Hanna-Liisa Kangaksesta piti tulla ympäristökemisti, mutta lääkäri kielsi häntä astumasta jalallakaan laboratorioon. Monen mutkan jälkeen Kangas päätyi kuitenkin tekemään vaikutusvaltaista työtä rakastamiensa asioiden parissa.
-Opiskelin ensin kemiaa Helsingin yliopistossa, koska ajattelin sitä kautta pelastavani maailman. Sitten minulle iskikin allergia labran reagensseja kohtaan, ja lääkäri sanoi minulle etten koskaan enää saa mennä laboratorioon. Se oli kuulemma liian vaarallista minulle, Hanna-Liisa Kangas sanoo.
Kangas halusi kuitenkin opiskella ympäristöalaa, joten hän alkoi etsiä kiinnostavia oppiaineita jotka eivät vaadi laboratoriotyöskentelyä. Ekologia, metsätieteet ja biologia rajautuivat kaikki pois.
-Sitten löysin ympäristötaloustieteen. Ja tällaisten omituisten sattumien kautta päädyin lukemaan ympäristöekonomiaa taloustieteen laitokselle, Kangas kertoo.
Sattumalta löydetty oppiaine jatkui väitöskirjaksi asti
Kangas pitää onnellisena sattumana, että päätyi ympäristöekonomian pariin.
-Olen tykännyt tästä tosi paljon. Erityisesti professori Markku Ollikainen auttoi minua valtavasti työpaikkaan, kandivaiheeseen ja graduaiheeseen liittyvissä asioissa, Kangas muistelee.
Tavoitteena hänellä oli saada yliopisto suoritettua mahdollisimman nopeasti.
-Olin 24-vuotias kun aloitin yliopiston, ja jostain syystä silloin ajattelin olevani tosi vanha. Halusin käydä opinnot mahdollisimman nopeasti läpi ja suunnata tohtoriksi, Kangas kertoo
.
Kangaksen työura onkin ollut pitkälti tutkimuspainotteinen.
-Tein graduni erääseen Pomart – hankkeeseen yliopistolle, ja siinä vierähti vuosi. Sen jälkeen menin Metsäntutkimuslaitokselle töihin, jossa olin osana uusiutuvan bioenergian ja metsähiileen liittyvässä ilmastohankkeessa viitisen vuotta. Samoihin aikoihin aloin tehdä väitöskirjaa Helsingin yliopistolle, ja nyt olen ollut täällä kaksi vuotta, Kangas kertoo.
Rautaiseksi ammattilaiseksi
Ilman väitöskirjaa Kangas olisi tuskin päässyt nykyiseen työpaikkaansa.
-Olen kiinnostunut ilmastopolitiikasta ja uusiutuvan energian edistämispolitiikasta, ja haluan näiden aiheiden rautaiseksi ammattilaiseksi. Tämä mahdollisti myös asiantuntijatyön alalla, Kangas sanoo.
Nykyään Kangas työskentelee WWF –ympäristöjärjestössä ilmastovastaavana.
-Vastaan Suomen ilmasto- ja energiatyöstä. Työtehtäväni ovat laaja-alaisia ja monipuolisia, mutta aika paljon teen poliittista vaikuttamista ja lobbausta eli esimerkiksi tapaan päättäjiä. Tällä hetkellä teemme myös kampanjaa missä pyritään ottamaan kuluttajia ja yrityksiä mukaan ilmastoystävälliseen vaikuttamiseen ja politiikkaan, Kangas selittää.
Työ on antanut Kangakselle mahdollisuuden parantaa maailmaa.
-On antoisaa olla näin ison ympäristöhaasteen kanssa tekemisissä. Sitä ei tee lisätäkseen esimerkiksi jonkun yrityksen voittoa vaan siksi, että pystyy takaamaan tuleville sukupolville paremman elämän. Eli takana on aika suuri motivaatio, Kangas sanoo.
Yksilölliset tutkinnot ovat valtti työmarkkinoilla
Opinnot ovat olleet isossa roolissa Kangaksen työmenestyksessä.
