Teemaryhmät

Nina Haltia (Turun yliopisto), Johanna Kallio (Tampereen yliopisto), Päivi Siivonen (Itä-Suomen yliopisto), Outi Ylitapio-Mäntylä (Oulun yliopisto) ja Anu Kajamaa (Helsingin yliopisto)

nina.haltia [at] utu.fi

Aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen kysymykset ovat tänä päivänä erityisen ajankohtaisia monestakin syystä. Yhteiskunnan ja työelämän ja muutokset haastavat niin yksilöitä, yhteisöjä kuin organisaatioitakin kehittymään, oppimaan ja löytämään uusia toimintatapoja. Esimerkiksi jatkuvan oppimisen uudistaminen on yksi ajankohtaisista koulutuspoliittisista uudistuksista, joilla pyritään vastaamaan etenkin työelämästä nouseviin tarpeisiin. Aikuisväestön sivistyksen ja kasvatuksen tarpeita ja haasteita kehystävät tänä päivänä myös ainakin ekokriisi(e)n uhka, populististen liikkeiden nousu, kaventuva tiedon muodostus ja eriarvoisuuden kysymykset. Vuonna 2020 kohtaamamme pandemia on nostattanut esiin ja tuonut valokeilaan erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja tehnyt näkyväksi muun muassa sellaisia eriarvoisuuden muotoja, joiden olemassaololle olemme aiemmin ehkä tulleet sokeiksi.   Teemaryhmä kutsuu aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen tutkijoita laajasti pohtimaan aikuiskasvatuksen tutkimuksen teemoja koko kirjoltaan. Teemaryhmässä käsitellään aikuiskasvatusta ja -koulutusta erilaisissa ympäristöissä ja erilaisilla toiminnan tasoilla. Tutkimuksen kohteina voivat olla niin koulutuspolitiikkaan, arvoihin, koulutusinstituutioiden toimintaan, aikuiskasvatuksen pedagogiikkaan, aikuiskasvatuksen kentän erilaisiin toimijoihin ja toimintamuotoihin kuin aikuisten oppimiseen ja kasvatukseen liittyvät kysymykset. Tervetulleita ovat erilaisia lähestymistapoja, metodologioita ja näkökulmia edustavat tutkimukset.  Teemaryhmää on organisoimassa Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, joka kutsuu koolle paitsi omia jäseniään myös muita tutkijoita. Teemaryhmä jatkaa osaltaan keskustelua, joka aloitetaan Kasvatustieteen päivien esiseminaarina pidettävässä Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran 80-vuotisjuhlaseminaarissa.

Antti Rajala (Helsingin yliopisto) ja Antti Kylänpää (Tampereen yliopisto)

antti.rajala [at] helsinki.fi, antti.kylanpaa [at] ely-keskus.fi

Teemaryhmä keskustelee ja kutsuu esityksiä globaalin ja paikallisen kestävän kehityksen yhteyksien oppimisesta ja opettamisesta. Teemaryhmä välittää tutkittua tietoa ja käy kriittistä keskustelua globaalikasvatuksen asemasta ja tehtävistä, ajankohtaisista teemoista sekä tulevaisuudesta. Erityisen tärkeää on myös vuoropuhelun edistäminen tutkijoiden sekä globaalikasvatuksen käytännön toimijoiden kanssa, minkä vuoksi toivotamme myös globaalikasvatuksen käytännön toimijat lämpimästi tervetulleiksi ryhmän istuntoihin.  Globaalikasvatus on nouseva tutkimusala, johon liittyvät muun muassa kysymykset ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta, kestävästä kehityksestä ja maailmankansalaisuudesta. Teemaryhmän järjestää suomalainen globaalikasvatuksen tutkimusverkosto Global Education Research in Finland (GERIF).   Tämä teemaryhmä toivoo tarkasteltavaksi esityksiä kaikilta Maastrichtin julistuksen viideltä osa-alueelta. Esityksen kehyksenä voi siis olla kehityskasvatus, ihmisoikeuskasvatus, kestävän kehityksen kasvatus, kasvatus rauhaan ja konfliktien ennaltaehkäisyyn tai kulttuurienvälinen kasvatus. Ryhmä käsittelee esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mikä on globaalikasvatuksen tehtävä kestävän kehityksen edistämisessä? Mitä ovat globaalikasvatuksen keinot ja mahdollisuudet kestävän tulevaisuuden rakentamisessa?  Miten opettajat ja opiskelijat pohtivat kriittisesti omaa toimintaansa kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi? Miten vastuuseen kasvatetaan ja miten vastuuta kannetaan kouluissa ja oppimisyhteisöissä? Mitä uusia mahdollisuuksia oppimisessa ja koulutuksessa on globaaliin yhteistyöhön? Mitä globaalien ja paikallisten kontekstien tarkastelu tuo oppimiseen ja kestävään tulevaisuuteen? Miten globaali vastuu ja paikallinen vastuu kytkeytyvät oppimisessa ja opetuksessa? Mikä on viruspandemian vaikutus globaaliin oppimiseen? Miten voidaan kehittää virtuaalista kansainvälistä yhteistyötä osana opetusta ja oppimista?

Päivi Rasi (Lapin yliopisto), Kaisa Pihlainen (Itä-Suomen yliopisto), Eija Kärnä (Itä-Suomen yliopisto) ja Hanna Vuojärvi (Lapin yliopisto)

paivi.rasi [at] ulapland.fi

Teemaryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tarkastellaan ikäihmisten oppimista, ohjausta tai koulutusta osana heidän arkeaan, hyvinvointiaan ja kansalaisuuttaan. Toivomme teemaryhmään esityksiä, joissa osallistutaan keskusteluun ikäihmisten oppimisen, ohjauksen ja koulutuksen tarpeista, tavoitteista, tuloksista ja menetelmistä tutkimuksen tai käytäntöjen näkökulmista. Teemaryhmässä pohditaan erityisesti ikäihmisten oppimista ja sen tukemista kestävän kehityksen ja toivon pedagogiikan näkökulmista. Teemaryhmässä aihetta lähestytään tieteenalojen rajoja ylittäen. Esitykset voivat kohdistua ikäihmisten oppimiseen erilaisilla elämänkentillä sekä erilaisten ajankohtaisten oppimishaasteiden, esimerkiksi digitaalisten taitojen ja medialukutaitojen näkökulmista. Ryhmän tarkoituksena on koota yhteen ja tuoda näkyväksi sitä ikäihmisten oppimiseen, ohjaukseen ja koulutuksen käytäntöihin kohdistuvaa tutkimusta, jota Suomessa tällä hetkellä tehdään.

 Juho Honkasilta, Anna-Maija Niemi & Henri Pesonen (alateema 1)

Minna Mäkihonko & Minna Seppälä (alateema 2)

Terhi Ojala & Aino Äikäs (alateema 3)

anna-maija.niemi [at] helsinki.fi, minna.makihonko [at] tuni.fi, terhi.ojala [at] valteri.fi, aino.aikas [at] uef.fi

Inkluusio on ollut vahvasti esillä julkisessa ja akateemisessa keskustelussa viime vuosina. Valitettavan usein sitä kuitenkin tarkastellaan kontekstista riippumatta kapeasti: integraatiota, assimilaatiota ja jopa ulossulkemista toteutetaan inkluusion nimissä. Useimmiten inkluusio tuodaan esille mediassa kielteisesti syyttäen sitä opettajien ja oppilaiden uuvuttamisesta säästötoimien nimissä. Voidaankin todeta, että inkluusio on käsitteenä vesittynyt. Tässä teemaryhmässä tarkastellaan kasvatustieteen, erityispedagogiikan ja yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen tieteenalojen yhteistä antia inklusiiviseen kasvatukseen ja koulutukseen. Miten ne voisivat keskustella yhdessä toisiaan täydentäen ja mitkä ovat yhteisen keskustelun rajoja ja rajoituksia? Minkälainen rooli koulutuksella on vammaisuuden, normaaliuden ja poikkeavuuden määrittelyssä? Teemaryhmä jakautuu kolmeen eri alateemaan. Alateema 1 painottaa teoreettis-poliittis-filosofisempaa tulokulmaa inkluusiokeskusteluun, kun taas alateemoissa 2 ja 3 painotus on käytännöissä.

