Aineenopettajan työllistyvät sekä erilaisiin oppilaitoksiin (mm. peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus yms.) että koulutuksen johtamista, suunnittelua ja kehittämistä sisältäviin tehtäviin. Tiedekunnasta valmistuneita opettajia on päätynyt
Opinnot ovat osa uraasi. Helsingin yliopistossa urasuunnittelu kuuluu kaikkiin tutkintoihin. Urapalvelut tukee yhteistyössä koulutusohjelmien kanssa kasvuasi asiantuntijaksi osana opintojasi ja erillisin palveluin.
Urapalvelut on tukenasi aina ensimmäisestä opintovuodestasi lähtien ja vielä vuoden valmistumisen jälkeen.
Urapalvelut
Tutustu urapalvelujen koko tarjontaan Opiskelijan ohjeissa, teemoissa Työ ja ura sekä Harjoittelu.
Aineenopettajan pätevyyden saamiseksi sinulla pitää olla suoritettuna kandidaatin tutkinnon lisäksi myös maisterin tutkinto. Aineenopettajan pätevyyteen vaaditaan riittävä määrä opintoja valitsemassasi tieteenalassa, toisessa opetettavassa aineessa sekä opettajan pedagogissa opinnoissa.
Aineenopettajan kelpoisuusvaatimuksista voi lukea lisää täältä: Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista.
Emma Luoto, Office Admin, Seriously Digital Entertainment
Matematiikka, fysiikka ja opettajan pedagogiset opinnot
“Pedagogisista opinnoista on hyötyä siinä, että tajuaa ihmisiä, niiden erilaisuutta ja erilaisia tapoja oppia asioita sekä käsitellä uutta tietoa.”
Miksi kiinnostuit opiskelemistasi aloista?
Lukiossa matikka sujui ja huomasin oppitunneilla auttavani luokkakavereita. En oikein tiennyt mitä haluan tehdä isona, joten yleishyödyllinen yliopisto, josta ei valmistu suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin vaikutti hyvältä ajatukselta.
Mikä opiskelussa oli parasta?
Opiskelijajärjestöt ja yhteisöllisyys. Miksiköhän lukiossa ei ymmärtänyt tehdä kotitehtäviä porukassa? Yliopistolla laskuharjoituksia tehtiin yhdessä ja aina joku oli tajunnut jotain mitä itse ei – ja toisinpäin. Opiskelijajärjestöissä taas oppi etenkin nykyisessä työssä tarvittavia taitoja ja löysin omat vahvuuteni.
Kuinka päädyit nykyiseen työpaikkaasi?
Opiskelija-aikana järjestin isojakin tapahtumia ja opin hyvin järjestöhallinnon kuviot. Toimin pääjärjestäjänä osakunnan iltapukujuhlassa Wiipurin Pamauksessa, ensimmäisillä opiskelijoiden suursitseillä Senaatintorilla ja Filosofisen tiedekunnan promootiossa. Valmistumisen jälkeen työskentelin pelialan kattojärjestöstä Neogamesissä, jossa sain yhdistettyä aiemmin oppimaani täysin uuteen alaan. Arvokkaan kokemuksen ja verkostojen myötä hain nykyiseen työhöni pelialan yrityksessä Seriously Digital Entertainmentissä.
Noora Nuutinen
– Lukiomatematiikassa on vielä numeroita mukana, mutta täällä yliopistossa niitä enää harvemmin näkee, kertoo Noora Nuutinen.
Hän opiskelee matematiikan opettajaksi matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa.
– Itselläni oli ainakin paljon ennakkoluuloja siitä, minkälaisia matikan opiskelijat ovat. Pelkäsin, että kaikki ovat nörttejä ja matikan laitoksella ei tapahdu mitään. Mutta täällä onkin vaikka mitä ja tosi paljon erilaisia ihmisiä, Noora Nuutinen hymyilee.
Hän muutti opintojen perässä Savonlinnasta Helsinkiin syksyllä 2010. Ajatus omasta opintoalasta kypsyi pikkuhiljaa lukioaikana.
– Lukion kolmannella luokalla sitten päätin, että lähden opiskelemaan matematiikan opettajaksi, jos vaan pääsen sisälle, hän kertoo.
Nuutisen päätökseen vaikutti myös hänen oma matematiikan opettajansa, joka kannusti hakemaan matematiikan opettajaopintoihin.
– Olen aina tykännyt matemaattisista aineista ja lukenut myös pitkän fysiikan ja kemian lukiossa. Matematiikassa on parasta se oivaltaminen, kun yhtäkkiä ymmärtääkin jonkin asian ja opettajana voin sitten auttaa muita siinä oivalluksessa, Noora pohtii.
Mutta millaista matematiikan opiskelu on matematiikan ja tilastotieteen laitoksella vaikkapa lukioon verrattuna?
