Vakavan väkivallan seuranta ja tutkimus on instituutin toiminnan painopisteitä. Keskeisen rungon tälle tutkimukselle antaa vuonna 2002 käynnistetty Henkirikollisuuden seurantajärjestelmä, joka sisältää tiedot kaikista Suomessa tehdyistä, poliisin tietoon tulleista henkirikoksista. Sen avulla voidaan seurata ja analysoida henkirikollisuuden piirteitä ja muutoksia, esimerkiksi tekijöiden ja uhrien taustatekijöitä, keskinäisiä suhteita sekä rikosten tapahtumatilanteita. Järjestelmä perustuu Helsingin yliopiston ja Poliisihallituksen väliseen yhteistyösopimukseen. Henkirikosseurannan tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää kuolemaan johtavan väkivallan ehkäisyssä ja rikoksentorjunnan kohdentamisessa. Järjestelmään liittyvät seurantaraportit ja tutkimukset on listattu Helsingin yliopiston Tuhat-tutkimusportaalissa.
Krimon henkirikollisuustutkimuksella on vahva kansainvälinen ulottuvuus. Instituutin tutkijat ovat olleet mukana perustamassa eurooppalaista henkirikollisuuden seurantajärjestelmää European Homicide Monitor (EHM), joka mahdollistaa eri maiden henkirikollisuuden piirteiden vertailun. Historiallisen henkirikollisuuden seurantajärjestelmä Historical Homicide Monitor (HHM) taas laajentaa henkirikostutkimusta ajassa taaksepäin ja mahdollistaa pitkien aikasarjojen analysoimisen. Molemmat tietokannat ovat yhteensovitettavia Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän kanssa.
Kotimaisia julkaisuja:
Ruuskanen, E. (2023). Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman 2020-2023 loppuraportti.
Koskela, T. & Suonpää, K. (2023). Parisuhdetappoa edeltänyt väkivalta tulee harvoin viranomaisten tietoon.
Suonpää, K. et al. (2023). Naisiin kohdistuvat parisuhdetapot: Tapahtumaketjut, taustat ja ehkäisy.
Kansainvälisiä julkaisuja:
Krüsselman, K. et al. (2023). Firearm Homicides in Europe: A Comparison with Non-Firearm Homicides in Five European Countries.
Ojansuu, I. et al. (2022). Psychosis and the Risk of Stranger Homicides.
Suonpää, K. et al. (2022). Homicide drop in seven European countries: General or specific across countries and crime types?
Suonpää, K. (2021). Pathways to Homicide: Social Disadvantage and Criminal Careers of Lethal and Non-Lethal Violent Offenders.
Liem, M. et al. (2020). Drug-related homicide in Europe: Data protocol.
Suonpää, K. & Savolainen, J. (2019). When a Woman Kills Her Man: Gender and Victim Precipitation in Homicide.
Liem, M. et al. (2019). Homicide clearance in Western Europe.
Lehti, M. et al. (2019). Nordic homicide report: Homicide in Denmark, Finland, Iceland, Norway and Sweden, 2007–2016.
Instituutissa (aiempi Oikeuspolitiikan tutkimuslaitos) on tehty velkaongelmiin liittyvää tutkimusta viime vuosituhannelta alkaen.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti toteuttaa vaikuttavuusarvioinnin oikeusministeriön vuonna 2020 rahoittamista väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden ehkäisyhankkeista sekä oikeusministeriön kehittämän rikoksilla oireilevien nuorten (RiO) toimintamallin pilotointihankkeista neljässä eri kunnassa. Vaikuttavuusarvioinnissa tarkastellaan kuuden tutkittavan hankkeen vaikutusta ohjelmiin osallistuneiden henkilöiden rikoskäyttäytymiseen ja -asenteisiin. RiO-mallin pilotointihankkeissa intervention kohteena ovat vakaviin tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet nuoret. Väkivalta- ja seksuaalirikollisuuden ehkäisyinterventiot taas kohdistuvat hankkeiden pariin ennaltaehkäisevästi tai rikoksen seurauksena hakeutuneisiin aikuisiin. Vaikuttavuuden arvioinnin lisäksi rikoksentorjuntahankkeista tehdään laadullinen prosessiarviointi.
Tutkimus toteutetaan vuosina 2019–2024 Ensi- ja turvakotien liiton Turvallisille raiteille -hankkeesta, Sexpo-säätiön SeriE-hankkeesta sekä Vantaan (RiO-hanke), Turun (ROKKI-hanke), Oulun (NURRI-hanke) ja Rovaniemen (RIKO-hanke) kaupunkien pilotointihankkeista.