Alateema 1. Paluu inkluusion juurille: vammaistutkimuksen ja kriittisen erityispedagogisen tutkimuksen näkökulmia. Yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen tietoteoreettisiin lähtökohtiin kiinnittyvä tutkimus ja argumentaatio problematisoivat erityispedagogisten käytäntöjen roolia inklusiivisessa kasvatuksessa ja koulutuksessa painottaen, ettei inkluusio ole erityispedagoginen tehtävä. Päinvastoin inkluusio filosofiana ja ihmisoikeusliikkeenä on syntynyt vastustamaan erityisopetuksen erottelevia käytäntöjä sekä erityispedagogiikan tieteenalan tietoteoreettisia perusteita lähestyä vammaa, vammaisuutta, oireyhtymiä sekä koulunkäynnin ja arjen haasteita. Toivomme teemaryhmään sellaisia esityksiä, joissa tavalla tai toisella palattaisiin inkluusion ontologisille, epistemologisille tai aksiologisille juurille. Teemaryhmään ovat tervetulleita erilaisista metodologisista lähtökohdista kumpuavat esitykset, jotka voivat olla niin filosofisia, teoreettisia, empiirisiä kuin (vammais)poliittisiakin. Teemaryhmään toivotaan esityksiä varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen sisältäen koulutuksen lisäksi muita elämän osa-alueita.Inkluusio on ollut vahvasti esillä julkisessa ja akateemisessa keskustelussa viime vuosina. Valitettavan usein sitä kuitenkin tarkastellaan kontekstista riippumatta kapeasti: integraatiota, assimilaatiota ja jopa ulossulkemista toteutetaan inkluusion nimissä. Useimmiten inkluusio tuodaan esille mediassa kielteisesti syyttäen sitä opettajien ja oppilaiden uuvuttamisesta säästötoimien nimissä. Voidaankin todeta, että inkluusio on käsitteenä vesittynyt. Tässä teemaryhmässä tarkastellaan kasvatustieteen, erityispedagogiikan ja yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen tieteenalojen yhteistä antia inklusiiviseen kasvatukseen ja koulutukseen. Miten ne voisivat keskustella yhdessä toisiaan täydentäen ja mitkä ovat yhteisen keskustelun rajoja ja rajoituksia? Minkälainen rooli koulutuksella on vammaisuuden, normaaliuden ja poikkeavuuden määrittelyssä? Teemaryhmä jakautuu kolmeen eri alateemaan. Alateema 1 painottaa teoreettis-poliittis-filosofisempaa tulokulmaa inkluusiokeskusteluun, kun taas alateemoissa 2 ja 3 painotus on käytännöissä.

Alateema 2. Ihmiskunnan oppimishaaste: syrjäytymisen ehkäisy ja inkluusion toteuttaminen. Teemaryhmään toivotaan esityksiä tutkimuksista, jotka käsittelevät sosiaalis-kulttuurisen ja taloudellisen kestävän kehityksen ulottuvuuksien rajapintaa, erityisesti syrjäytymisen ehkäisyä, inklusiivisen kasvatuksen ja koulutuksen järjestämistä. Tarkoituksena on esitellä tutkimustietoa, jonka tavoitteena ovat tutkimusperustaiset menetelmät syrjäytymisen ehkäisyyn, inklusiiviseen kasvatukseen ja koulutuksen järjestämiseen. Tavoitteena on vahvistaa tutkimuksen ja tutkimusperustaisten menetelmien käyttöä koulutuksen kehittämisessä koulutusjärjestelmän eri tasoilla ja myös opetusmenetelmien valinnassa päivittäisissä kasvatus- ja opetustilanteissa. Lisäksi tavoitteena on tutkimusperustaisten toimivien käytänteiden esitteleminen ja jakaminen erityisesti toisella astella ammatillisen koulutuksen reformin ja uuden lukiolain nostamien tarpeiden seurauksena.

Alateema 3. Vaativa erityinen tuki ja inklusiiviset toimintaympäristöt? Teemaan toivotaan esityksiä tutkimuksista, jotka liittyvät vaativaan erityiseen tukeen moninaisissa toimintaympäristöissä. Vaativa erityinen tuki -käsitteeseen liittyy tällä hetkellä monenlaisia merkityksiä ja tulkintoja. Perusopetuksen kontekstissa vaativaa erityistä tukea oppimisensa ja koulunkäyntinsä tueksi voivat tarvita lapset tai nuoret, joilla on vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismikirjoa. Koulunkäynnin ja kuntoutumisen tueksi tarvitaan erityisen intensiivistä, suunniteltua ja moniammatillista tukea. (OKM 2017). Vaativa erityinen tuki ammatillisessa koulutuksessa on vakiintunut tarkoittamaan sellaisten opiskelijoiden opetusta ja tukea, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia tai vaikea vamma tai sairaus, joiden vuoksi opiskelija tarvitsee yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista erityistä tukea (OKM 2019). Teeman esitykset voivat käsitellä vaativan erityisen tuen järjestämistä, käsitteen ymmärtämistä, muutoksessa olevia käytänteitä inklusiivisissa toimintaympäristöissä, normiperustaa sekä vaativan erityisen tuen suhdetta kolmiportaiseen tukeen perusopetuksessa sekä ammatillisessa koulutuksessa.

Hannele Niemi (University of Helsinki) and Heli Ruokamo (University of Lapland)

hannele.niemi [at] helsinki.fi, heli.ruokamo [at] ulapland.fi

The research consortium AI in Learning (Artificial intelligence in Learning) invites researchers, practitioners  and companies to share their research findings how artificial intelligence as well as other intelligent digital tools and learning environments can open new ways to promote learning in different kinds of educational and working life settings. The special interest areas are e.g. how  these tools will promote students’ learning, socio-emotional well-being and ways to life-long learning; and how intelligent tutoring, games and simulations can support learners to achieve demanding expert skills in education and working life. The presentations of the thematic group can also focus on ethical issues that are related to AI in learning and education. The aim of the thematic group is to provide a forum for multi-disciplinary discussion and to explore new opportunities and challenges of AI and other intelligent digital tools in learning and education.

Teemaryhmän järjestää Sivistys, hallinto ja tutkimus -SIG ryhmä. Vastuuhenkilöinä Marja-Kristiina Lerkkanen (Jyväskylä yliopisto), Heidi Harju-Luukkainen (Nord University), Pia Kola-Torvinen (Opetushallitus), Sirpa Eskelä-Haapanen (Jyväskylän yliopisto) ja Arja-Sisko Holappa (Opetushallitus).

yhteydenotot: arja-sisko.holappa [at] oph.fi

Teemaryhmässä esitellään tuoretta kasvatus- ja opetusalan johtamisen tutkimusta ja käydään keskustelua koulutusjohtamisen ajankohtaisista kysymyksistä nopeasti muuttuvalla alalla. Kotimainen tutkimus avaa koulutusjohtamiselle uusia näkymiä, joilla on merkitystä sekä arjen johtamisessa että johtamiskoulutusten kehittämisessä. Koulutusjohtaminen on näkyvästi  esillä myös koulutuspoliittisessa päätöksenteossa ja ohjauksessa, pitkästä aikaa. Teemaryhmässä tuodaan esille myös tätä tilannekuvaa. Teemaryhmään ovat lämpimästi tervetulleita eri johtamisen tehtävissä toimivat, johtamisen tutkijat ja opiskelijat sekä koulutuksen kehittäjät.

