäksi myös käsittely laboratoriossa. MSC-solujen erilaistumista muiksi soluiksi kuin luu-, rusto ja rasvasoluiksi ei ole tieteellisesti osoitettu.
MSC-solujen mahdollista käyttöä luu- ja rustovaurioissa tutkitaan. Mesenkymaalisilla soluilla voidaan laboratoriossa rakentaa uutta rustoa, mutta tulokset polviin siirrettyjen solujen kyvystä auttaa kulumien korjaamisessa ovat ristiriitaisia. Hoitoa ei ole myöskään hyväksytty esimerkiksi Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston FDA:n tai Euroopan lääkeviraston EMA:n toimesta. Sen sijaan EMA on hyväksynyt rustosoluihin perustuvan soluhoidon nivelrikon hoitoon.
MSC-soluilla uskotaan myös olevan tulehdusta vähentävä vaikutus ja monissa kokeellisissa hoidoissa raportoitu hyöty perustuukin ilmeisesti tulehduksen vähentämiseen uuden ruston rakentamisen sijaan. Suomessa hyväksyttiin hiljattain rasvasolusiirteiden käyttö Crohnin taudin perianaalifisteleiden hoidossa. Siirteissä olevilla mesenkymaalisilla stroomasoluilla on ilmeinen tulehdusta rauhoittava paikallinen vaikutus. Mesenkymaalisten stroomasolujen hoidollista potentiaalia tutkitaan myös monissa muissa vakavissa tulehdussairauksissa