Olen Kirsi, 4. vuoden maantieteen maisteriopiskelija Kumpulan kampukselta. Meillä on tummanvihreät haalarit.
Kiinnostuin maantieteestä välivuosien aikana, kun selailin Opintopolkua. En ollut lukiossa opiskellut kuin pakolliset maantieteen kurssit. Perehdyin tieteenalaan syvemmin, ja kaupunkisuunnittelu herätti ensin kiinnostukseni. Lopulta pääsykokeisiin valmistautuessa innostuin vain enemmän ja enemmän.
Vapaavalintaisuus: olen saanut koota juuri oman kiinnostukseni mukaan opintoihin esimerkiksi ohjelmointia, ympäristötieteitä, kaupunkisuunnittelua ja geoinformatiikkaa. On sellainen olo, että pääsen kouluttautumaan niiden asioiden parissa, mistä innostun.
Maantieteen kenttäkurssilla tutustuttiin paremmin kurssikavereihin ja maantieteen eri osa-alueisiin, jolloin omat kiinnostukset vahvistuivat. Pääsimme tekemään kenttätöitä ja oppimaan paljon uutta.
Etäopiskelu on ollut ihan ok. Käymme kaveriporukalla myös opiskelemassa yhdessä, jolloin saa huomattavasti enemmän aikaan kuin yksin kotona.
Vaihtoehtoja on monia, mutta itseäni kiinnostaa erityisesti työ kestävän kaupunkisuunnittelun parissa sekä miten luonnonsuojelukysymykset huomioidaan suunnittelun eri tasoilla.
Olin välivuosien ja lukion aikana paljon mukana järjestöissä, esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liitossa ja partiossa. Olen ollut koko opintojen ajan mukana järjestötoiminnassa: tapahtumavastaavana, työelämävastaavana, kulttuurivastaavana, fuksivastaavana ja opintovastaavana. Lisäksi olen tällä hetkellä koulutusohjelmamme johtoryhmässä opiskelijaedustajana. Tykkään järjestää esimerkiksi erilaisia tapahtumia ja retkiä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa!
Meillä on monia kivoja tapahtumia, ja kovasti luodaan myös uusia. Mantsassa erityisen kivaa on mielestäni se, kuinka ollaan useimmiten tapahtumissa yhtä suurta porukkaa, eli oikeastaan kelle vaan voi mennä juttelemaan ja juhlien tanssiringeissä on aina mukana mantsalaisia.
Lisäksi osaston henkilökunnan ja opiskelijoiden välit ovat mukavan rennot. Yksi mukava perinne onkin ollut mantsan kevätjuhlat, joissa henkilökunta + opiskelijat ovat kokoontuneet mantsan sohville (opiskelijatilaan) viettämään iltaa.
Osaan tutustuin heti fuksisyksynä tapahtumissa, joissa tehtiin asioita ryhmissä (esim. fuksiaiset, HYY:n fuksiseikkailu). Osaan tutustuin lukupiirien kautta. Osaan tutustuin ainejärjestötoiminnan kautta. Isoon osaan läheisimmistä ystävistäni tutustuin 2. vuoden jälkeen kesällä, kun lähdin ainejärjestön vaellusretkelle tuntematta sieltä ketään kovin hyvin. Poikkitieteellisiä kavereita olen löytänyt lähtemällä mukaan tiedekuntajärjestömme Matlun toimintaan, jota kautta päätyy erilaisiin tapahtumiin.
Kavereita on mielestäni helppo löytää, kun on avoimesti mukana menossa – kannattaa lähteä tapahtumiin ja toimintaan mukaan, niin osallistumaan kuin järjestelyihinkin. Ainejärjestötoiminnan ei tarvitse olla kokopäivätyötä, vaan pienikin apu otetaan ilolla vastaan ja sitä kautta tutustuu helposti kivoihin tyyppeihin. Itselleni eniten jännitystä aiheuttanut asia kaverisuhteissa on niiden muuttuminen oikeiksi ihmissuhteiksi. Kannattaakin kutsua opiskelukaverit rohkeasti osaksi omaa elämää ja arkea – pyytää mukaan syömään, urheilemaan, synttäreille, leffaan. Omaa jaksamista toki kuunnellen tahdon rohkaista lähtemään mukaan niihinkin juttuihin, jotka tekisi mieli perua. Olin itse lähellä perua vaellusretken, koska en tuntenut sieltä ketään – nyt kutsun monia tuolla vaelluksella olleita parhaiksi kavereikseni.
Muutin Helsinkiin Etelä-Pohjanmaalta jo heti lukion päätyttyä. Yliopiston myötä sain kuitenkin hurjasti uusia kavereita, ja olen kotiutunut entistä paremmin. Helsingissä on kivaa, että palvelut ovat lähellä (ja niitä on paljon) sekä toimiva julkinen liikenne.
Asun HOAS:illa 32 neliön parvekkeellisessa yksiössä Arabiassa, alle kilometrin päässä kampukselta. Tätä ennen asuin solussa kahden muun ihmisen kanssa. Soluasuminen toimi mielestäni hyvin, mutta en valitettavasti ehtinyt fuksikiireiden takia juuri tutustua kämppiksiini. Nykyistä asuntoani rakastan, ja olen jopa tutustunut naapureihini. Alue on rauhallista ja samoin koko rakennus. Täällä on mahdollisuus varata kerhotilaa, mistä on ollut usein iloa.
Tykkään Helsingistä yleisesti vaan tosi paljon, kaunis kaupunki, julkinen liikenne toimii. Paljon erilaisia mahdollisuuksia.
Yliopisto on pelkkää lukemista. Sitäkin on, mutta ainakin meillä tehdään paljon ryhmätöitä ja harjoituksia, on kenttäopintoja ja muuta. Tosi käytännönläheistä ja mielekästä.
Kannattaa seurailla esimerkiksi Helsingin Sanomista aktiivisesti ajankohtaisia uutisia, etsiä niihin liittyen lisätietoa sekä kirjata esiintyviä käsitteitä ylös. Eikä kannata lannistua, jos ensimmäisellä (tai toisella) kerralla ei nappaa! Pieni tauko lukion ja yliopiston välissä vain kasvattaa motivaatiota opiskella.
Tosi vaikeaa sanoa vain yhtä muistoa, on niin paljon. Fuksivuodelta yksi mieleenpainuva muisto on kulttuurimaantieteellinen retki, jossa bussilastillinen mantsalaisia matkasi Valko-Venäjälle Minskiin. Oli tosi kiinnostavaa käydä paikassa, johon ei muutoin tulisi lähdettyä. Päästiin tutustumaan paikalliseen mantsan osastoon. Turistikierroksella törmättiin Sofi Oksaseen, joka oli omituinen sattuma.
Mantsalla GIS-luokat, jos tekee jotain tietokoneella. Ennen koronaa opiskelin aina kampuksella, yleensä mantsan käytävillä eli sohvilla. En sanoisi, että se on hyvä paikka opiskella koska siellä jää usein suustaan kiinni, mutta ainakin on hauskaa ja voi tarvittaessa kysyä muilta apua.
Lemppariopiskelija-alennukseni ovat HSL, Unicafe sekä elokuvateatterit. Yllättävän usein on saatavilla opiskelija-ale, ja se lämmittää aina mieltä.
Ystävät! Kaikki erilaiset tapahtumat ja kokemukset. Opiskelijatapahtumiin saadaan järjestettyä kaikenlaisia tosi siistejä juttuja, kun tapahtumat ovat suuria.