Kasvatuksen historian ja filosofian verkoston johtoryhmä: Hanna-Maija Huhtala (Oulun yliopisto), Anja Heikkinen (Tampereen yliopisto), Tarna Kannisto (Helsingin yliopisto), Mika Perälä (Helsingin yliopisto) ja Matti Taneli (Turun yliopisto)

hanna-maija.huhtala [at] oulu.fi, anja.heikkinen [at] tuni.fi, tarna.kannisto [at] helsinki.fi, mika.perala [at] helsinki.fi, matti.taneli [at] salo.fi

Teemaryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa kasvatuksen tai kasvatustieteen kysymyksiä lähestytään kasvatushistorian tai filosofian näkökulmasta. Tarkastelun kohteeksi voi nostaa yhtä lailla kasvatusajattelun kuin kasvatustoiminnankin aina antiikin ajoista nykyaikaan ja kenties jopa tulevaisuuteen saakka. Ryhmässä voi myös esitellä alkavan tutkimuksen tutkimussuunnitelman tai yleisesti jotakin laajempaa tutkimusprojektia.

Heta Tuominen (Turun yliopisto & Helsingin yliopisto), Markku Niemivirta (Itä-Suomen yliopisto & Helsingin yliopisto), Anna Rawlings (Helsingin yliopisto), Katariina Nuutila (Helsingin yliopisto) ja Henriikka Juntunen (Helsingin yliopisto)

heta.tuominen [at] utu.fi

Teemaryhmä kutsuu koolle kasvatuspsykologian ja oppimistutkimuksen aihepiiristä kiinnostuneita tutkijoita. Teemaryhmä keskittyy empiiriseen tutkimukseen, joka käsittelee laajasti kasvatuspsykologiaan ja oppimistutkimukseen liittyviä aiheita, kuten oppimista, suoriutumista, motivaatiota ja hyvinvointia erilaisten oppijoiden keskuudessa, erilaisissa oppimisympäristöissä ja koulutuspolun eri vaiheissa. Tutkimukset voivat käsitellä esimerkiksi näiden ilmiöiden keskinäisiä yhteyksiä, niiden kehitystä yli ajan tai niiden tilannekohtaista dynamiikkaa. Kaikki teoreettiset ja metodiset näkökulmat ovat tervetulleita. Esityskieli voi olla suomi, ruotsi tai englanti. Abstrakti kirjoitetaan esityskielellä. Tämä on Kasvatuspsykologian ja oppimistutkimuksen verkoston järjestämä teemaryhmä. Tavoitteenamme on edistää kasvatuspsykologian alan tutkijoiden välistä yhteistyötä ja verkostoitumista. Tervetuloa mukaan sekä teemaryhmään että verkoston toimintaan!

Pedagogisk psykologi och inlärningsforskning

Temagruppen bjuder in alla forskare som är intresserade av pedagogisk psykologi och inlärningsforskning. Temagruppens fokus ligger på empirisk forskning i syfte att undersöka ämnen som lärande, prestation, motivation och välbefinnande hos elever i olika åldrar, olika pedagogiska sammanhang och miljöer samt i olika stadier av utbildning. Studier kan vara fokuserade på till exempel kopplingar mellan dessa fenomen, deras utveckling över tid eller deras situationsdynamik. Alla olika teoretiska och metodologiska synvinklar är välkomna. Presentationen kan vara på svenska, finska eller engelska. Abstraktet skall skrivas på samma språk som presentationen. Den här temagruppen organiseras av Nätverket för Pedagogisk psykologi och inlärningsforskning. Vår målsättning är att utveckla samarbetet och skapande av nätverk mellan forskare inom pedagogisk psykologi. Välkommen med både till temagruppen och nätverket!

Janne Varjo (Helsingin yliopisto), Mira Kalalahti (Turun yliopisto) ja Heikki Silvennoinen (Turun yliopisto)

janne.varjo [at] helsinki.fi

Suomalaiset koulutusjärjestelmät eriytyvät rakenteellisesti esimerkiksi lisääntyneiden kouluvalintojen ja koulujen erilaistuneiden toimintaedellytysten myötä. Samalla koulutus tuottaa yksilöille yhä erilaisempia ja -arvoisempia mahdollisuuksia. Monimuotoistuvat ja lohkoutuvat järjestelmät pitävät sisällään sekä mahdollisuuksia että uhkia, jotka eivät kosketa kaikkia oppilaita, opiskelijoita ja heidän perheitään tasapuolisesti. Muutospaineet ilmentävät ja muuttavat kulloinkin vallitsevia käsityksiä siitä, miten kaikille kansalaisille tuotetaan tasapuoliset ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet kouluttautua ja saavuttaa koulutustaan ja kykyjään vastaava yhteiskunnallinen asema. Kysymys ei kuitenkaan ole vain yksittäisten kansalaisten tai yhteiskuntaluokkien tasavertaisista mahdollisuuksista, vaan koko yhteiskunnan integraatiosta ja luottamuksen tasosta. Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan teemaryhmä kutsuu koolle yhteiskunnallisen, vertailevan ja historiallisen kasvatustutkimuksen sekä koulutuksen politiikan ja hallinnan tutkijoita. Ryhmään toivotetaan tervetulleeksi erityisesti kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan teorianmuodostusta kehitteleviä tutkimuspuheenvuoroja.

Hannu L. T. Heikkinen (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto), Anna Rytivaara (Tampereen yliopisto), Päivi Siivonen (Itä-Suomen yliopisto) ja Minna Uitto (Oulun yliopisto)

hannu.l.t.heikkinen [at] jyu.fi, anna.rytivaara [at] tuni.fi, paivi.siivonen@ [at] uef.fi, minna.uitto [at] oulu.fi

Kerronnallisuuden sateenvarjon alle mahtuu monenlaisia lähestymistapoja.  Se voi tarkoittaa 1. Käsitystä tiedon ja todellisuuden luonteesta (ontologista ja epistemologista perustaa) 2. Aineiston luonnetta 3. Aineiston käsittelyn tapoja tai 4. Kertomusten käyttöä käytännön työvälineenä, kuten opettamisessa tai terapiassa.  Huomion kohteina ovat sekä kerronta sinänsä että tuotokset: kertomukset ja tarinat.  Tässä teemaryhmässä annetaan tilaa tutkimuksille, jotka tavalla tai toisella liittyvät kertomuksiin tai kerrontaan. Tavoitteena on myös lisätä eri tutkimusotteiden välistä vuoropuhelua, ja ryhmässä on tilaa myös kriittisille puheenvuoroille narratiivisesta tutkimuksesta. Osanottajia rohkaistaan vuorovaikutteisiin ja kokeileviin esitystapoihin.  Esitelmä on mahdollista pitää suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.  Teemaryhmä on kokoontunut Kasvatustieteen päivillä keskeytymättä jo vuodesta 2005.

