“Se mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi - taakkasiirtymäksi”

Helena Ranta Forumin ensimmäinen paneelikeskustelu käsitteli taakkasiirtymää. Taakkasiirtymän määritelmä on traumaattisen kokemuksen siirtyminen seuraaville sukupolville, ja sekä yksilöt että kansakunnat voivat traumatisoitua ja siirtää menneitä traumoja eteenpäin. Taakkasiirtymästä keskustelemassa olivat psykiatri, psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Gustav Schulman ja filosofi ja tietokirjailija Satu Lindman.

 

“Kauhukokemus tallentuu automaattisesti. Se toimii ikään kuin varjo tai kummitus – jotkut tunteet kummittelevat ja vain putkahtelevat esiin, esimerkiksi jonkun aistimusyllykkeen laukaisemana. Silloin trauma-takauma joka koetaan ei ole tavallinen muisto, vaan se koetaan juuri sellaisena, kuin se tallentui – kaikkine kauhuineen, näkyineen, tuoksuineen ja muine aistimuksineen.” Lähes 50 vuotta psykiatrina, psykoanalyytikkona ja psykoterapeuttina toiminut Gustav Schulman kuvaili puheenvuorossaan sotaveteraanien ja tuhoamisleireiltä selvinneiden kuvauksia kokemistaan traumoista, jotka vaikuttavat trauman kokeneen lisäksi näiden perheenjäseniin ja yhteisöihin. Traumatisoituneen kanssa elävät pyrkivät sopeutumaan trauman läpikäyneen käytökseen, ja samalla ottavat osan traumaa itselleen kannettavaksi – ja näin trauma siirtyy eteenpäin, heidän lapsilleen ja läheisilleen.  

 

Traumaa ja traumataakkaa voidaan kuitenkin myös hoitaa ja purkaa. Tähän prosessiin liittyy vahvasti myös yhteiskunnallinen keskustelu, rakenteet, ja esimerkiksi se, miten kouluissa opetetaan menneisyyden traumoista. “Se, millä tavalla lapsuuden, sukupuolen, syrjinnän historiat näkyvät tai eivät näy kouluopetuksessa on valintakysymys”, muistutti filosofi ja tietokirjailija Satu Lindman. Tutkimuksessa taakkasiirtymän käsite helpottaa hahmottamaan ylisukupolvisuutta, joka kytkeytyy esimerkiksi häpeään ja väkivaltaan, sekä näiden kytköksiä identiteettiin. Lindman huomautti, että esimerkiksi sukupolvikokemukset sodasta, eriarvoisuudesta ja puutteellisesta hoivasta ovat vaikuttaneet arvoihin ja näkyneet siinä, missä milloinkin on paikallistettu epäkohtia ja mikä on koettu vähemmän merkitykselliseksi. 

 

Yhteiskunnan rakenteet myös ylläpitävät yksilöiden taakkasiirtymiä, Lindman huomautti. Esimerkiksi lastenoikeuksien historia alleviivaa, miten tuoreesta ja osin varsin heiveröisestä muutoksesta on kyse. Vaikka sukupuoleen liittyvien oikeuksien suhteen on saavutettu paljon edistystä, viime aikoina ympäri maailmaa sekä naisten että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on jälleen alettu kyseenalaistamaan, ja jo saavutetun edistyksen suhteen on jopa otettu takapakkia. “Tämä niin sanottu anti-gender liikehdintä on erittäin huolestuttava ilmiö. Jo kertaalleen muuttuneita arvoja, jopa lainsäädäntöä, vesitetään ja koitetaan pakottaa ajassa taaksepäin. Historia on osoittanut, että ahtailla sukupuolirooleilla on kiinteä yhteys sukupuolittuneeseen väkivaltaan, sekä siihen, miten se on jäänyt, ja että se jää edelleen, yhä suurissa määrin piiloon. Konservatiiviset sukupuolistereotypiat on todettu haitallisiksi kaikille. Yksilön identiteettiä kunnioittamaton heteronormatiivisia ajatuksia pönkittävä ajattelu on mielestäni hyvinvoinnin este”, Lindman totesi.

 

Kuuntele juttu taakkasiirtymä -paneelikeskustelusta podcast palvelussa:  

Osa 1: https://open.spotify.com/episode/3cEGHe8QMr3gFc7mOlHB0D

Osa 2: https://open.spotify.com/episode/68ZbthHVWn4duyMBbr5DiE