Ympäristötaloustieteen perusteet MOOC-kurssi

Rasmus Keinänen on abi, joka opiskelupaikkavalintaa tehdessään päätti kokeilla konkreettisesti sitä, miltä yliopisto-opiskelu ympäristötaloustieteessä maistuu.

Jatko-opintojen suunnitteleminen ahdisti minua lukion viimeisen vuoden alkaessa todella paljon. Kahlasin eri koulutusaloja ja korkeakouluja läpi Opintopolussa, mutta päätöksen tekeminen tuntui silti vaikealta, lähes mahdottomalta. Miten voisin päättää siitä, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä seuraavan viiden (tai useamman) vuoden opinnot pitäisivät sisällään?

Aivan sattumalta ajauduin Helsingin yliopiston sivuille, ja huomasin mahdollisuuden tutustua ympäristötaloustieteen opiskeluun ilmaisella verkkokurssilla. Totta puhuakseni kurssi vaikutti aluksi aivan liian hyvältä ollakseen totta. Ympäristöä, taloutta ja kestävän kehityksen ongelmia ilmaiseksi kotisohvalta? Niin varmaan. Päätin kuitenkin kokeilla.

Tuntui absurdilta aloittaa OIKEASTI opiskelu yliopiston kurssilla, kun samaan aikaan piti painiskella ylioppilaskirjoitusten ja muiden lukiohommien kanssa. Enhän minä nyt mitenkään yliopistossa voi opiskella samaan aikaan! Kurssi kuitenkin vaikutti selkeältä, ja se oli jaettu pienempiin osiin. Professori Markku Ollikaisen luentovideot oli jaoteltu käteviin, alle 10-minuuttisiin pätkiin, joita tuli puolivahingossa katsoneeksi aina pari enemmän kuin oli suunnitellut. Asiat myös oikeasti avattiin videoilla hyvin, ja heprealta näyttäneet kaaviodiat avautuivat hiljalleen.

Oli mielenkiintoista, miten opetuksessa huomasi huomaamattaan hyödyntävänsä myös jo lukiossa opittua. Suorat ja kuvaajat saivat kerrankin jonkin tarkoituksen, kun luennoilla sekä vapaaehtoisissa laskuharjoituksissa koordinaatistolle pääsi sovittamaan kysyntää ja tarjontaa tai puhdistusta ja kustannuksia. Mikään matikkavelho ei onneksi tarvinnut näitä varten olla, ja kaikki olennainen myös kerrattiin opetusvideoilla. Oman opiskeluaikataulun sai kivasti miettiä itse. Alussa kurssilla oli lisäksi (ohjeellinen) aikataulu, jonka mukaan etenemällä pystyi tarttumaan itseään niskasta kiinni, jos lorvikatarri yritti ottaa ohjat.

Verkko-opiskelussa minut yllätti se, miten ihmisläheiseltä opetus tuntui huolimatta siitä, että istuin koko ajan kotonani monen sadan kilometrin päässä Helsingistä. Apua sai kysyä keskustelupalstalta, ja kurssin päättänyttä tenttiä varten sitä tulikin jonkin verran myös hyödynnettyä, kaikki kun ei aina mene kuten Strömsössä. Vastauksen ja avun saikin melko nopeasti, ja meikäläinenkin onnistui lopulta hoitamaan tentin kunnialla!

Kurssista sain mielestäni hyvän kuvan siitä, millaista yliopisto-opiskelu pohjimmiltaan on (=ei yhtään pelottavaa), ja aionkin keväällä hakea johonkin yliopistoon. En ole vielä päättänyt, onko ympäristötaloustiede minun alani. Sain kuitenkin vahvistusta ajatukselleni siitä, että haluan tulevaisuudessa olla tekemisissä yhteiskuntaan ja kestävään kehitykseen liittyvien teemojen kanssa. Ilmasto oli muuten kurssia käydessäni erittäin laajasti esillä mediassa, ja ympäristötaloustieteen opiskelu ehdottomasti laajensi ajatusmaailmaani, sekä toi uusia tapoja lähestyä ihmiskunnan suurta haastetta, ilmastonmuutosta.

Otto Forsman opiskelee kolmatta vuotta Tampereen lyseon lukiossa. Hän on kiinnostunut maantieteen opiskelusta yliopistossa.