Minna Autio (Helsingin yliopisto), Riikka Räisänen (Helsingin yliopisto) ja Anna-Liisa Elorinne (Itä-Suomen yliopisto)

minna.autio [at] helsinki.fi, riikka.raisanen [at] helsinki.fi,  anna-liisa.elorinne [at] uef.fi

Ympäristökasvatus on nähty 1970-luvulta lähtien yhtenä keinona ympäristöongelmien ratkaisussa (YK:n Tukholman ympäristökonferenssi 1972). Globaali(tiede)yhteisö on vuosikymmenten ajan painottanut, että runsaasti luonnonvaroja ja energiaa kuluttavan elämäntapamme tulisi muuttua ekologisesti kestävämmäksi. 2020-luvulle tultaessa tavoitteena on leikata maailmanlaajuiset nettopäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä (IPCC 2018) ja siten rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Arkielämän perustoiminnot, kuten asuminen, ruoka, vaatetus ja liikkuminen tuottavat yhdessä merkittävimmän osan ympäristökuormasta. Kotitalouksien kulutus muodostaa 66 % Suomen kulutusperustaisista kasvihuonekaasupäästöistä (SYKE 2019). Näin arjen käytänteiden on tärkeää olla mukana siinä murroksessa, joka johtaa koko yhteiskunnan systeemiseen muutokseen. Entistä selvempää on, että tähän tarvitaan ruohonjuuritason sitoutumista  miten oppia elämään toisin?   Kansallisesti ja globaalisti kyse on kestävien vaihtoehtojen ja toimintatapojen innovoinnista ja siirtämisestä osaksi ihmisten arkea. Pelkästään tuotanto- ja/tai kysyntälähtöiset innovaatiot eivät kuitenkaan takaa uusien tapojen juurtumista, vaan kyse on enemminkin uusien ajattelutapojen, käytänteiden ja taitojen oppimisesta kasvamisesta kestävyyteen.   Työryhmän näkökulma on monitieteinen ja keskustelun fokus on kulutuksen, kestävyyden ja oppimisen leikkauspisteessä, siinä mitä lähtökohtia eri tieteenalat ja tutkimussuuntaukset antavat kestävyyttä tavoiteltaessa ja miten tätä ymmärrystä voidaan hyödyntää arjen kestävyyskasvatuksen edistämisessä. Toivomme esityksiä ja puheenvuoroja, joissa ilmiötä valotetaan empiirisesti, käsitteellisesti, teoreettisesti ja/tai poliittisesti.

Teija Koskela (Turun yliopisto), Sirpa Kärkkäinen (Itä-Suomen yliopisto), Arto O. Salonen (Itä-Suomen yliopisto)

teija.koskela [at] utu.fi, sirpa.a.karkkainen [at] uef.fi, arto.salonen [at] uef.fi

Tässä teemaryhmässä tarkastelun kohteena on kestävämpään elämäntapaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin siirtyminen inhimillisen kasvun ja oppimisen avulla. Aihepiirit ovat poikkitiedollisia - ekologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin näkökulmiin linkittyviä. Näkökulmana voi painottua ilmastokasvatus, globaalikasvatus, ihmisoikeuskasvatus, ympäristökasvatus tai tulevaisuuskasvatus. Sisällöllisenä viitekehyksenä toimii YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030. Kestäviin elämäntapoihin liittyvät tarkastelut voivat siten liittyä esimerkiksi liikkumiseen, ruokaan, toimintakulttuuriin, kuluttamiseen tai asumiseen. Kestävä kehitys voi sijoittua myös opettajuuden ja koulutusjärjestelmien eri konteksteihin. Niin ikään vastuullista maailmasuhdetta korostavan ekososiaalisen sivistyskäsityksen omaksumiseen liittyvä tutkimus on teemaryhmään tervetullutta.

Utbildning för hållbar utveckling 

Utbildning för hållbar utveckling sammanför forskare från olika fält med empirisk eller teoretisk forskning om fostran till globalt ansvar och hållbar utveckling. Temat fokuserar på frågor om sociala och beteendemässiga (för)ändringar i riktning mot en hållbar livsstil och kultur. Ansatsen är mångvetenskaplig, eftersom temaområdena är tvärvetenskapliga och där ekologiska, sociala och ekonomiska aspekter sammanvävs. Fokus kan riktas på undervisning om och för klimatförändring, globalfostran, människorättsfostran, miljöfostran eller framtidsfostran. Även synvinklar med betoning på ekosocial utbildning och fokus på ett ansvarsfullt förhållande till världen är välkomna.

Antti Moilanen (Oulun yliopisto) ja Tiina Karhuvirta (Kehittämiskeskus Opinkirjo)                   

moilanen.antti.j [at] gmail.com, tiina.karhuvirta [at] opinkirjo.fi

Kestävän kehityksen kasvatuksen päämääränä on kansalaiskasvatuksen tavoin kehittää oppilaiden kykyä ottaa osaa yhteiskuntaan, tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, tunnistaa ja ratkaista poliittisia ristiriitoja sekä arvioida erilaisia vaatimuksia kriittisesti yhteishyvän näkökulmasta (Haan ym. 2008; Künzli-David 2012; Rauch & Steiner 2012). Kansalaiskasvatuksen perinteeseen on integroitu kestävään kehitykseen liittyviä ideoita kuten vaatimus globaalien yhteiskunnallisten ongelmien analyysistä ja positiivisten tulevaisuusskenaarioiden kehittämisestä (Detjen 2014; Klafki 2007; Reinhard 2015). Kestävän kehityksen didaktiikassa on kehitetty pitkälle teoriaa siitä, millaisia valmiuksia tarvitaan kestävän kehityksen edistämisessä. Kansalaiskasvatuksen teoriassa kysymykset oppilaiden osallistumisesta, yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja kriittisestä poliittisesta ajattelusta ovat saaneet enemmän huomiota.    Teemaryhmässä pohditaan, mitä kansalaiskasvatuksen perinne ja kestävän kehityksen kasvatus voivat antaa toisilleen. Pohdimme teemaryhmässä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:    miten kansalaiskasvatuksen teoriat auttavat mallintamaan oppilaiden kasvatusta aktiivisiksi kansalaisiksi?  kuinka koulusta voidaan rakentaa oppilaiden toimijuutta ja osallistumista tukeva demokraattinen yhteisö?  millaisia kansalaiskasvatuksen menetelmiä on mahdollista hyödyntää kestävän kehityksen edistämisessä?  millaista laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä ja arvostelukykyä kestävän kehityksen edistämisessä tarvitaan?  kuinka kestävän kehityksen teema tulee huomioida kansalaiskasvatuksen tavoitteissa ja sisällöissä? mikä on emansipatorisen ja kriittisen pedagogiikan rooli kestävän tulevaisuuden rakentamisessa?   Käytännön toimijoiden ja tutkijoiden vuoropuhelun mahdollistaminen ulottaa teoreettisen ymmärryksen käytännön pilottien ja kokeilujen viitekehyksiksi.