-Koulutuksen ansiosta minulla on hallinnassa se käytännön kieli, jota yritysmaailmassa ja politiikassa käytetään. Kykenen puhumaan poliittisille päättäjille ja yrityksille. Vasta viime aikoina on alettu laajemmin ymmärtää talouden merkitystä ympäristöongelmissa, varsinkin ilmasto- ja energiakysymyksissä. Nämä asiat perustuvat usein ympäristöekonomian perusteisiin ja teoriaan, ja niiden ymmärtäminen mahdollistaa kärryillä pysymisen, Kangas pohtii.
Hän olisi kuitenkin toivonut lisää viestintä- ja vuorovaikutustaitoja tutkintoonsa.
-Viestintätaitoja ei hirveästi korosteta yliopistolla, mikä on aika harmi. Ne ovat työelämässä erittäin iso ja jokapäiväinen asia, oli sitten kyseessä ihmisten tapaaminen, haastattelujen tekeminen tai mielipidekirjoitusten tai tiedotteiden kirjoittaminen. Kävin opiskeluaikana kaikki mahdolliset viestintäkurssit, mutta ne olivat pitkälti kiinni yliopistomaailmassa eikä suurin osa valmistuvista kuitenkaan työskentele tutkijana, Kangas sanoo.
Lisäksi hän kaipailee enemmän ryhmätyötaitojen kartuttamista.
-Yliopisto-opinnot on tällä hetkellä aika paljon yksin tekemistä ja lukemista. Työelämässä ei kuitenkaan koskaan tehdä mitään yksin vaan ryhmässä, joten ryhmätyöskentelyn oppiminen olisi tärkeää. Onnistumiset ja epäonnistumiset pitäisi osata jakaa muiden kanssa, Kangas sanoo.
Omia kiinnostuksenkohteita kannattaa kuunnella
Muita opiskelijoita Kangas kannustaa valitsemaan juuri sellaisia kursseja, jotka kiinnostavat.
-Ei kannata miettiä mitä työelämä haluaa tai käydä jotain tiettyjä opintoja vain sen takia. Kannattaa kääntää tämä ajattelumalli toisinpäin ja pohtia, mitkä asiat itseä kiinnostaa vaikka ne olisivatkin tosi kaukana toisistaan. Itsellänikin kemian ja ympäristöekonomia oli hyvä yhdistelmä. Tällaiset erikoiset aineyhdistelmät tekevät tutkinnoista yksilöllisempiä ja niiden avulla on mahdollista erottua työmarkkinoilla, Kangas tiivistää.
Kiira Happonen löysi itseään kiinnostavan erikoisalueen energia-asioiden parista. Ympäristöekonomian opinnot antoivat pohjatiedon työelämää varten.
-Lukion lopussa minua kiinnostivat ympäristöalan opinnot, mutta luonnontieteeseen pohjautuvat oppiaineet kuten biologia tai kemia eivät tuntuneet omalta jutulta. Sitten huomasin ympäristöekonomian. jossa yhdistyi sekä ympäristö että minua kiehtonut taloustiede, Kiira Happonen sanoo.
Happonen luki ympäristöekonomiaa pääaineenaan taloustieteen laitoksella vuosina 2005-2012.
-Sivuaineina luin pääasiallisesti kansantaloustiedettä, joka tuki hyvin omaa pääainetta. Toinen sivuaineeni oli englantilainen filologia, koska se oli aiemmin ollut yksi opiskeluvaihtoehdoistani. Lisäksi tein monitieteiset ympäristöalan sivuaineopinnot, Happonen kertoo.
Happosella ei ollut tarkkaa valmistumistavoitetta opinnoilleen.
-Alussa opiskelin aika ripeästi, lähemmäs 80 opintopistettä vuodessa. Myöhempinä vuosina tahti vähän hidastui koska olin Amerikassa Etelä-Dakotassa vaihdossa puolisen vuotta, sitten puolitoista vuotta töissä ja samalla tein graduani. Mutta viidessä vuodessa valmistuminen ei ollut mikään välttämätön tavoite minulle, Happonen sanoo.
Ympäristöekonomian oppiaineessa on hänen mukaansa hyvä henki.
-Kyseessä on aika pieni oppiaine, joten professoreita ja opettajia on ollut aina helppo lähestyä. Meillä on ollut aika paljon vuorovaikutusta esimerkiksi kuulumisten vaihdon, kurssipalautteiden ja tulevaisuuden kurssien parissa. Olen ollut tyytyväinen, Happonen sanoo.