Luonnon- ja ympäristönsuojelusta sekä ilmastonmuutoksesta on puhuttu runsaasti viime vuosina, mutta tuntuu että keskustelu on jäänyt turhan abstraktille puolelle. Pariisin 2015 ilmastosopimuksessa lähes kaikki maailman maat sopivat yhdessä pitävänsä maapallon lämpenemisen alle kahdessa asteessa. Pariisin sopimus ei kuitenkaan sisällä konkreettisia tekoja, vain lupauksia muutoksesta sekä oletuksia. Tilanne paheni entisestään, kun uusimmassa IPCC:n raportissa todettiin, että kriittinen raja kulkee jo 1,5 asteen lämpenemisessä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja planeettamme pelastamiseksi. Aseistakaamme itsemme siis tarvittavalla tietotaidolla. Ympäristötaloustiede on varsin hyvä paikka aloittaa.

Nimenkin perusteella voi päätellä, että ympäristötaloustiede yhdistää ympäristöasioita ja taloustieteen oppeja yhteen. Ympäristötaloustieteen johdantokurssilla käsitellään monipuolisia aiheita vaihdellen erilaisista saasteista ja niiden ohjauskeinoista aina ympäristön arvottamiseen ja taloudelliseen kasvuun saakka. Kurssi on siis kiitettävän kattava, vaikka aiheiden pintaa ehditäänkin vain raapaista. Onhan sentään kyseessä vasta johdantokurssi. Piristävä yllätys oli myös näkökulmien monimuotoisuus. Kurssin aiheita ei käsitelty vain perinteisestä luonnon näkökulmasta, vaan mukaan otettiin myös tuottajien (tehtaiden) näkökulmia. Tämä auttaa ymmärtämään aiheen monimuotoisuutta ja käsiteltäviä riskejä paremmin.

Ympäristötaloustiede ei tietenkään ole oma oppiaineensa lukion puolella, mutta lukion oppiaineista maantiede, yhteiskuntaoppi sekä biologia liittyvät keskeisimmin ympäristötaloustieteeseen. Myös matematiikkaa tarvitaan erilaisten yhtälöiden ratkaisemiseen, mutta onnekseni lyhyellä matematiikalla pärjää varsin mainiosti. Edes lukion syventäviä kursseja ei ole tarvinnut käydä, vaan pakollisilla kursseilla on kaikki olennainen kurssin näkökulmasta.

Arvostin myös useimmista osioista löytyvää ”testaa osaatko” tehtävää. Näissä tehtävissä koottiin opittu asia ja annettiin itselle mahdollisuus tehdä annettu tehtävä luennon kuuntelemisen sijaan. Sama pätee kurssin verkkotehtäviin, joita oli joka osion jälkeen viikoittain. Myös konkreettiset ”case tapaukset” Itämeren suojelusta ja EU:n päästökaupasta olivat mieleeni. Innokkaimmille löytyy jos jonkin sorttista lisätietoa ja lisätehtäviä joilla voi nostaa kurssiarvosanaansa jo etukäteen.

Opetus tapahtuu monella eri tavalla, josta jokainen voi valita itselleen parhaan vaihtoehdon. Itse suosin videoluentoja, joissa Professori Markku Ollikainen asiantuntevasti opettaa osion aihepiirin sekä antaa väliin lisähuomautuksia. Videoluentojen lisäksi kurssin asiat voi opiskella Power point – dioista tai Word-tiedostosta, johon on helppo lisätä omat muistiinpanonsa. Jos mikään näistä ei erityisemmin nappaa, on kurssilla myös mahdollisuus live-opetukseen netin välityksellä. Itse en ehtinyt tätä vaihtoehtoa testata aikataulujen puolesta, mutta uskon sen olevan mielenkiintoista vaihtelua.

Itselleni kynnys liittyä yliopistokursseille on aina ollut korkea. Aina on ollut tunne, että koska kurssi on yliopistolta, asiat ovat vielä liian korkeatasoisia ymmärrykselleni. Onneksi sain tuonkin harhaluulon karistettua itsestäni. Asioita oli yksinkertaistettu juuri sopivasti ymmärrettäviksi, mutta kuitenkin informatiivisiksi. Itse avoimen yliopiston MOOC-pohja ansaitse myös kiitoksen. Alusta oli selkeä ja yksinkertainen alkuhämmennyksestä huolimatta. Saman alustan alla on kaikki kurssimateriaalit ja tehtävät, helposti saatavilla. Jouduin kyllä muutaman kerran pyytämään apua, mutta onneksi kurssin suorittajia on auttamassa henkilökuntaa keskustelualueilla.