Jukka Lehtonen (Helsingin yliopisto) ja Outi Ylitapio-Mäntylä (Oulun yliopisto)

jukka.p.lehtonen [at] helsinki.fi

Teemaryhmän lähtökohtana on se, ettei kestävää kehitystä voi saavuttaa ilman, että tarkastellaan ja huomioidaan sukupuoli ja siihen linkittyvät erot. Ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän tulevaisuuden rakentamisen esteinä ovat osaltaan myös tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat ja käytännöt.  Teemaryhmässä tarkastellaan sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista ja niiden edistämistä kasvatuksen ja koulutuksen kentillä. Miten sukupuoli ja siihen kiinnittyvät erot linkittyvät osaksi kestävän kehityksen periaatteita ja pyrkimyksiä kasvatuksen ja koulutuksen näkökulmasta? Miten lapsia ja nuoria voi kasvattaa kohti ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää tulevaisuutta sukupuolitietoisesti ja sukupuoleen kiinnittyvät eronteot huomioiden? Kuinka sukupuoli merkityksellistyy koulutuksen prosesseissa ja kasvatuksen arjen käytännöissä ja mikä rooli kestävällä kehityksellä on tällöin? Kuinka haastaa kaksijakoinen sukupuoliajattelu ja ottaa huomioon sukupuolen moninaisuus osana kestävämpiä pedagogisia ja koulutuksellisia ratkaisuja? Miten ehkäistä ja analysoida sukupuolittuneita ongelmia, jotka ilmenevät ihmiskuntaa kohtaavien kriisien yhteydessä kasvatuksen ja koulutuksen konteksteissa (esimerkiksi covid-19, ilmastonmuutos, köyhyys, sota)?  Kutsumme teemaryhmään tutkimusesitelmiä, jotka tarkastelevat esimerkiksi kasvatuksen ja koulutuksen politiikkoja, järjestelmiä, käytäntöjä tai arjen kasvatus- ja opetustyötä sekä pedagogisia ratkaisuja sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Myös esitykset, joissa sukupuoli tai seksuaalisuus yhdistyy muihin erontekoihin, ovat tervetulleita. Teemaryhmään voi tarjota teoreettisia, metodologisia tai empiirisiä esityksiä. Toivotamme tervetulleeksi eri vaiheissa olevien tutkimusten ja opinnäytteiden esittelyjä.

Heidi Huilla (Helsingin yliopisto), Sara Juvonen (Helsingin yliopisto) ja Raisa Ahtiainen (Helsingin yliopisto)

heidi.huilla [at] helsinki.fi

Elämme parhaillaan suurten yhteiskunnallisten muutosten aikaa: esimerkiksi ilmastonmuutos ja koronakriisi muovaavat rakenteita ympärillämme. Muutos ja kehittäminen kulkevat käsi kädessä. Koulun kehittämisen yhteydessä keskeisiksi kysymyksiksi nousevat esimerkiksi, mitä muutetaan ja miksi, ketä varten ja millaista tulevaisuutta silmällä pitäen? Kutsumme koolle teemaryhmän keskustelemaan koulun kehittämiseen liittyvistä aiheista. Yhteiskunnan, ilmaston ja oppimisympäristöjen muuttuessa myös koulut ovat jatkuvan kehittämisen ja uudistamisen kohteina. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa kehittämisen pohjaksi ja tutkia itse muutosta; toisaalta tutkimuksen tulee myös arvioida kriittisesti reformeja ja uudistuspaineita.   Toivotamme ryhmään tervetulleiksi monenlaiset, keskenään erilaiset ja risteävät näkökulmat. Toivomme keskustelua kouluissa tapahtuvasta kehittämisestä (esimerkiksi johtamisen, opettajuuden, organisaation ja opettamisen tutkimuksesta), ja näkökulmia koulun kehittämiseen kriittisistä ja yhteiskunnallisista lähtökohdista (kuten koulutuspoliittisista, ekososiaalisista, oppilaiden taustoihin ja koulun sijaintiin liittyvistä tutkimuksista). Esitykset kaikilta koulutuksen asteilta ja kaikenlaiset metodologiset ja teoreettiset lähestymistavat koulun kehittämisen tutkimukseen ovat tervetulleita.

Liisa Karlsson (Helsingin yliopisto), Antonina Peltola (Helsingin yliopisto) ja Oona Piipponen (Itä-Suomen yliopisto)

liisa.karlsson [at] helsinki.fi, antonina.peltola [at] helsinki.fi, oonapiipponen [at] outlook.com

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen (studies of child perspectives) tarkoituksena on tavoitella lasten ja nuorten näkökulmia (0-18v) ja heidän tuottamaansa tietoa.  Se on monitieteistä tutkimusta lapsitutkimusta ja lapsuudentutkimusta. Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen lähtökohta on lapsi ja yhteisölähtöisyydessä.  Teemaryhmään toivotetaan tervetulleiksi esityksiä, joissa nostetaan esiin, tarkastellaan ja analysoidaan lasten kokemuksia, näkökulmia, painotuksia, tapoja toimia ja ilmaista asioita erilaissa sosiaalisissa, yhteiskunnallisissa ja historiallisissa konteksteissa kuten koulussa, varhaiskasvatuksessa ja vapaa-ajalla.  Teemaryhmän kiinnostuksen kohteina ovat myös lapsille ja nuorille sekä yhteisöille sopivat metodit ja metodologiat sekä lapset ja yhteisöt kanssatutkijoina.

Jaakko Hilppö (Helsingin yliopisto)

jaakko.hilppo [at] helsinki.fi

Global demands of equity, social justice and environmental sustainability urgently require that actors across sectors and levels learn to pursue concerted willful actions which can lead to effective and flexible solutions. Understanding how such learning and agency emerge, how they intertwine and how they can be sustained is a crucial educational challenge. These processes are at the core of current developments of the Finnish tradition of Cultural-Historical Activity Theory and its emerging fourth generation. These themes are typically studied with the help of formative interventions such as the Change Laboratory. The thematic group welcomes contributions based on or engaging in dialogue with these theoretical and methodological premises.

Arja Kaasinen (Helsingin yliopisto), Päivi Virtanen (Helsingin yliopisto) ja Maarit Marttila (Tampereen seudun ammattiopisto Tredu)  

arja.kaasinen [at] helsinki.fi

Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, joissa esitellään luonto-, ympäristö- ja seikkailukasvatukseen kytkeytyvien teoreettisten tai empiiristen tutkimusten  suunnitelmia, meneillään olevia tutkimusprosesseja tai valmiita tuloksia. Teemaa voidaan lähestyä esimerkiksi luonto-oppimisympäristöjen, luontoon liittyvien oppimiskokemusten, ulkona oppimisen, ohjaamisen, didaktiikan, pedagogiikan, elämys- ja seikkailupedagogiikan, kestävyyskasvatuksen, terveys- ja hyvinvointivaikutusten, toivon ja kehollisuuden näkökulmista.

Satu Valkonen (Helsingin yliopisto) ja Henna Juusola (Tampereen yliopisto)

satu.m.valkonen [at] helsinki.fi, henna.juusola [at] tuni.fi

Kasvatus- ja koulutusinstituutiot ovat alituisessa muutoksessa. Yhtenä muutoksen taustalla olevana tekijänä voidaan nähdä yhteiskunnan eri sektoreille levinnyt markkinoitumiskehitys. Kasvatuksen ja koulutuksen aloilla markkinoituminen voi ilmetä esimerkiksi yksityisesti tuotettujen palveluiden lisääntymisenä, markkinoilta tuttujen toimintatapojen juurruttamisena julkisen sektorin tuottamiin palveluihin, pedagogisten sovellusten ja ohjelmien tuotekehittelyssä ja niiden myynnin edistämiseen tähtäävässä markkinoinnissa sekä koulutusviennissä. Haluamme käydä keskustelua markkinoitumisen, yksityistymisen ja digitalisaation vaikutuksista koulutuksen järjestämisen käytäntöihin ja ehtoihin. Lähtökohtanamme on yksityisen/julkisen ja suomalaisten/kansainvälisten toimijoiden periaatteiden ja toimintatapojen muuntuminen koulutuksen ja kasvatuksen kentillä. Työryhmässä huomioimme koronan myötä vahvistuneet keskustelut suomalaisen koulutuksen yhdenvertaisuudesta ja opetuksen etäjärjestelyistä Suomessa ja potentiaalisissa uusissa koulutusvientiavauksissa, mutta keskitymme myös niihin koulutuksen kaupallistumisen taustalla olleisiin moninaisiin periaatteisiin, joita suomalaisesta koulutuksesta voidaan tunnistaa pitemmällä aikavälillä. Millä ehdoin koulutusvientitoimintaa toteutetaan? Miten toiminta legitimoidaan Suomessa ja ulkomailla? Synnyttikö korona-aika uudenlaisia bisnesmahdollisuuksia kasvatus- ja opetustyön toteuttamiselle? Miten etäopetuksen erilaisten ratkaisujen käyttöönottoa perusteltiin? Mitä poikkeustilan järjestelyjä eri koulutusasteilla halutaan säilyttää ja miksi? Työryhmässä käsitellään näitä teemoja ja niiden mukanaan tuomia muutoksia esimerkiksi talouteen, hallintaan, kasvatusvuorovaikutukseen ja opettajuuteen sekä sosiaaliseen eriarvoistumiseen, mutta työryhmään toivotetaan tervetulleeksi myös muut koulutuksen markkinaperustaisuutta käsittelevät avaukset. Kasvatustieteen päivien mukaisesti työryhmässä pohditaan kriittisesti kestävän kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksiä, joissa lapsen edun ja taloudellisen hyödyn tavoittelun näkökulmia voidaan lähestyä eri tieteenalojen ajankohtaisten kysymysten näkökulmasta.