Kiinnostus uusiutuvaan energiaan vei eteenpäin
Happonen löysi oman erityisalansa kandivaiheen lopuilla.
-Tein kanditutkielman bioetanolista. Sen jälkeen olin harjoittelussa Työ- ja elinkeinoministeriön energia-osastolla. Näistä molemmista töistä syntyi kiinnostus ensi kertaa energia-alaa ja asioita kohtaan. Sitten kerkesin olla yhden kesän yliopistolla uusiutuvan energian tukien parissa, ja samoilla linjoilla pääsinkin Helenille kesätöihin, Happonen kertoo.
Sen jälkeen hän teki gradun biopolttoaineista ja pääsi töihin nykyiseen työpaikkaansa Helsingin Energiaan.
-Toimin tällä hetkellä asiantuntijatehtävissä energiavarallisuuden hallintayksikössä. Tehtäviini kuuluu esimerkiksi suunnitella energianhankintaa pitkälle tulevaisuuteen, eli käytännössä optimoin miten Helsingin Energian kannattaa tuottaa sähköä, lämpöä ja jäähdytystä. Lisäksi osallistun yrityksen kehitysohjelmaan pitkälti biopolttoaineiden osalta. Kehitysohjelman tavoitteena on mennä kohti hiilineutraalia tulevaisuutta, Happonen sanoo.
Happonen on pitänyt työstään siksi, että on oppinut siinä niin paljon uutta.
-Olen oppinut esimerkiksi sellaisia asioita voimalaitostekniikasta tai energiamarkkinoista, joita ei koulussa käsitelty. Energia-ala on eräänlaisessa muutoksessa ja ilmaston ja uusiutuvien energian tavoitteet luovat tiettyjä reunaehtoja toiminnalle. On mielenkiintoista olla kehittämässä uusia ratkaisuja esimerkiksi siinä, miten biopolttoaine otetaan käyttöön.
Työ opettaa tekijäänsä
Happosen mukaan työnsaannin kannalta aiempi työkokemus on tärkeää.
-Ympäristöekonomian opinnot ovat olleet hyvä pohja, mutta aiemmalla työkokemuksella on aika paljon merkitystä. Opinnäytetöiden ohella se, että tein graduni nykyisen firmaani varmasti vaikutti siihen että minut otettiin sinne töihin. Samoin päästessäni ensimmäisen kerran kesätöihin aiempi kokemus energia-asioista toimi valttina.
Happosen mukaan yliopistossa oppi hyödyllisiä taitoja tulevaisuuden varalle.
-Esimerkiksi päästökaupan toimintaperiaate ja uusiutuvien energian tukimekanismien tuntemus on ollut minulle eduksi töissä. Yliopistossa oppi tiedonhakutaidot ja kyvyn suodattaa olennaisia asioita. Ympäristöekonomian opintoihin kuuluneella matematiikallakin on ollut käyttöä. Nykyiseen työhöni kuuluu paljon optimointia, jota teimme jo opiskeluaikana joten se ei ollut minulle täysin vierasta. Yleisesti myös taloustieteen sekä ympäristö- ja ilmastopolitiikan osaamisesta on ollut minulle etua, Happonen pohtii.
Lisäksi hänestä kesätyön ja graduaiheen valinnalla voi olla merkitystä millaiselle työuralle päätyy. Hän jäi kuitenkin kaipaamaan opinnoilta enemmän tietoteknisiä valmiuksia.
-Excelin ja muiden vastaavien tietokoneohjelmien hallintaan kannattaa panostaa, koska niitä tulee käytettyä päivittäin. Lisää huomiota kannattaisi suunnata myös siihen, että työelämässä voi olla monta rautaa tulessa ja aika kiireistä, joten ei saisi jäädä liikaa hieromaan yksityiskohtia. Kaikki hommat pitää tehdä aikataulussa niin hyvin kuin kerkiää, kun taas opiskeluaikana minulle jäi enemmän aikaa hioa kaikki optimaaliseksi ja keskittyä lopputulokseen, Happonen sanoo.