Lukiolaisena kauhistelin ensin aihealueiden laajuutta, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että aiheet olivat hyvin rajattuja ja annettu aika kurssin käymiseen riitti varsin hyvin. Aikaongelmaa ei pitäisi tulla, sillä suoritukseen vaadittu tentti oli suoritettavissa neljä kertaa vuodessa oman aikataulunsa mukaan. Itse selvisin kurssista tuplasti nopeammin kuin arvioitu ja sain palkkioksi 3 opintopistettä avoimeen yliopistoon, joita voin käyttää ainakin Helsingin yliopistoon hakiessa. Suoritut opintopisteet kelpaavat mahdollisesti myös muihin Suomen lukioihin. Tämän lisäksi sain kurssista kaksi lukiokurssia ja rutkasti hyödyllistä tietoa, jota voi hyödyntää opiskelujen jälkeenkin. Ei lainkaan hassumpi diili!

Max Laitinen on toisen vuoden opiskelija Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalta

Olen toisen vuoden lukiolainen Tampereelta, ja suoritin Helsingin Avoimen yliopiston Ympäristötaloustieteen johdantokurssin. Kiinnostuin kurssista, sillä ympäristökysymykset ovat nousseet viime aikoina esille todella voimakkaasti esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ollessa voimakkaasti tätä ”uskomusta” vastaan. Itsekin olen pohtinut tässä viimeisen vuoden ajan omia päätöksiä kyseiseen asiaan liittyen, joten päätin ottaa asiasta hieman selvää taloudellisesta näkökulmasta.

Opiskelen Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla, ja opintoihimme kuuluu 5 opintopisteen verran yliopisto-opintojen suorittaminen. Keskimäärin täytyy suorittaa siis kaksi yliopistokurssia. Kävin viime kesänä ruotsin valmentavan kurssin, ja ohjaajamme laittoi alkusyksystä viestin koskien tätä kurssia. Ympäristötaloustiede kuulosti heti ihan mukavalta. Mielestäni oli fiksua tutustua taloustieteeseen ihan tulevaisuuden opintojen kannalta. Kurssi selvensi ennakko-odotuksiani alasta ja tajusin sen jälkeen, ettei tämä ehkä olekaan juuri se mun juttu.

Kun sain ensimmäisen kerran tietää ympäristötaloustieteen kurssista, en tiennyt edes täysin, mitä se tarkoittaa. Totta kai taloustiede oli tuttu termi ja osasin hieman jo ajatella, että minkälaista ympäristötaloustiede voisi olla. Yllätyin kuitenkin kuinka paljon laskemista ja matematiikkaa kurssiin sisältyi. Kun ensimmäiset laskut tulivat luentovideoiden aikana, ajattelin, että ehkä niitä käsitellään sitten aina toisinaan. Kävi kuitenkin ilmi se, kuinka tärkeää laskeminen on taloustieteessä – jopa ympäristötaloustieteessä.

Ympäristötaloustiede käsittelee monipuolisesti luonnon arvottamista ja ympäristöongelmia taloudellisesta näkökulmasta. Henkilökohtaisesti alan objektiivisuus miellytti. Tietysti pyritään luonnon kannalta optimaaliseen lopputulokseen, mutta pakolliset raha-asiat ja muut velvoitteet talouden toimijoiden kannalta otetaan päätöksenteossa hyvin huomioon. Nykyaikana luonnonvarojen vähentyessä ja ilmastonmuutoksen uhan alla uskon, että ympäristötaloustieteestä alkaa tulla entistä enemmän tärkeämpi asia poliittisessa keskustelussa.

Parasta tällä kurssilla on varmastikin pohdinta. Itse en ole mikään matikkafani, minkä takia laskutehtävät eivät kyllä melkein ikinä maistuneet. Hieman ehkä petyin siitä, kuinka paljon juuri tätä laskemista taloustieteessä on. Vaikka matematiikkaa on ja täytyy jotenkin tuntea kaavat ja käyrät, kurssista silti selviää, vaikkei olisikaan mikään matikkamestari. Tentin pystyy tekemään ilman laskuja. Tämä oli yksi kurssin parhaita paloja, sillä olin luentovideoilla keskittynyt enemmän lukutietoon enkä oikeastaan matikkaa tehnyt lainkaan.

Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kurssin suoritettavaksi lukion aikana. Kurssi on rento varsinkin etäkurssina, kun luentovideoita pystyy katsomaan vaikka bussimatkalla. Tentti oli juuri sopivan vaikea ja siitä tietenkin pääsin ekalla kerralla läpi. Kurssin jälkeen tuli mukava olo, kun on suorittanut jotain hienoa ja oppinut taas uutta. Jäi hyvä mielikin Helsingin yliopistosta. Kenties joskus lukion jälkeen sinne tiet vievät!

Jesse Toropainen on Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjan toisen vuoden opiskelija.

Päädyin valitsemaan ympäristötaloustieteen yliopistokurssin, koska talous- ja kauppatieteet ovat pitkän aikaa kiinnostaneet minua ja ajattelin tutustua niihin syvemmin yliopistokurssien kautta. Olen jo muutaman vuoden ajatellut urapolkuni johtavan siihen suuntaan. Ympäristöongelmat ovat myös paljon tapetilla nykyään ja ilmastonmuutoksesta puhutaan joka päivä enemmän. Ympäristö ja siitä huolehtiminen ovat myös olleet jo kauan minua kiinnostaneita asioita. Tampereen lyseon lukion Eurooppa-linjalla on pakko käydä viiden opintopisteen edestä yliopistokursseja ja halusin valita aineita, jotka kiinnostaisivat minua. Kun ympäristötaloustieteen kurssi sitten osui silmääni, valinta oli helppo. Löytyi kaksi minulle tulevaisuudessa esimerkiksi opintojen ja ammatinvalinnan kautta tärkeää asiaa yhdistävä kurssi.

Ennen kurssia tiesin jo ihan hyvin ympäristöstä ja sen suojelusta. Opetetaanhan näitä asioita jo yläasteella ja viimeistään lukiossa. Olin myös mielenkiinnosta lukenut netistä lisää vapaa-ajallani. Tiesin taloustieteestä aika vähän, mutta kuitenkin olin pintatasolla tutustunut joihinkin taloustieteen suurimpiin koulukuntiin. Näiden kahden yhdistelmästä en kuitenkaan vielä paljonkaan tiennyt. Lähdin siis kurssille niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Vaikka pohjatietoa ei kurssin aiheesta paljoa ollut, pääsin silti hyvin kurssin asioihin mukaan. Luennot olivat videoiden muodossa, jotka olivat hyvin jaoteltu selkeisiin osiin, ettei kerralla katsottavaa ja sisäistettävää tarvinnut ottaa liikaa lautaselle. Videoiden sisällöt olivat myös selkeästi esitettyjä ja hyvin havainnollistettuja erilaisten esimerkkien ja kaavojen avulla. Ennen kurssin alkua minua meinasi hieman huolestuttaa oma pärjääminen ja muutenkin kärryillä pysyminen. Kuitenkin pääsin asioista hyvin selville ja opin uudet asiat melko helposti.

Sain itse taloustieteen kurssista paljon lisää ymmärrystä luonnonsuojeluun ja saasteiden vähentämiseen liittyvistä haasteista valtiontasolla. Opin paljon myös ekosysteemipalveluista, joita en aiemmin ollut kovinkaan paljon ajatellut. Kurssin lopussa asiat vedettiin hyvin yhteen taloudellisen kasvun ja kestävän kehityksen kautta. Lisäsin omaa ymmärrystä myös laajemmin ympäristöstä ja taloustieteestä erikseen, mikä tulee auttamaan minua tulevaisuudessa monessa eri aiheessa. Tietysti ympäristötaloustieteessä on myös matematiikkaa mukana, mutta laskut eivät olleet turhan vaikeita. Matemaattiset osuudet olivat hyvin pitkälti kuvaajien tulkitsemista ja lausekkeeseen sijoittamista, joten niidenkään oppiminen ei ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä.