Anitta Melasalmi (Turun yliopisto), Teija Koskela (Turun yliopisto) ja Susanna Itäkare (Tampereen yliopisto)

anitta.melasalmi [at] utu.fi, teija.koskela [at] utu.fi, susanna.itakare [at] tuni.fi

Multidisciplinary approach challenges families and  professionals in education to find new ways to handle and organize mutual co-operation and collaboration. The role of agency, experteese and autonomy in various contexts face challenges in due to the fact that collaboration is relational, interdependent and negotiated during shared processes. Furthermore, these shared processes require negotiations in epistemological level. Especially in the field of education the professionals face complex and conflicting issues. Thus the experts has to be able to agentically modify and adapt their knowledge and practices in relation to other experts during the shared processes. Hence, we are interested, for example, how professionals in education are able to express their own knowledge in order to increase the quality of collaboration, or how different agencies and organisations understand their interdependent nature of collaboration. Presentations both in English and Finnish are welcome.

Teemu Suorsa (Oulun yliopisto)

teemu.suorsa [at] oulu.fi

Ohjauksen tutkimus Suomessa on monipuolista ja moniulotteista: myös kasvatustieteissä ohjauksen käsite ja käytänteet yhdistävät monia tutkimuksen aloja. Ohjaukseen liittyvät kysymykset ulottuvat yksityisimmistä kokemuksista ohjausvuorovaikutuksen kautta yhteisöllisiin käytänteisiin ja laajoihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Ohjausalan tutkimuksen verkosto kokoaa vuosittain ohjausalan tutkijoita Kasvatustieteen päiville keskustelemaan ohjauksen tutkimuksesta, teoriasta ja käytänteistä.  Kestävän kehityksen tavoitteet ovat yksi esimerkki laajoista yhteiskunnallisista kysymyksistä, joiden huomioiminen ohjauksessa ja ohjauksen tutkimuksessa näyttää itsestään selvästi tarpeelliselta. Esimerkiksi uraohjaukseen liittyen keskustelussa ekologisesta jälleenrakennuksesta (mm. Järvensivu ym., 2019) on korostettu tarvetta oikeudenmukaiseen siirtymään: kenenkään ei tulisi jäädä tyhjän päälle, vaikka nykyinen osaaminen olisi fossiilisten polttoaineiden jatkuvan käytön varassa. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, mitä kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen käytännössä kulloinkin voi tarkoittaa. Ohjauksen peruskysymykset yksilöllisten, yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden ja tavoitteiden suhteista tarjoavat hyviä lähtökohtia kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisen käytänteiden, haasteiden ja ristiriitojen ymmärtämiselle. Ne tarjoavat myös välineitä yksilöiden ja yhteisöjen tukemiselle arjen valintatilanteissa.  Kutsumme ohjauksen teemaryhmään ohjauksen tutkijoita ja kehittäjiä tarkastelemaan kestävän kehityksen ja kestävän kasvatuksen kysymyksiä suhteessa ajankohtaisiin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Puheenvuoroehdotukset voivat käsitellä ohjaukseen liittyviä empiirisiä tutkimuksia, teoreettisia avauksia ja ohjauksen käytänteiden kehittämistä.

Sanna Vahtivuori-Hänninen (opetus- ja kulttuuriministeriö), Jari Lavonen (Helsingin yliopisto) ja Seija Mahlamäki-Kultanen (HAMK)

sanna.vahtivuori-hanninen [at] minedu.fi, jari.lavonen [at] helsinki.fi, seija.mahlamaki-kultanen [at] hamk.fi

Väestörakenteen kehityksen ja yhteiskunnassa, ympäristössämme sekä taloudessa tapahtuvien muutosten vaikutus opettajankoulutukseen tulee olemaan merkittävä lähivuosina.   Opettajankoulutuksella on entistä tärkeämpi tehtävä sivistyksen, osaamisen, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen vahvistamisessa Suomessa, erityisesti poikkeustilanteissa ja niiden jälkeisenä aikana. Opettajankoulutuksen tulevaisuus varhaiskasvatuksesta korkeakouluun on yhä moninaisempi kielten ja kulttuurien suhteen. Mitä vaikutuksia tällä kaikella tulee olemaan opettajankoulutukseen? Mitä olemme esimerkiksi oppineet etäopiskelusta poikkeustilanteessa ja miten hyödynnämme oppimaamme opettajankoulutuksen kestävässä kehittämisessä? Tarvitsemme tutkimusta, jotta voimme yhdessä kehittää opettajankoulutusta.   Valtakunnallinen Opettajankoulutusfoorumi uudistaa yhdessä opettajankoulutusta. Keskeisiä tutkimusperustaisia kehittämiskohteita ovat olleet opettajien peruskoulutuksen ja uranaikaisen osaamisen jatkumon ja yhteistyön vahvistaminen. Lisäksi on edistetty opettajankoulutuksen sisällöllistä kehittämistyötä. Foorumissa ovat mukana kaikki opettajankoulutusta tarjoavat yliopistot, ammattikorkeakoulut ja opettajankoulutuksen sidosryhmät. Opettajankoulutuksen verkostohankkeissa on tehty tutkimus- ja kehittämistyötä, joiden tuloksia levitetään kansallisesti.   Opettajankoulutuksen teemaseminaarissa tarkastellaan opettajankoulutuksen verkostohankkeissa tehtyä tutkimusta, hankkeiden tuloksia, toimintamalleja ja menetelmiä. Lisäksi pohditaan tulevaisuutta eettisen ja kestävän kasvatuksen sekä opettajankoulutuksen näkökulmista. Teemaryhmään ovat tervetulleita opettajankoulutuksen uudistamiseen tähtäävät verkostohankkeet ja muut opettajankoulutuksen kehittämishankkeet, joilla on kiinnostavia tuloksia ja toimintamalleja jaettavanaan.

