Totuudesta ja anteeksiannosta

Helena Ranta Forumin toinen keskusteluosio keskittyi totuuden ja anteeksiannon teemoihin. Keskustelua moderoi Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila.

 

Keskustelijat arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, ohjelmajohtaja Maija Gellin ja humanitäärisen avun ohjelmapäällikkö Kaisa Huhtela pohtivat totuuden ja anteeksiannon kysymyksiä esimerkiksi Nigerian lasten ja nuorten tilanteen, Suomen koulu- ja päiväkotimaailman ja Suomen sisällissodan teemojen kautta.

 

Arkkipiispa Kari Mäkinen pohti anteeksipyynnön ja anteeksiantamisen tematiikkaa muistelemalla tilannetta, jolloin häntä pyydettiin arkkipiispan ominaisuudessa pyytämään anteeksi kirkon ja papiston toimia sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Mäkinen pohti, että mikäli hän kolmannen sukupolven edustajana pyytäisi näitä toimia nyt anteeksi, kenelle anteeksipyyntö olisi osoitettu – ja kuka voi antaa anteeksi? Kenen perintöä Mäkinen kantaa, ja kenen tekoja hän voi nykyhetkessä pyytää anteeksi? Mäkinen korostaa, että hänen mielestään tärkeintä on kantaa vastuuta totuudellisesta muistamisesta. Hän ei voi olla vastuussa siitä, mitä tapahtui sata vuotta sitten – mutta hän voi kantaa vastuun siitä, miten tapahtuneet asiat muistetaan, ja miten menneisyyden tapahtumia kerrotaan nykysukupolville.  

 

“-- ajattelen kaikkea sitä muistia, joka sisällissotaan edelleen sisältyy ja jota kannetaan.  Ajattelen sitä muistin taloina, ja totuudellinen muistaminen tarkoittaa sitä, että kaikkiin  taloihin täytyy rohjeta mennä mukaan – mutta kaikkiin taloihin, kaikkiin muistin taloihin on  mentävä varoen, koska kaikki ne talot ovat jonkun ihmisen koteja.” 

 

Maija Gellin työskentelee lasten ja nuorten parissa, ja käsittelee anteeksipyytämisen, sovinnon ja anteeksiannon teemoja työssään. Taakkasiirtymä kulkee mukana myös hänen työssään käsittelemättömien traumojen ja konfliktien muodossa. Nämä traumat ja konfliktit voivat liittyä esimerkiksi kiusaamiseen, häiriökäyttäytymiseen tai kouluväkivaltaan. Ne kulkevat mukana läpi sukupolvien, ja saattavat siirtyä vanhemmilta lapsille. Gellin muistutti, että tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää tehdä työtä näiden konfliktien ja traumojen purkamiseksi jo varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi päiväkotimaailmassa, jotta voidaan lähteä rakentamaan uusia polkuja ja todellisuuksia, jotka tukevat yksilön ja yhteisöjen hyvinvointia.  

 

“Kun tämä kuulluksi tulemisen kokemus saadaan aikaiseksi jo pienelle lapselle, hän kokee siitä  arvokkuutta, jolla hän pystyy rakentamaan jatkossa niitä rauhoja ja sovintoja ihan siinä omassa  lähipiirissä.” – Maija Gellin

 

Plan International Suomi -järjestön Kaisa Huhtela keskusteli tyttöjen asemasta Boko Haramin valtaamilla alueilla koillis-Nigeriassa. Koko maailmaa järkyttänyt koulutyttöjen sieppaus tapahtui vuonna 2014, jo seitsemän vuotta sitten, ja osa tytöistä on yhä kateissa. Maailma on siirtynyt eteenpäin eikä Nigerian tyttöjen tilanteesta enää uutisoida juurikaan, mutta tyttöjen ja naisten elämä Nigeriassa on yhä kriisissä. Huhtela muistuttaa, että siepatuilla tytöillä sekä heidän perheillään ja yhteisöillään on yhä monia avoimia kysymyksiä ratkaistavana, ennen kuin anteeksiannosta voidaan edes puhua. Miten he voivat etsiä oikeutta ja hyvitystä, ja miltä oikeus heille näyttäisi? Kuinka he voivat hyväksyä terroristien lapset osaksi perhettä ja yhteisöjä? Kuinka he voivat opetella asettamaan uudelleen rajat keholleen ja elämälleen, ja tekemään valintoja, jotka katsovat eteenpäin - eivätkä menneisyyden traumaattisiin tapahtumiin?  

 

Keskustelijat pohtivat sitä, kenellä on oikeus pyytää anteeksi tai antaa anteeksi missäkin tilanteessa – ja että traumojen keskellä yksi tärkeimmistä asioista on usein kuulluksi tuleminen. Se, että saa kertoa tarinansa ja jakaa traumansa. Sovinnon prosessi käynnistyy kuulluksi tulemisesta, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Arkkipiispa Mäkinen mietti myös, mitä tapahtuu tilanteissa, joissa anteeksianto ei olekaan mahdollista. Arkkipiispan sanoin:  

 

“ -- jäin miettimään niitä tilanteita, joissa anteeksianto ei olekaan mahdollinen, joita myöskin on.  Sovinto, anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat merkityksellisiä ja tärkeitä, mutta niiden takana on vielä jotakin... sitä voisi kutsua kenties armoksi tai armollisuudeksi.” 

 

Kuuntele tallenne Totuus ja anteeksianto –paneelikeskustelusta podcast palvelussa: https://open.spotify.com/episode/2Z18c1DRX3IRXoAa08Gpka