– Lukiomatematiikassa on vielä numeroita mukana, mutta täällä yliopistossa niitä enää harvemmin näkee. Yliopistomatematiikka on sellaista todistelua ja mennään syvemmälle matematiikkaan. Esimerkiksi todistetaan, mistä tietyt ratkaisukaavat tulevat, Noora kertoo.
Aineenopettajan opinnoissa matematiikkaa on jonkin verran vähemmän kuin muilla matematiikan pääaineopiskelijoilla ja pedagogiset opinnot kuuluvat opintoihin pakollisena sivuaineena. Sivuaineinaan Noora opiskelee fysiikkaa ja kemiaa. Valmistuttuaan maisteriksi hän voi opettaa näitä kaikkia kolmea ainetta.
Monipuolisuus ja vapaus valita ovatkin Nooran mielestä yliopisto-opinnoissa parasta.
– Yliopisto-opiskelu on vapaamuotoista ja saa vapaasti päättää, miten opiskelee. Lisäksi yliopistossa luennoitsijan rooli on erilainen kuin opettajan rooli. Asioita mietitään yhdessä heidän kanssaan sen sijaan, että opettaja vain opettaisi.
Toisaalta se, ettei opiskelu ole enää niin ohjattua vaatii itsekuria.
– Pitää osata motivoida itsensä opiskelemaan ja ottamaan ne paperit ja tehtävät käteen. Se on vaikeaa, kun välillä tulee sellaisiakin hetkiä, ettei huvita, Noora pukee sanoiksi monelle yliopisto-opiskelijalle tutun ongelman.
Aineenopettajaopinnot eivät kuitenkaan ole pelkkää tehtävien ratkomista, vaan opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelujaksoja kouluissa. Niitä Noora ei ole vielä suorittanut, mutta käytännön kokemusta on kertynyt esimerkiksi alakouluikäisten matematiikkakerhosta, jota Noora vetää matematiikan ja tilastotieteen laitoksella toimivassa Summamutikka-keskuksessa.
– On kiva näyttää lapsille, että matikka on paljon muutakin kuin pelkkää laskemista ja että se voi olla hauskaa. Esimerkiksi laivan upotus on periaatteessa pelkkää matematiikkaa, Noora sanoo.
Teksti: Elisa Lautala
Kuva: Veli-Matti Vesterinen
Outi Haatainen valmistui kemian ja matematiikan opettajaksi tänä syksynä. Nyt hän aikoo jatkaa opintojaan tiedekunnassa ja pohtia keinoja, joilla molekyyligastronomia voisi tuoda mielekkyyttä ja monitieteellistä lähestymistapaa kemian opetukseen.
– Lukioikäisenä ajattelin, että minusta tulee uusi Jacques Cousteau, sanoo vastikään filosofian maisteriksi valmistunut Outi Haatainen.
Pohjaton uteliaisuus vei Outin lukion jälkeen Belgiaan opiskelemaan viestintää. Kotimaassa hän puolestaan kokeili antropologian, sosiologian ja kansainvälisen politiikan opintoja ennen kuin opiskelupaikaksi valikoitui Helsingin yliopisto ja Kemian opettajankoulutusyksikkö.
– Vähän mutkien kautta ymmärsin, että luonnontieteiden ja opettajuuden yhdistäminen on kuitenkin se minun juttuni, Outi toteaa.
– Kemian opettajaopinnoissa on ollut parasta itsenäinen tekeminen ja tässä painottaisin sanaa tekeminen, hän sanoo. Opintoihin kuuluvien laboratoriokurssien lisäksi Outi on kokenut erityisen antoisiksi kemian opetuksen kurssit, joissa painottuu toiminnallisuus ja yhdessä tekeminen.
Opiskelupaikkana kemian opettajankoulutusyksikkö on tiivis yhteisö, jossa käytännössä kaikki tuntevat toisensa.
– Minulle se on ollut hirveän motivoivaa. Aina voi kolkuttaa kenen tahansa ovelle, ja siellä on ystävälliset kasvot vastassa. Olemme läsnä ja autamme toinen toisiamme, Outi korostaa.
Yksikössä on myös kannustettu opiskelijoita valitsemaan opinnäytetöidensä aiheet omien mielenkiinnonkohteiden mukaan. Outi teki kandintyönsä suklaan kemiasta, josta hän oli kiinnostunut perheensä suklaapuodin ja -kahvilan myötä.
– Suklaan taustalla on mieletön kemian maailma. Esimerkiksi siihen, mistä suklaan maku koostuu tai mihin sen suussa sulavuus perustuu, saa vastauksen luonnontieteiden kautta, Outi kertoo.
Gradussaan hän kehitti kemian opetukseen oppiaineiden yhteistyötä tukevan verkko-opetusmateriaalin, Suklaan ABC:n, jossa suklaa on opetuskontekstina. Materiaali on tarkoitettu kaikille pakolliselle lukion 1. kemian kurssille.