Mielestäni ympäristötaloustiede tulee olemaan tulevaisuudessa yhä tärkeämpää ja sen opiskelu tulee myös varmasti olemaan erittäin hyödyllistä. Ympäristöasiat ovat mediassa olleet jo pitkään esillä, mutta nyt myös päättäjät ovat useassa tapauksessa ruvenneet ajattelemaan ympäristöä enemmän. Kuten taloustieteessä ylipäätään, myös ympäristötaloustieteessä paljon pohjautuu teorioihin. Jos siis uusien innovaatioiden tekeminen ja maailman ajattelutavan muuttaminen kiinnostaa, tarjoaa ympäristötaloustiede mahdollisuudet myös siihen. Vaikka moni asia on jo varmalla pohjalla, on vielä ympäristötaloustieteessäkin kehitettävää ja muutettavaa. Alan osaajia tullaan siis tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän.

Samuli Korhonen on ympäristö- ja elintarviketalouden opiskelija, joka haluaa ymmärtää luontoa talouden näkökulmasta.

Päädyin Viikkiin opiskelemaan Ympäristö- ja elintarviketaloutta, koska halusin oppia lisää ympäristöasioista. Olen aina ollut tekemisissä luonnon kanssa harrastukseni partion kautta, mutta nuorempana en tiedostanut luonnon ja ympäristön olemassaolon haasteita. Ajattelin toki, että luonto on tärkeää, mutta en uskonut sen olevan välittömässä vaarassa. Luonnosta huolehtiminen ja kierrättäminen olivat osa perheeni perusarvoja. Ehkä luonnon kunnioittaminen oli minulle niin normaalia, että en ymmärtänyt miettiä ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon kovin syvällisesti. 

Asenteeni luontoa kohtaan alkoi kuitenkin muuttua ajan myötä. Työskentelin ravintola-alalla ja pääsin tutustumaan moniin pientuottajiin ja ammattitaitoisiin työkavereihin. Huomasin, että ruoan ammattilaisten innostuneisuutta varjosti iso huoli. Huoli siitä, miten voimme tuottaa turvallista ja laadukasta ruokaa ilman, että rasitamme liikaa luontoa. Huoli tarttui myös minuun. Mitä enemmän opin, niin sitä enemmän aloin itsekin huolestua. Huomasin, että keskustelu ympäristöstä ja sen kestävyydestä oli kovin värikästä. Tietoa ja mielipiteitä oli tarjolla joka lähtöön. Välillä tuntui miltei mahdottomalta arvioida, että mikä on totta ja mikä ei. Tulin siihen tulokseen, että tästä on otettava selvää perinpohjaisesti, tarvitsin tieteellisen näkökulman minua askarruttaviin kysymyksiin.

Minulla oli takana jo ammattikorkeakoulututkinto, kun päätin hakea Viikkiin opiskelemaan. Olin valmistunut Palveluiden tuottamisen ja johtamisen restonomiksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Yliopistoon lähteminen tuntui sinänsä helpolta, koska tiesin mitä opiskelu on korkeakoulussa. Työelämään jääminen olisi ollut taloudellisesti houkuttelevaa, mutta uskoin opiskelun olevan pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattava ratkaisu.

Yliopistossa opiskelu tuntui aluksi melko samalta kuin aikaisempien AMK-kokemusten perusteella osasin olettaa. Pian kuitenkin huomasin, että oli opiskeltava paljon enemmän teoriaa hahmottaakseen asioiden laajempia merkityksiä. Olin todella mielissäni siitä, että opinnoissamme perehdyimme heti alussa kunnolla perusteisiin. Ensimmäisen periodin mielenkiintoisin ja motivoivin kurssi oli Ympäristötaloustieteen johdantokurssi, jonka meille piti professori Markku Ollikainen. Kurssi oli mielestäni lupaus siitä, että tulevilta opinnoilta voi odottaa paljon. Ollikaisen luennot olivat ytimekkäitä ja yksinkertaisten mallien avulla sai hyvä otteen taloustieteen opiskeluun. Taloustieteen opinnot ovat edenneet nousujohteisesti niin, että aikaisemmilla oppien päällä rakentuu koko ajan isompia kokonaisuuksia. On todella tyydyttävää, kun alkaa ymmärtää talouden eri toimijoiden välillä vaikuttavia yhteyksiä. 