Poliisin ja muiden viranomaisten tietoon tuleva ilmirikollisuus muodostaa vain osan kaikesta rikollisuudesta. Väestöön ja omaisuuteen kohdistuu myös niin kutsuttua piilorikollisuutta, eli rikollisuutta joka ei tule viranomaisten tietoon. Tästä syystä viranomaistilastojen rinnalle tarvitaan kyselypohjaisia tutkimuksia, joita käytetään rikollisuustilanteen seurannassa ja kriminologisessa perustutkimuksessa.
Yksi instituutin tutkimusperinne koostuu oikeuspoliittisesti merkittäviksi katsottujen lakiuudistusten toimivuuden arvioinnista. Samalla kyse on tapauskohtaisesta lainsäädäntötutkimuksessa verrattuna yleisempään lainsäädäntötutkimukselliseen näkökohtaan, jota instituutissa myös tehdään.
Laaja tapauskohtainen arviointitutkimus aiheesta valmistui vuonna 2016. Tutkimuksessa tarkastellaan vuonna 2006 uudistetun vankeuslain tavoitteiden toteutumista ja toimeenpanoa: mitkä tekijät ovat oikeusturvan, yhdenvertaisuuden ja ennakoitavuuden kannalta keskeisiä ongelmakohtia vankeusrangaistusta suorittaville ja miltä osin on saavutettu hyviä tuloksia. Pyrkimyksenä oli selvittää myös uudistuksen toimivuuden edellytyksiä yleisesti. Tutkimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota rangaistusajan suunnitelmaan, muutoksenhakumenettelyyn, kurinpitojärjestelmään ja rikosten uusimiseen. Aineistona on mm. asiakirjoja, rekisteritietoja, haastatteluja sekä kyselyt vangeille ja henkilökunnalle. Oma kyselynsä kohdistettiin myös tutkintavangeille.
Vain pienehkö osa nuorten rikollisuudesta tulee viranomaisten tietoon ja sitä kautta tilastoihin. Oikean kuvan saaminen nuorten rikollisuudesta ja sen syistä edellyttää siksi kyselypohjaista kokonaisrikollisuustutkimusta.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (nykyinen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti) käynnisti vuonna 1995 Nuorisorikollisuuskyselyt (NRK), joiden avulla seurataan nuorten rikoskäyttäytymisen ja rikosten uhriksi joutumisen määrää, piirteitä ja kehitystä. Kyselyt ovat kansallisesti edustavia ja ne on kohdistettu 15–16-vuotiaille. NRK toteutetaan neljän vuoden välein otostutkimuksena. Nuorisorikollisuuskyselyiden raportit ja tutkimukset on listattu Helsingin yliopiston Tuhat-tutkimusportaalissa.
Nuorisorikollisuuskyselyjen kehittäminen perustuu metodologiselle tutkimukselle (esim. Kivivuori & Salmi 2009; Kivivuori 2011; Kivivuori ym. 2013). NRK-aineistot on luovutettu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon vuodesta 1995 alkaen.
Nuorisorikollisuuskyselyjen yhteydessä kerätyistä rehtorikyselyistä on kehitetty Oppilaitosten turvallisuustutkimus, joka suuntautuu perusopetuksen ja lukio-opetuksen yksiköihin. Tutustu vuoden 2016 raporttiin täällä.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti edustaa Suomea Kansainvälisessä nuorisorikollisuuskyselyssä (International Self-Report Delinquency Study, ISRD). ISRD on suurissa kaupungeissa toteutettava tutkimus, jonka mittauksia toteutetaan säännöllisin väliajoin myös Suomessa. Kansainväliseen nuorisorikollisuuskyselyyn sekä siitä Suomessa tuotettuihin raportteihin ja tutkimuksiin voi tutustua tarkemmin Helsingin yliopiston Tuhat-tutkimusportaalissa.
Edellä mainittuja kokonaisrikollisuustutkimuksen aineistoja käytetään nuorten rikollisuustilanteen seurantaan ja kriminologiseen perustutkimukseen. Tutkimukset tarkastelevat nuoria paitsi rikosten tekijöinä myös niiden uhreina. Rikollisuuden ja uhrikokemusten riskitekijöiden mittaamisella on järjestelmissä keskeinen rooli, jotta aineistojen avulla voidaan harjoittaa kriminologista perustutkimusta. Riskitekijöiden tuntemisen taustalla on viime kädessä pyrkimys tuottaa rikollisuuden ehkäisyä ja rikoksentorjuntaa tukevaa tietoa.
