Tuleva fysiikan opettaja haluaa yhdistää tiedeopetuksen käytäntöön

Eeva Gustafsson

Eeva Gustafssonin fysiikan opettajaopinnot ovat loppusuoralla matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Käytännön kosketuspintaa tiedeopetukseen hän on saanut myös puunjalostustekniikan opintojensa myötä.

Lukion jälkeen, vuonna 2005, Eeva Gustafsson hakeutui Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan puunjalostustekniikkaa. Opintojen kuluessa alkoi kuitenkin näyttää siltä, ettei diplomi-insinöörin työ välttämättä ollutkaan se oikea suunta ja Eeva alkoi harkita alanvaihtoa. Opintojen ohessa tehdyt opettajansijaisuudet tarjosivat tähän hyvän vaihtoehdon ja hän päätti hakea opiskelemaan fysiikan opettajaksi Helsingin yliopistoon.

Eeva kokee, että teknillistieteellisestä taustasta on ollut hänelle hyötyä sekä opettajaopinnoissa että työssä yläkoulun tai lukion opettajana.

– Luonnontieteellinen ajattelutapa oli minulle tuttu jo opettajaopintojen alussa. Lisäksi tulevassa työssäni on etua siitä, että minulla on käytännön kosketuspintaa siihen, mihin luonnontieteitä tarvitaan ja käytetään ja tunnen alan teollisuutta, Eeva toteaa.  

Luonnontieteistä juuri fysiikka valikoitui Eevan pääaineeksi osittain siksi, että peruskoulu- ja lukiotasolla käsiteltävät aiheet tuntuivat selkeiltä ja arkielämään sovellettavilta.

– Monipuolisuus tekee fysiikasta oppilaille kiinnostavampaa, varsinkin, jos arkipäivän saa liitettyä opetukseen, Eeva sanoo.

– Fysiikan opinnoissa on itsellenikin ollut parasta se, että oppii ymmärtämään, miten maailma toimii ja saa selityksiä sille, miksi asiat tapahtuvat.

Tällä hetkellä Eeva työstää pro graduaan, jossa hän tutkii oppiainerajat ylittäviä fysiikan kysymyksiä ylioppilaskirjoituksissa. Alustavien tulosten perusteella niitä näyttäisi olevan valitettavan vähän. Tarkempia tuloksia on luvassa jo lähiaikoina, sillä Eevan tavoitteena on valmistua filosofian maisteriksi keväällä 2015. Tutkinnon myötä hän on pätevä opettamaan myös sivuaineitaan kemiaa ja matematiikkaa.

– Opettajaopinnoissa on ollut parasta tietty yhteisöllisyys ja se, että on saanut olla tosi paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Varsinkin opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluva harjoittelu oli jännittävä, mutta antoisa, Eeva sanoo.

– On mukava valmistua yliopistosta konkreettiseen ammattiin. Opetus täällä on ollut laadukasta ja opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden suhde välitön. Lisäksi läheisiksi muodostuneista opiskelukavereista tulee arvokas verkosto opettajan ammattiin, joka on kuitenkin pääasiassa sitä oman työn tekemistä.

Eeva on jatkanut opettajansijaisuuksien tekemistä opintojen ohessa ja myös sitä kautta saanut käsityksen miltä valmistumisen jälkeinen työelämä näyttää.

– Tykkään opettaa peruskoululaisia, siellä on paljon enemmän vapautta ja aikaa opetukselle kuin lukiossa, mutta toisaalta lukion aiheita käsittelevän graduni myötä myös lukio-opetus on alkanut houkutella, hän pohtii.

Teksti & kuva: Elisa Lautala