Ympäristötaloustiede antaa hyvän käsityksen siitä, miten luontoon pitäisi suhtautua talouden näkökulmasta. Uskon, että monille ympäristöstä huolehtiminen ja talous ovat hankala yhdistelmä - se on hankalaa sekä luonnonsuojelijoille että ympäristön kuormittajille. Ympäristötaloustiede voi auttaa kaikkia osapuolia ymmärtämään toisiaan ja toimimaan yhdessä. Ympäristötaloustiede auttaa ymmärtämään, miten kaikkien ympäristöstä saatava hyvinvointi maksimoidaan. Ympäristöasiat ovat koko ajan enemmän pinnalla, kun ilmastonmuutokseen on alettua suhtautua suuremmalla vakavuudella. Haluan olla osana tätä kehitystä ja uskon, että ympäristötaloustieteen osaajien kysyntä kasvaa tulevaisuudessa.

Ympäristötaloustieteen kysymykset ovat monimutkaisia eikä niihin ole aina niin mustavalkoista vastausta. Päätöksiin vaikuttavat kuitenkin loppuen lopuksi myös ihmiset, joiden päätökset eivät aina ole täysin rationaalisia. Opintojen alun jälkeen päässäni on enemmän kysymyksiä kuin ennen niiden alkua. Olen kuitenkin nyt löytänyt työkaluja näiden ongelmien ratkaisuun. Olen erittäin motivoitunut ja odotan innolla tulevia opintoja

Noora Isomäki on kolmannen vuoden valtsikalainen, joka haeskelee laajempaa maailmankuvaa muidenkin tiedekuntien kursseilta.

Hyppy ympäristötaloustieteeseen (tai pelottavaan tuntemattomaan)

En ollut koskaan kovin hyvä matikassa. Lukion päätteeksi päädyin jopa kirjoittamaan ruotsin ihan vain siksi, että pelkäsin ylioppilastutkintoni kaatuvan lyhyen matematiikan kirjoituksiin. Pyrin välttämään tuon karmean kohtalon hinnalla millä hyvänsä. Seuraavat lähes viisi vuotta välttelin matematiikka sujuvasti – laskin yksinkertaisetkin päässälaskut laskimella. Sinä aikana kaikki vähäisetkin päähäni tarttuneet opit joko hukkuivat muun tiedon alle, tai sitten vain valuivat pois. Yliopiston ensimmäiset vuodet välttelin myös taloustiedettä, sillä pelkäsin sen välttämättä sisältävän minulle mahdotonta matematiikkaa ja olevan muutenkin käsittämättömän monimutkaista. En ymmärtäisi kursseilla mitään, arvelin. Sitten, syksyllä 2017, päädyin kuitenkin ympäristötaloustieteen johdantokurssille. Miksi?

Olin opiskellut kehitysmaatutkimusta valtiotieteellisessä tiedekunnassa siinä vaiheessa kaksi vuotta. Minulle oli jo hyvinkin selvää se, että yhteiskunta ei elä tässä maailmassa irrallaan kaikesta muusta. Materiaaliset reunaehdot vaikuttavat määrittelevän elämäämme kaikkialla ympärillämme, vaikka moni on ottanutkin elämäntehtäväkseen taistella niitä vastaan. Muuttuva ilmasto vaikuttaa erityisesti globaalin etelän – siis niin kutsuttujen kehitysmaiden – yhteiskuntiin. Usein vieläpä valitettavan negatiivisella tavalla. Ympäristökysymysten tärkeys ja kiinnostus niitä kohtaan oli tuonut opintoihini mukaan ympäristöpolitiikan sivuaineen. Äärimmäisen kiinnostavat kolme kurssia pohdimme esimerkiksi kestävyyden käsitteen merkityksiä, sekä teknologian vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Näiden kurssien jälkeen huomasin kuitenkin kaipaavani jotain konkreettista. Miten ympäristöohjausta todella tehdään? Miten ympäristöä voi arvottaa ja miksi niin tulisi edes tehdä? Millaisia ohjauskeinoja yhteiskunta voi käyttää saavuttaakseen paremman ympäristön tilan? Miksi poliittiset päättäjämme eivät tunnu sisäistävän, että tämä olisi nyt tärkeää? (Tässä vaiheessa on paljastettava, että viimeiseen kysymykseen en saanut vastausta edes ympäristötaloustieteen kurssilta. Ehkä joskus tulevaisuudessa se vielä selviää.)