Nuorten kokonaisrikollisuuden tutkimus tarkastelee yleisesti rikoskäyttäytymistä ja uhrikokemuksia oppilaitoksissa kerättävien aineistojen kautta. Lisäksi osoittimet mahdollistavat oppilaitoksissa tapahtuvan ja niihin kohdistuvan rikollisuuden tutkimuksen.
Kohti yhdenvertaisia ja laadukkaita oikeusapupalveluita (4/2018-10/2019) on Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittama hanke, joka selvittää julkisen oikeusavun sekä talous- ja velkaneuvonnan palvelujen saatavuutta ja laatua. Tarkoituksena on auttaa kehittämään oikeusapupalveluita asiakaslähtöisesti ja lainsäädännön tavoitteita palvellen.
Arjen ongelmat, riidat ja ratkaisut -kyselyssä kartoitetaan suomalaisten arjen ongelmia esimerkiksi asumiseen, kuluttamiseen, työntekoon, raha-asioihin, perheasioihin, rikoksen kohteeksi joutumiseen sekä asiointiin eri viranomaisten kanssa. Tällaisilla ongelmilla saattaa olla suuri vaikutus elämään ja ratkaisun löytyminen voi olla vaikeaa ja viedä aikaa, rahaa ja voimia. Yhteiskunnalliset palvelut eivät aina pysty auttamaan ratkaisuissa.
Arjen ongelmat eivät täten aina tule viranomaisten tietoon eikä viranomaisaineistoilla päästä käsiksi arjen ongelmien koko kirjoon. Kyselytutkimusten avulla saamme tietoa siitä, kuinka usein ongelmia koetaan ja minkälaisia haasteita ongelmien ratkaisuun liittyy.
Ensimmäinen arjen ongelmat tutkimus suoritettiin ensimmäisen kerran ajalla elokuu 2021-tammikuu 2022 puhelinhaastatteluna tai internetkyselynä. Kysely tullaan toistamaan neljän vuoden välein. Aineistosta tehdyt julkaisut kootaan hankkeen kotisivuille.
Tämänkaltaisia tutkimuksia on tehty kansainvälisesti kymmeniä vuosia. Myös suomalainen kysely noudattaa kansainvälistä Legal Needs-survey tutkimusten mallia.
Tutkimus on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittamaa ACELife (Adverse childhood experiences in the life course: Long-term consequences and effective institutional responses) -tutkimushanketta. Hankkeessa tutkitaan monitieteellisesti ja -menetelmäisesti haitallisten lapsuudenkokemusten seurauksia ja vaikuttavia ehkäisyn keinoja. Haitallisilla lapsuudenkokemuksilla, kuten laiminlyönneillä, väkivallalla tai vanhempien liiallisella päihteiden käytöllä tai mielenterveysongelmilla, on osoitettu olevan pitkäkestoisia vaikutuksia niin lapsen fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin ja siksi niitä on tärkeä pyrkiä ehkäisemään.
Avohuoltoa koskevassa tutkimuksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa laajojen rekisteri- ja asiakirja-aineistojen avulla lastensuojelun avohuollon palvelujen vaikuttavuutta. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus siitä, että oikea-aikaisilla, lapsen ja perheen tarpeisiin vastaavilla lastensuojelun avohuollon palveluilla voidaan parhaimmillaan ehkäistä haitallisia lapsuudenkokemuksia tai vähentää raskaampien, kalliimpien ja perheen oikeuksiin voimakkaammin puuttuvien toimenpiteiden, kuten huostaanoton tarvetta.
Tavoitteena on tuottaa yleistettävissä olevaa tietoa avohuollosta sosiaalityön tutkimusperustaisen työkulttuurin vahvistamiseen kehittämällä hyvinvointialueille toimivia ja vaikuttavia välineitä työskennellä lasten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi ennen lasten ja perheiden tilanteiden kärjistymistä. Palveluihin vaikuttamalla viimekätinen tavoite on turvata haitallisia lapsuudenkokemuksia kohdanneiden lasten yhdenvertaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Työpaketissa tarkastellaan myös lastensuojelun sijaishuollon vaikuttavuutta. Tämän osatutkimuksen toteutuksesta vastaa THL.
Tässä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Athlete maltreatment, wellbeing, and rights in sports -hankkeessa tutkitaan monitieteisesti - ja -metodisesti urheilijoiden seuratoiminnassa kohtaamaa kaltoinkohtelua, sen vaikutuksia urheilijaan sekä urheilun oikeusturvajärjestelmien kykyä puuttua kaltoinkohteluun.
Voit lukea hankkeesta lisää sen kotisivuilta.