Juhani Rautopuro (Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto), Najat Ouakrim-Soivio (Helsingin yliopisto) ja Raili Hildén (Helsingin yliopisto)

juhani.rautopuro [at] jyu.fi

Muun muassa perusopetuksen oppilasarviointi ja sen perusteet ovat herättäneet vilkasta keskustelua viime vuosina. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että arviointikäytänteissä on runsaasti eroja koulujen välillä ja jopa niiden sisällä. Suurimpia huolenaiheita ovat olleet oppilaiden osaamisen ja heidän saamiensa arvosanojen vastaavuus ja myös se, miten perusopetuksen arviointilukua ja arvosanojen kriteereitä sovelletaan tulevaisuudessa.   Tilanteeseen on reagoitu. Opetushallitus laatii tarkempia kriteereitä eri oppiaineiden arvosanoille. Myös formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin roolia ja tehtäviä on tarkennettu perusopetuksen opetussuunnitelman arviointiluvun täsmennyksissä ja lukion opetussuunnitelman perusteissa (2019).   Tutkimustieto arvioinnin tavoitteista ja tehtävistä teoriaperusteisesti on tärkeää väärinymmärrysten ja tarpeettoman vastakkainasettelun välttämiseksi. Teemaryhmän tavoitteena on syventää näkemyksiä arvioinnin monimuotoisuudesta ja lisätä tutkimusperustaista tietoa, joka tukee tarkoituksenmukaisten keinojen valintaa toiminnan arvioimiseksi ja päätöksenteon pohjaksi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi.  Kutsumme teemaryhmään oppimisen ja/tai osaamisen arvioinnin tutkijoita. Tutkimukset voivat perustua laadukkaisiin määrällisiin tai laadullisiin aineistoihin. Myös vahvaan teoreettiseen tutkimukseen perustuvat esitykset ovat tervetulleita. Tutkimukset voivat koskea eri koulutusmuotoja varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle.

Inkeri Ruokonen (Turun yliopisto), Kirsi Alila (opetus- ja kulttuuriministeriö), Tuulikki Ukkonen-Mikkola (Jyväskylän yliopisto), Jonna Kangas (Helsingin yliopisto) ja Jyrki Reunamo (Helsingin yliopisto)

inkeri.ruokonen [at] utu.fi

Tässä teemaryhmässä tarkastellaan varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa kartoittavia ja sen ymmärtämiseen ja kehittämiseen tähtääviä tutkimuksia. Varhaiskasvatuspedagogiikassa luodaan pohja elinikäiselle oppimiselle. Toivotamme tervetulleiksi teemaryhmään kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita varhaiskasvatuksen asiantuntijuudesta, kehittämisestä, arvioinnista, varhaispedagogiikan oppimisen alueista, leikillisen ja osallistavan oppimisen pedagogiikasta, sekä kestävää kehitystä edistävästä varhaiskasvatuspedagogiikasta.

Päivi Pihlaja, Satu Perälä-Littunen ja Jaana Poikolainen (Turun yliopisto)

ppihlaja [at] utu.fi

Kasvatustieteen päivien teemana on vuonna 2020 Kestävä Kehitys - Kestävä kasvatus. Teeman avulla kysytään, millä tavalla meidän tulisi kasvattaa lapsia, nuoria ja aikuisia kohti tulevaisuutta, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää, mutta toisaalta myös epävarmaa. Perhetutkimuksen teemaryhmässä tätä lähestytään perheen näkökulmasta. Miten vanhemmat ja huoltajat kasvatuksen näkevät ja kokevat? Miten kasvatustyötä tehdään tai voisimme tehdä yhdessä eri kasvatusinstituutioiden ja vanhempien sekä huoltajien kanssa? Entä perhekasvatus: mitä tämä on nyky-yhteiskunnassa?  Tämä vuosi on nostanut perheen ja vanhempien roolin osana kasvatuksen eri instituutioita näkyville. On tullut esiin aiempaa selkeämmin lasten eriarvoistunut tilanne.  Työn tekemisen mallit ja tavat muuttuivat koronan seurauksena ja kodista tuli usealle vanhemmalle työpaikka. Vanhemmuus ja työntekijyys sekoittuivat arjessa: vai sekoittuivatko?  Kysymme edelleen perhetutkimuksen teemaryhmässä mikä tai millainen on suomalainen perhe tänään, millaista on vanhemmuus, entä millaista tukea vanhemmat kokevat tarvitsevansa. Mitä uutta muuttuva toimintaympäristö tuo vanhempien ja ammattilaisten yhteistyöhön? Millaista lapsuutta ja nuoruutta perheen ja työelämän yhteensovittaminen rakentaa? Toivomme moninaisia esityksiä perhetutkimuksen teemaryhmään vanhemmuudesta, lapsista, nuorista ja perheestä tässä muuttuvassa ajassa ja toimintaympäristössä. Mielenkiintoista olisi myös kuulla millaisia metodologisia valintoja perhetutkijat ovat tehneet.

Taide- ja taitokasvatuksen tutkimuksen verkosto SIG; Cicero Learning verkoston Taide- ja mediakasvatus SIG

mirja.hiltunen [at] ulapland.fi, heli.ruokamo [at] ulapland.fi

Mediakasvatus-osiossa tarkastellaan tutkimuksia, jotka kohdistuvat mediakasvatuksen teoreettiseen ja käsitteelliseen perustaan, taustalla vaikuttaviin käsityksiin, ajankohtaisiin ilmiöihin ja uusiin digitaalisiin oppimisympäristöihin ja lukutaitoihin. Teemaryhmässä keskustellaan lapsiin, nuoriin, aikuisiin, ikääntyneisiin ja erilaisiin sosioekonomisiin ryhmiin kohdistuvan käytännön mediakasvatuksen tutkimuksen tarpeista, tavoitteista ja menetelmistä. Tutkimukset voivat olla luonteeltaan empiirisiä tai teoreettisia. Esitykset voivat kohdistua esimerkiksi siihen, miten median käyttö voi tukea oppimista, luovuutta, yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja hyvinvointia eri elämänkentillä. Tutkimukset voivat olla alkuvaiheessa, käynnissä olevia tai jo päättyneitä. Esitykset voivat olla myös rohkeita pyrkimyksiä tuottaa uutta tietoa mediakasvatusta yhdistävistä ilmiöistä. Heli Ruokamo, Marjaana Kangas (Lapin yliopisto) ja Sara Sintonen (Helsingin yliopisto)

Tiedostava taidekasvatus -osioon kutsutaan kaikkia taide- ja taitokasvatukseen liittyviä tutkimusaiheita, mutta erityisesti tutkimuksia, joissa tarkastellaan taidepedagogisia ratkaisuja, jotka edistävät uutta luovaa, arvioivaa, kriittistä ja tiedostavaa taidekasvatusta. Keskiössä ovat niiden taitojen ja toimintakulttuurien tarkastelu taide- ja taitoaineissa, joilla kehitetään ekososiaalista sivistystä. Tarkastelemme lisäksi hyvinvointitaitoja, kestävää kehitystä ja aktiivista toimijuutta, joita edistetään taiteiden avulla sekä tiedostavaa taidepedagogiikkaa, joilla tuetaan elinikäistä oppimista. Teemaryhmä laajenee lisäksi yhteispohjoismaiseksi keskusteluksi, jossa kutsu tutkijoille tarkentuu erityisesti teemaan "Kestävän tulevaisuuden kuva ja taide ”. Toivotamme tervetulleiksi tieteelliset ja taiteelliset sekä niitä yhdistävät presentaatiot. Mirja Hiltunen (Lapin yliopisto), Inkeri Ruokonen (Turun yliopisto), Mari Tervaniemi, Seija Kairavuori (Helsingin yliopisto), Marja Ervasti (Oulun yliopisto) ja Minna Muukkonen (Taideyliopisto)

Laura Hirsto (Itä-Suomen yliopisto) ja Petri Nokelainen (TUNI)

laura.hirsto [at] uef.fi

The aim of this theme-group is to investigate, reflect and analyse contextual perspectives related to teaching and learning in innovative open and flexible learning spaces. At the moment, considerable investments are being made to build schools with open ja flexible learning spaces at various municipalities. Also, in other formal educational contexts, such as universities, learning spaces are being built, redesigned or transformed into more innovative learning environments. These learning environments or learning landscapes can be viewed from e.g. social, physical, technological, or pedagogical perspective. Issues related to learning analytics on various levels of learning environments, such as challenges and affordances for learning and teaching provided by learning analytical tools are also topical. This theme-group calls for presentations in which the perspectives of the relations or the effects of these new, innovative, open or flexible environments are investigated from the viewpoints of either teaching, learning processes or pedagogical design. Presentations are invited in either English or Finnish.