Päätös astua yli matikkakammostani unohtaa ennakkoluulot taloustiedettä kohtaan osoittautui monella tavalla kiinnostavaksi. Kuvani ympäristöpolitiikasta oli ennen YTT-kurssia vielä kovin abstraktilla ja osin jopa “filosofisella” tasolla, mutta YTT tarttui heti konkretiaan. Millaisia ovat erilaiset saasteet? Miten niiden erilaisuus vaikuttaa siihen, kuinka niiden puhdistusta pyritään ohjaamaan? Kenellä voidaan ajatella olevan oikeus puhtaaseen ympäristöön, ja millaisia vaikutuksia sillä on? Kurssin aikana käsitys siitä, kuinka ympäristöpolitiikkaa todellisuudessa toteutetaan, selveni huomattavasti. Aiemmin en ollut juurikaan edes tullut ajatelleeksi ympäristöpolitiikan kustannustehokkuutta. Nyt kävikin nopeasti selväksi, että mitä kustannustehokkaammin asiat hoidetaan, sitä enemmän niihin on samalla resursseja. (Tämän olisi toki voinut hoksata ihan järjellä ajattelemalla.) Konkretia jätti alleen idealistisen ajatuksen siitä, että puhtaan ympäristön arvoa ei voisi mitata rahassa ja että siinä olisi lähtökohtaisestikin jotain väärin. Aiemmin olin oikeastaan karsastanut ajatusta siitä, että luonnolle – jolla ajattelen edelleen olevan jonkinlainen ihmisestä riippumaton sisäinen arvo – asetettaisiin hintalappu.  Kävi kuitenkin selväksi, että se on todellakin tarpeellista ja kaiken lisäksi jopa mahdollista. Tokihan haluamme myös ympäristön samalle viivalle muiden tärkeiden teemojen kanssa silloin, kun asioista päätetään.

Kun talous oli näin osoittautunut tärkeäksi ja hyödylliseksi itselleni tärkeissä ympäristökysymyksissä, päätin ottaa seuraavan askeleen taistelussani matematiikan pelkoa vastaan. Otin tehtäväkseni suorittaa kaikki kurssin vapaaehtoiset laskuharjoitukset, tai ainakin hyväksyttävästi yrittää niitä. Aikaahan siihen kyllä meni ja ehkä muutamia hiuksiakin lähti päästä, kun aloin palauttaa mieleeni asioita, joita olin viimeksi opiskellut viisi vuotta sitten. Muutama ystävä sai vastailla todella tyhmiin kysymyksiin, kun en esimerkiksi ymmärtänyt mitä tarkoitettiin sillä, kun yhtälössä alettiin siirrellä numeroita ja kirjaimia puolelta toiselle. Lopulta nämäkin kuitenkin palautuivat mieleen ja tunne oli yllättäen melko onnistunut. Pähkinät eivät enää tuntuneet itkettävän turhauttavilta, niin kuin oli ollut vielä lukiossa. Nyt ne yhdistyivät johonkin, joka todella kiinnosti minua, joten motivaatio oli aivan toisenlainen. Ylipäätään tapa ajatella oli tällä kurssilla erilainen, kuin aiemmissa yliopisto-opinnoissani. Jokin pitkään käyttämättömissä ollut mieleni osa pääsi lopulta töihin ja huomasin sen olevan jopa hauskaa. Kaikki laskuharjoitukset eivät ehkä menneet täysin oikein, mutta kurssin lopussa olin hyväksyttävästi yrittänyt ja ylpeä siitä. 

Hyppääminen YTT:n pariin melko lailla täysin ulkopuolelta oli ehdottomasti kiinnostava kokemus. Ehkä tulevaisuuden urani ei tule rakentumaan matematiikan tai taloustieteen pariin, mutta ainakin olen saanut jonkinlaisen pintaraapaisun tähän hyvin konkreettiseen ja vahvasti ympäristöpolitiikkaan vaikuttavaan teemaan. Mitä minusta sitten “isona tuleekaan”, uskoisin esimerkiksi ymmärryksen kustannustehokkuudesta ja muista ympäristötaloustieteen teemoista tulevan tarpeeseen. Se on ainakin varmaa, että taloustiedettä minun ei enää tarvitse pelätä. Tämän kurssin aikana se osoittautui sekä kiinnostavaksi että jopa minulle mahdolliseksi opiskella. 

Emilia Limnell on ympäristö- ja elintarviketalouden sekä suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen kandiopiskelija sekä osakunta-aktiivi.