Harrastustoiminta tarjoaa kasvun paikkoja
Happonen toimi opiskeluaikanaan sekä osakunta- että ainejärjestöviroissa.
-Niistä oppi organisointikykyä, vastuunkantamista ja toisten ihmisten kanssa toimimista. Toisekseen järjestötoiminnassa tulee verkostoiduttua saman alan opiskelijoiden kanssa, ja näistä kontakteista voi olla myöhemmin hyötyä työelämässä, Happonen sanoo.
Muille opiskelijoille hän antaa vinkiksi suhteuttaa tulevaisuuden uratoiveita.
-Ei kannata olettaa, että löytää juuri täsmälleen sen koulutusta vastaavan työn, tai että koulutus valmistaisi täydellisesti työelämään. Mielestäni koulutus on pikemminkin hyvä ponnistuslauta ja hyvä pohjatyö uralle, mutta töihin ei voi mennä olettaen että siellä tehdään vain koulussa opittuja asioita. On hyvä asia jos joutuu tekemään ja opettelemaan vähän muutakin, Happonen sanoo.
Tapani Sirkkanen päätyi sekä pääaineeseensa että nykyiseen työhönsä vähän sattuman kaupalla. Hänen mielestään ei kannatakaan nähdä opintoja tai uramahdollisuuksia liian kapea-alaisesti.
-Löysin ympäristöekonomian vähän sattuman kaupalla. Hain alun perin lukemaan myös biologiaa, mutta ympäristöekonomia tuntui monipuolisemmalta ja varmemmalta vaihtoehdolta, Tapani Sirkkanen sanoo.
Sivuaineinaan hän luki erityisen hyödylliseksi kokemaansa kansantaloustiedettä sekä silloin vielä neuvontaopin nimellä kulkenutta yhteisöviestintää.
-Yhteisöviestinnän opiskelu tuntui hyvältä vastapainolta teoreettiselle opinnoilla, Sirkkanen muistelee.
Hänen tavoitteenaan oli suorittaa opinnot mahdollisimman lyhyessä ajassa.
-Valmistuin lopulta kuudessa vuodessa, vuonna 2005. Opintosuunnitelmani tukivat ja aikatauluttivat hyvin omia opintoja, Sirkkanen kertoo.
Silmät auki uusille tilaisuuksille
Sirkkasen mielestä akateemisesta tutkinnosta on aina hyötyä.
-Vaikka jotkin tutkinnot eivät välttämättä vastaa aina tulevan työn työnkuvaa, on korkeakoulututkinnosta aina hyötyä työmarkkinoilla. Tutkinto antaa valmiuden, mutta tiedot ja kompetenssin oppii vain tekemällä, Sirkkanen sanoo.
Hän kannustaa muita opiskelijoita valitsemaan monipuolisia sivuaineita eri tiedekunnista.
-Työura voi johdattaa hyvinkin erilaisiin paikkoihin, ja monipuolinen opintotausta voi antaa siinä lisätilaisuuksia. Silmät kannattaa pitää auki ja opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa, Sirkkanen neuvoo.
Yliopistolta valmiudet tulevaisuuteen
Sirkkanen on itse nykyään Keskolla töissä kauppapaikkapäällikkönä.
-Hankin uusia kauppapaikkoja Uudenmaan alueella ja kehitän vanhojen kauppapaikkojen toimintaa. Pääsen työssäni seuraamaan yhdyskuntarakentamista ja muun muassa kaavoituksien tekemistä. Teen runsaasti yhteistyötä viranomaisten, rakennusliikkeiden ja kiinteistönomistajien kanssa, hän kertoo.
Hänestä laaja tehtäväkenttä tuo työhön moniulotteisuutta, eikä pidä huonona sitä että nykyinen työ ei ole täysin alkuperäistä tutkintoa vastaava.
-Yliopisto opettaa hyvän ajattelutavan, koulii kirjallista ilmaisua ja parantaa tiedonhakemiskykyjä. Nimenomaan uuden oppiminen ja sen soveltaminen ovat tärkeitä osia opinnoista. Ne petaavat hyvät lähtökohdat mistä voi lähteä rakentamaan tulevaisuuden työuraa, Sirkkanen tiivistää.