– Minusta pakollisen kemian kurssin sisältö pitäisi linkittää arkeen ja siihen kemiaan, mitä kaikki tarvitsevat. Tällöin se olisi kaikille opiskelijoille mielekkäämpää, Outi sanoo ja lisää, että haluaa jatkossakin hivenen ravistella nykyistä opetuskulttuuria ja tarjota vaihtoehtoisia materiaaleja opetukseen. Siksi hän aikoo jatkaa opintojaan matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ja tehdä väitöstutkimuksen, jossa etsitään lisää tapoja yhdistää ruoka ja tiede eheyttävässä kemianopetuksessa.
– Gradun jälkeen jäi sellainen fiilis, että halusin tietää lisää ja kysymyksiä jäi auki, hän sanoo.
– Toivon pystyväni kehittämään uutta ja auttaa ratkomaan koulukentän ongelmia. Jos olisin lähtenyt suoraan kouluun opettajaksi, mahdollisuuteni vaikuttaa olisivat olleet paljon pienemmät.
Teksti ja kuva: Elisa Lautala
Eeva Gustafssonin fysiikan opettajaopinnot ovat loppusuoralla matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Käytännön kosketuspintaa tiedeopetukseen hän on saanut myös puunjalostustekniikan opintojensa myötä.
Lukion jälkeen, vuonna 2005, Eeva Gustafsson hakeutui Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan puunjalostustekniikkaa. Opintojen kuluessa alkoi kuitenkin näyttää siltä, ettei diplomi-insinöörin työ välttämättä ollutkaan se oikea suunta ja Eeva alkoi harkita alanvaihtoa. Opintojen ohessa tehdyt opettajansijaisuudet tarjosivat tähän hyvän vaihtoehdon ja hän päätti hakea opiskelemaan fysiikan opettajaksi Helsingin yliopistoon.
Eeva kokee, että teknillistieteellisestä taustasta on ollut hänelle hyötyä sekä opettajaopinnoissa että työssä yläkoulun tai lukion opettajana.
– Luonnontieteellinen ajattelutapa oli minulle tuttu jo opettajaopintojen alussa. Lisäksi tulevassa työssäni on etua siitä, että minulla on käytännön kosketuspintaa siihen, mihin luonnontieteitä tarvitaan ja käytetään ja tunnen alan teollisuutta, Eeva toteaa.
Luonnontieteistä juuri fysiikka valikoitui Eevan pääaineeksi osittain siksi, että peruskoulu- ja lukiotasolla käsiteltävät aiheet tuntuivat selkeiltä ja arkielämään sovellettavilta.
– Monipuolisuus tekee fysiikasta oppilaille kiinnostavampaa, varsinkin, jos arkipäivän saa liitettyä opetukseen, Eeva sanoo.
– Fysiikan opinnoissa on itsellenikin ollut parasta se, että oppii ymmärtämään, miten maailma toimii ja saa selityksiä sille, miksi asiat tapahtuvat.
Tällä hetkellä Eeva työstää pro graduaan, jossa hän tutkii oppiainerajat ylittäviä fysiikan kysymyksiä ylioppilaskirjoituksissa. Alustavien tulosten perusteella niitä näyttäisi olevan valitettavan vähän. Tarkempia tuloksia on luvassa jo lähiaikoina, sillä Eevan tavoitteena on valmistua filosofian maisteriksi keväällä 2015. Tutkinnon myötä hän on pätevä opettamaan myös sivuaineitaan kemiaa ja matematiikkaa.
– Opettajaopinnoissa on ollut parasta tietty yhteisöllisyys ja se, että on saanut olla tosi paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Varsinkin opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluva harjoittelu oli jännittävä, mutta antoisa, Eeva sanoo.
– On mukava valmistua yliopistosta konkreettiseen ammattiin. Opetus täällä on ollut laadukasta ja opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden suhde välitön. Lisäksi läheisiksi muodostuneista opiskelukavereista tulee arvokas verkosto opettajan ammattiin, joka on kuitenkin pääasiassa sitä oman työn tekemistä.
Eeva on jatkanut opettajansijaisuuksien tekemistä opintojen ohessa ja myös sitä kautta saanut käsityksen miltä valmistumisen jälkeinen työelämä näyttää.
– Tykkään opettaa peruskoululaisia, siellä on paljon enemmän vapautta ja aikaa opetukselle kuin lukiossa. Toisaalta lukion aiheita käsittelevän graduni myötä myös lukio-opetus on alkanut houkutella, hän pohtii.
Teksti & kuva: Elisa Lautala
Kaikki Helsingin yliopiston entiset tutkinto-opiskelijat, vaihto-opiskelijat sekä työntekijät ovat alumnejamme. Helsingin yliopiston alumneja on maailmanlaajuisesti lähes 200 000, ja jo yli 30 000 henkilöä on osa alumnitoimintaamme.
Lue lisää Helsingin yliopiston alumneista ja heidän toiminnastaan.