Essi Ryymin (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja Liubov Vetoshkina (Helsingin yliopisto)

essi.ryymin [at] hamk.fi, liubov.vetoshkina [at] helsinki.fi

Isot muutokset, kuten digitalisaatio, globalisaatio, kiertotalous ja ilmastonmuutos muokkaavat työelämää. Uudet teknologiat ja resurssien tehokkaampi hyödyntäminen voivat olla oikein sovellettuna hyväksi paitsi ilmastolle ja luonnolle, myös taloudellisesti kannattavia sekä työllisyyttä parantavia ratkaisuja (Konst, Friman & Scheinin, 2020). Uudenlaisia työpaikkoja syntyy ja työntekijöitä tarvitaan uusien energiamuotojen ja resurssitehokkaiden ratkaisujen tutkimukseen, kehittelyyn, tuotantoon ja palveluun. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti (Linturi & Kuusi, 2018) listaa uudenlaisia ammatteja kuten hiilijalanjäljen laskija, lähipalvelunvälittäjä ja tuulivoimahuoltaja.   Muuttuva työ edellyttää elinikäistä (tai jatkuvaa) oppimista. Sitran (2019) kyselyn mukaan suomalaiset aikuiset suhtautuvat elinikäiseen oppimiseen myönteisesti. Muodollisen koulutuksen tutkinnot ovat tärkeitä, mutta eivät kuitenkaan aina riitä, eivätkä välttämättä vastaa riittävän ripeästi muuttuvan työelämän tarpeisiin. Koulutus tai kannusteet eivät ohjaudu aina niitä eniten tarvitseville. Osaaminen kasautuu voimakkaasti, ja koulutusta eniten tarvitsevia on vaikea tavoittaa (OECD, 2020). Näin ollen on tärkeää muistaa, että uusi osaaminen ja uudet ratkaisut työn murroksen haasteisiin syntyvät usein myös työpaikoilla ja työssä, usein työntekijöiden ja verkostojen yhteistyössä ja yhdessä oppien.  Teemaryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tarkastellaan jatkuvaa oppimista ja työn murrosta tieteenalojen rajoja ylittäen. Toivomme teemaryhmään esityksiä, joissa osallistutaan keskusteluun ilmastovastuullisuudesta, työn muutoksesta, oppimisesta ja osaamisen kehittämisestä ja niihin liittyvistä tarpeista, tavoitteista, tuloksista ja menetelmistä tutkimuksen tai käytäntöjen näkökulmista. Ryhmän tarkoituksena on koota yhteen ja tuoda näkyväksi työn murrokseen ja ilmastonmuutokseen, jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen liittyvä tutkimusta.

Konst, T., Friman, M. & Scheinin, M. (2020). Muuttuva työ ilmastonmuutoksen aikana – miten ammattikorkeakoulutus reagoi? HAMK Unlimited Journal 23.3.2020. 

Linturi, R. & Kuusi, O. (2018). Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Helsinki, Tulevaisuusvaliokunta, 2018. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Haettu 20.3.2020 osoitteesta 
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvj...

OECD (2020). Continuous Learning in Working Life in Finland. Getting Skills Right. OECD Publishing: Paris. 

Sitra (2019). Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 -kyselyn tulokset. Helsinki: Sitra. Haettu 9.3. 2020 osoitteesta https://www.sitra.fi/julkaisut/elinikainen-oppiminen-suomessa-kysely 

The Future of Work, Climate Change, and Continuous Learning for Sustainable Development

Great changes, such as digitalisation, globalisation, circular economy, and climate change are reshaping working life. New technologies and better resource-efficiency can benefit not only the climate and nature, but can also be economically profitable and foster solutions to improve employment rates (Konst, Friman & Scheinin, 2020). New types of work are created and workers needed for the research, development, production, and servicing of new forms of energy and resource-efficient solutions. A report by the Finnish Parliament’s Committee for the Future (Linturi & Kuusi, 2018) lists new professions such as carbon footprint analyst, local service mediator, and wind turbine maintenance worker.

The future of work requires life-long (or continuous) learning. According to a survey by Sitra (2019), Finnish adults have a positive outlook on life-long learning. Formal degrees are important but not always sufficient on their own, and they do not necessarily respond quickly enough to the requirements of a changing working life. Education or incentives are not always channeled to the most in need. Competence amasses to the few, and those most in need of education are difficult to reach (OECD, 2020). Hence, it is important to remember that new competences and new solutions for the challenges of the future of work are often created at workplaces and on the job, often in collaborations of workers and networks, learning together.

The thematic group calls for presentations that examine continuous learning and the future of work across disciplinary boundaries. We hope to see presentations engaging in conversations on climate responsibility, the future of work, learning and competence development, and the needs, goals, results, and methods involved from the perspective of research or practice. The purpose of the group is to bring together and shine a light on research related to the future of work and climate change, continuous learning, and competence development.

Konst, T., Friman, M. & Scheinin, M. (2020). Muuttuva työ ilmastonmuutoksen aikana – miten ammattikorkeakoulutus reagoi? HAMK Unlimited Journal 23.3.2020.

Linturi, R. & Kuusi, O. (2018). Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Helsinki, Tulevaisuusvaliokunta, 2018. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Haettu 20.3.2020 osoitteesta 
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/tuvj...

OECD (2020). Continuous Learning in Working Life in Finland. Getting Skills Right. OECD Publishing: Paris. 

Kreeta Niemi (Jyväskylän yliopisto), Tanja Vehkakoski (Jyväskylän yliopisto) ja Anniina Kämäräinen (Itä-Suomen yliopisto)

kreeta.niemi [at] jyu.fi

Miten rakennetaan sosiaalisesti kestävää vuorovaikutusta ja mitä sillä ylipäätään tarkoitetaan? Miten vuorovaikutuksen mikrotasolla voidaan havainnoida, onko vuorovaikutus sosiaalisesti kestävää ja vuorovaikutussuhteita vahvistavaa, vai voidaanko tätä lainkaan arvioida? Miten ennustamattomissa ja epävarmoissa olosuhteissa osallistujat ylläpitävät ja rakentavat toivoa? Voit pyrkiä esityksessäsi vastaamaan näihin kysymyksiin tai pureutua johonkin muuhun kasvatuksellisesti tai koulutuksellisesti ajankohtaiseen kysymykseen vuorovaikutuksen näkökulmasta.   Vuorovaikutustutkimuksen teemaryhmä tarjoaa foorumin tutkijoille, jotka ensisijaisesti tarkastelevat tutkimuksessaan videoituja vuorovaikutustilanteita ja niissä toteutuvaa vuorovaikutuksen rakentumista. Nämä vuorovaikutustilanteet voivat olla niin tavallisia arkikeskusteluja (esim. lapsen ja vanhemman välisiä keskusteluja), erilaisia institutionaalisia keskusteluja (esim. ohjaus- ja opetuskeskustelut) kuin verkkovälitteisiä keskusteluja (esim. kokous- ja ohjauskeskustelut). Toivomme tuoreita avauksia vuorovaikutuksen roolista kestävän kehityksen edistämisessä, tai vuorovaikutuksen moninaisesta merkityksestä sosiaalisesti kestävässä kasvatuksessa ja koulutuksessa.