Helena Ranta, totuuden etsijä ja ihmisoikeuksien puolustaja

Professori Helena Rannan ihmisoikeuspuolustajan ura lähti liikkeelle liittymisestä Ihmisoikeusliittoon ja valinnasta sen johtokuntaan. Tutustuminen ihmisoikeusyötä tekeviin näytti toisenlaisen puolen maailmasta mutta myös sen, että muutos lähtee teoista. Ei riitä, että ollaan mukana kokouksissa ja työryhmissä, pitää toimia. Pitää myös saada mahdollisimman moni mukaan, joten myös päättävissä asemissa olevien pitää vaihtua aika ajoin.

Tässä onkin yksi ensimmäistä Helena Rannan neuvoista. Ei saa olla tulppana toiminnalle tai kehitykselle, vaan on uudistettava toimintaa rohkeasti. Ja kun joku asia alkaa kiinnostaa, siihen kannattaa syventyä tarkemmin, sillä koskaan ei tiedä, mihin se voi johtaa.

Tartu tilaisuuteen

Bosnia ja Hertsegovinaan Helena Ranta lähti ensimmäisen kerran 1996. Juristien, tuomareiden ja diplomaattien seurassa oikeushammaslääkäri tunsi olevansa outo lintu, mutta sellainen, joka pystyi toimimaan uudenlaisessa tilanteessa. Kokemus innosti paneutumaan kansainväliseen oikeuteen, ja kun Ranta palasi missiolta, hän sai yliopistolta luvan opiskella oikeustiedettä. Se tosin vaati allekirjoitusta, ettei hän aio suorittaa oikeustieteellistä loppututkintoa. Sen sijaan luennoitsija pyysi Rantaa pitämään kansainvälisille opiskelijakollegoilleen englanninkieliset luennot sotarikosoikeudesta, koska hänellä oli siitä käytännön kokemusta. Moni kansainvälisistä sopimuksista oli samaan aikaan ratifioitavana, joten keskusteluista tuli sekä kiinnostavia että perusteellisia.

Srebrenican jälkeen Helena Ranta ajatteli, että missio jää ainoaksi ja hän on tehnyt osuutensa oikeuden toteutumiseksi. Silti tehtävä jatkui 1996-1997, välillä Suomessa, välillä paikan päällä. Seuraava missio oli Kosovo 1998 – 2001. Oli helppo lähteä mukaan, koska ystävä, YK:n itävaltalainen ihmisoikeusasianajaja Manfred Nowak, pyysi. Tilanne konkretisoi toisen neuvon: tutustu ihmisiin. Ja mikä tärkeintä uran jatkolle: Ranta oli huomannut pärjäävänsä erilaisissa tilanteissa ja neuvotteluissa ilman diplomaatin tai johtajan koulutustakin. Sen jälkeen ei enää tarvinnut miettiä, vaan riitti, että katsoi, mitä eteen tulee. Helena Rannan kolmas neuvo onkin: katso, mitä tulee eteen, ja tartu tilaisuuteen.

Luota itseesi

Mikä saa Helena Rannan tekemään työtä ihmisoikeuksien eteen ja lähtemään aina uudelleen kentälle? Lyhyesti sanottuna: haaste ja tunne pärjäämisestä. Monimutkaiset ja kaoottiset olosuhteet ovat kiinnostava haaste tutkijan koulutuksen saaneelle ja kokemus siitä, että pystyy toimimaan rationaalisesti myös haastavissa olosuhteissa, saa luottamaan selviytymiseen.

Mitä sotarikostutkija tekee käytännössä? Kerää väitettyjen ihmisoikeusloukkausten tapahtumapaikalta todistusaineistoa, avaa joukkohautoja ja tutkii niistä löytyviä vainajia. Arvioi ja paikallistaa joukkohautoja. Selvittää, mitä voidaan tutkia ja miten. Evaluoi oikeusvaltion periaatteita ja kouluttaa paikallisia asiantuntijoita. Neuvottelee paikallisten viranomaisten ja diplomaattien kanssa, keskustelee omaisten kanssa. Todistaa oikeudessa, kuten Helena Ranta todisti Haagissa vuonna 2003 Slobodan Miloševićin oikeudenkäynnissä.

Entä mitä sotarikosten tutkiminen ja oikeuslääketieteellisten ryhmien johtaminen edellyttää? Ranta tiivistää vaatimukset seuraavasti: On tunnettava substanssi ja toimittava arvojensa pohjalta, mutta oltava uskollinen mission lähettäneelle taholle. Toiminnan on oltava läpinäkyvää mutta samalla on toimittava tavalla, joka suojelee tietolähteitä. On oltava tarkka, mutta tarkistettava silti vielä uudelleen kaikki yksityiskohdat, sillä monesti saa myös paljon harhaanjohtavaa tietoa. Viime kädessä on kuitenkin luotettava vain itseensä, ettei ohjaudu harhapoluille.

Kirkasta arvosi

Helena Ranta kuvaa olevansa identiteetiltään sotarikostutkija, joka on sekä työorientoitunut että elämännautiskelija. Kentällä hän on lähes aina ollut Helsingin yliopiston lähettämänä. Mutta miten naisesta tulee sotarikostutkija ja kansainvälisten missioiden johtaja? Se vaatii osaamisen lisäksi uskottavuutta ja uskollisuutta missiolle lähettävän tahon periaatteille. Toisaalta, kuten Helena Ranta sen sanoo, ”joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.” Myös suomalaisuus on etu, sillä vaikeissa tilanteissa on helpompi tukeutua niihin, jotka eivät ole mukana suurvaltapolitiikassa.

Ehkä kiinnostus tehtäviin syntyi jo kotona. Helena Ranta kertoo oppineensa lapsuudessa, mikä on oikein, mikä väärin ja että väärin ei saa tehdä. Se on ollut hyvä pohja sitkeälle totuuden etsimiselle. Siihen perustuu myös neljäs neuvo: kirkasta arvosi ja toimi niiden pohjalta.

Etsi totuutta

Harva lähtee missiolle ilman henkilökohtaista intressiä. Kansainväliset missiot ovat avanneet Helena Rannalle näköaloja, joita ei olisi muutoin saanut. Haasteelliset tehtävät ja välttämättömyys paneutua eri aloihin ja niiden tutkimusmenetelmiin motivoivat. Työ tehdään moniammatillisissa ryhmissä, joissa oppii paljon. Lisäksi Ranta kuvaa itseään itsepäiseksi. Hän haluaa ratkaista tehtävän ja löytää totuuden. Konflikteissa totuus on yleensä ensimmäinen uhri.

Muutos lähtee teoista. Älä jää tulpaksi, tutustu ihmisiin, tartu tilaisuuksiin, toimi arvojesi pohjalta. Mitä muuta tarvitaan Helena Rannan mukaan kansainvälisillä missioilla? On hyvä hankkia laaja-alainen koulutus ja kokemusta. Haastaviin kansainvälisiin tehtäviin ei kannata lähteä ennen kuin on hankkinut kunnolliset perustiedot ja verkostot Suomessa. Ja oppinut tekemään yhteistyötä, sillä kentälle ei mennä opettelemaan, kuinka toimia ihmisten kanssa ja vaikeissa tilanteissa. On myös tärkeää tunnistaa, että missiot eivät sovi kaikille ja ne ovat myös vaarallisia. Mutta kuten Helena Ranta sanoo: kuolleillakin on ihmisoikeudet. Jonkun on selvitettävä totuus, ja puolustettava sitä.

Helena Rannan haastattelu 9.3.2020
Sari Kuusela