Taloudellinen kasvu ja ympäristöasiat nähdään valitettavan usein vastakkainaseteltuina tekijöinä toistensa tiellä. Taloustieteestä sanana monille tulee ensimmäisenä mieleen vain suhdannevaihtelut, finanssi- ja rahapolitiikka sekä talouskasvu bruttokansantuotteessa mitattuna. Oikeastaanhan kyse on laajemmasta tieteenalasta, jossa hyödynnetään tietoa ihmisten preferensseistä eli mieltymyksistä ja valinnoista ja muodostetaan niiden pohjalta malleja ja teorioita. Näitä myös ympäristötaloustieteessä sovelletaan. Ympäristötaloustieteen opiskelussa erityisen mielenkiintoista on juurikin taloudellisen näkemyksen ja tutkimustapojen yhdistyminen vihreisiin asioihin, kuten luonnonvarojen riittämiseen ja kestävään kehitykseen sekä biologian, maantiedon ja yhteiskunnan toiminnan tietämykseen. Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia eli tuttavallisemmin YLE on mielestäni yksi parhaimpia esimerkkejä useamman tieteenalan linkittymisestä toisiinsa. Parasta koko tutkinnossa on se, että siitä voi lisäksi muovata aivan omannäköisensä ja erottuvan laajojen vapaavalintaisen opintojen myötä.

Professori Markku Ollilan ympäristöekonomian, eli ympäristötaloustieteen johdantokurssi on fuksisyksyn ensimmäinen katsaus ympäristötaloustieteeseen ja YLE-linjan opintojen aloitukseen. Luulenpa, että tämä loistavasti järjestetty kurssi sai jopa houkuteltua muutamia YET-fukseja lisää ympäristöopintojen pariin! Sujuvaksi ja helpoksi suorittamisen teki kurssilla hyödynnetty Helsingin yliopiston MOOC-verkkoalusta. Sinne oli koottu yhden kurssisivun alle kaikki tarvittava tieto ja tehtävät. Viikissä aloittaessani on ollut ylipäätään mahtava huomata, miten hyvin opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet ja oppimistavat on otettu huomioon opetuksen järjestämisessä. Aivan uutta minulle oli, että useimpia luentoja voi seurata perinteisen läsnäolon lisäksi ajallaan tai myöhemmin internetin kautta. Tämä antaa tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen myös työssäkäyville tai muuten estyneille opiskelijoille. Tavallisten luentokalvojen lisäksi ahkerat professorimme ovat tehneet opetusvideoita saataville helpottamaan asioiden ymmärtämistä ja omaksumista. Jatkuvaa oppimista rytmittävät kurssilla hyödynnetyt viikottaiset verkkotehtävät ja laskuharjoitukset sekä niihin saatava apu ja tuki kurssituutoreilta. Lisämotivaationa ahkeruus palkitaan ja säännöllinen opiskelu tuo myös muutaman lisäpisteen loppuarv­osanaan!

Itse olen ajautunut ympäristötaloustieteen pariin alun alkaen toisesta tiedekunnasta. Tekemieni kansantaloustieteen sivuaineopintojen myötä innostuin silloiselle humanistille ehkä hieman epätyypilliseen tapaan taloustieteen yksiselitteisen rationaalisista malleista ja teorioista, joiden ympärille ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen opiskelukin perustuu. Koska luonnonsuojelu on pitkään ollut lähellä sydäntäni, koin vihdoinkin Viikkiin päätyessäni löytäneeni alan, jossa pystyn sekä hyödyntämään aiempaa tietämystäni että opiskelemaan ja oppimaan itselleni oikeasti merkittävistä asioista.

Koska puhdas ympäristö ja luonnonvarat eivät ole loppumaton resurssi maailmassa, on ympäristötaloustieteen tutkiminen, kehittäminen ja poliittisissa päätöksissä huomioonottaminen erityisen tärkeää. Kansantalous on historian aikana selvinnyt useista pörssiromahduksista ja lamoista. Kun kyseessä ovat luonnonvarat, meidän oltava toimissamme varovaisempia, sillä näiden menettämistä on mahdotonta lähteä myöhemmin elvyttämään ja korjaamaan millään keinoin. Kestävän kehityksen edellytyksenä ympäristöllä ja luonnolla tulee ehdottomasti olla oma arvonsa myöskin taloudessa mitattuna ja tämän tärkeän asian eteen me YLEläiset opiskelemme!