Kutsutut puhujat

Kutsutut puhujat

Swati Parashar

Swati Parashar on rauhan ja kehityksen tutkimuksen apulaisprofessori globala studier -laitoksella Göteborin yliopistossa. Hän toimii tutkijana Center for International Studies and Diplomacy (CISD) -yksikössä, SOAS-yliopistossa Lontoossa ja vierailevana tutkijana Malaviya Centre for Peace Research -yksikössä Banaras Hindu yliopistossa, Varanasissa Intiassa. Hän on aikaisemmin toiminut vierailevana tutkijana Centre for the Study of Developing Societies (CSDS) -yksikössä Delhissä. Parashar käsittelee tutkimuksessaan ja opetuksessaan feminismin ja jälkikolonialismin risteyksiä ja keskittyy Etelä-Aasian konflikteihin ja kehitykseen. Hän on kiinnostunut väkivallan narratiiveista, väkivallan monista muodoista sekä sen sukupuolistuneesta luonteesta ja vaikutuksesta. Hän on kirjoittanut teoksen Women and Militant Wars: The Politics of Injury (Routledge: London, 2014), toimittanut teoksen (yhdessä Ann Ticknerin ja Jacqui Truen kanssa) Revisiting Gendered States: Feminist Imaginings of the State in International Relations (OUP: London, New York, 2018) ja toimittanut teoksen (yhdessä Jane Parpartin kanssa) Rethinking Silence, Voice and Agency in Contested Gendered Terrains (OUP: London, New York, 2018). Hän toimii International Feminist Journal of Politics ja Millennium: Journal of International Studies -julkaisujen neuvottelutoimikunnissa. Hän toimittaa yhdessä Marysia Zawleskin, Cristina Mastersin and Shine Choin kanssa kirjasarjaa 'Creative Interventions in Global Politics' Rowman & Littlefieldillä. Hän on ollut yli vuosikymmenen ajan International Studies Associationin aktiivinen jäsen, jonka neuvostossa hän on toiminut rauhantutkimuksen osaston puheenjohtajana, Feminist Theory and Gender Studies -osaston jäsenenä ja Academic Freedom Committeen jäsenenä. Lisäksi Parashar on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisessä mediassa mielipidekirjoittajana sekä asiantuntijana radiossa ja televisiossa.

Abstrakti: 

Ordinary Lives and the Certitudes of Violence: Rethinking Accountability and Justice

We inhabit the era of certitudes, and certitudes are violent. Discussions on the nature of violence itself has produced discursive certitudes that become obstacles in the pursuit of peace and justice. The attention to violence in public discourse is enhanced by extensive 24x7 media coverage of war affected landscapes, injured and mutilated bodies, blood, gore and displacement of people, all of which demonstrate the rupture of ‘normalcy’ and exceptionality. What does not get as much media/scholarly attention and does not make it to the public discourse are certain other kinds of violence and mass atrocities where the death and suffering are neither a rupture of everyday life, nor a body count that can be routinely sensationalized and evoked in the nurturing of political constituencies and in demands for accountability. These are slow, unaesthetic and ordinary deaths of ordinary lives. Consider, for example, that we pay attention to war bodies and fleeing refugees from Iraq and Syria, but very little attention is given to emaciated and 'feminized' bodies dying of hunger and famine in Yemen. In this talk, I focus on the ways in which we have normalised and masculinised what and how we know of violence.  I am interested in the visual, discursive and ethical exclusions and inclusions of political violence in particular, when and who maybe outside or inside it, and how it is significantly gendered. Why it is important to talk about violence, where the violence occurs, what counts as violence and who gets to speak about violence. Most importantly, how can we reframe and reclaim violence in the pursuit of justice?

 

 

Sima Shakhsari

Sima Shakhsari toimii opettajana Gender, Women, and Sexuality Studies -laitoksella Minnesotan yliopistossa. Hän on kiinnostunut mm. transnationaalin feminismin teoriasta, transnationaalisesta seksuaalisuuden tutkimuksesta, ei-eurosentrisestä queer- ja transtutkimuksesta, Lähi-idän tutkimuksesta, militarismista, uusliberalistisesta hallinnoinnista, digitaalisesta mediasta, pakolaistutkimuksesta, diasporasta ja poliittisesta antropologiasta. Shakhsari valmistui tohtoriksi kulttuuri- ja sosiaaliantropologiasta Stanfordin yliopistosta ja hän on toiminut postdoc-tutkijana Pennsylvanian yliopiston Wolf Humanities Centerissä sekä Houstonin yliopiston sukupuolentutkimuksen osastolla. Shakhsari toimi Gender, Women, and Sexuality -opintojen apulaisprofessorina Wellesley Collegessa ennen liittymistään Gender, Women, and Sexuality Studies -laitokselle Minnesotan yliopistoon vuonna 2016. Lisäksi hänellä on pitkä historia aktivismista queer- ja naisjärjestöissä San Franciscon lahden alueella. Shakhsarin artikkeleita on julkaistu Feminist Review, Journal of Middle East Women’s Studies, International Journal of Middle East Studies, Sexualities Journal, Queer Necropolitics, ja Transgender Studies II -julkaisuissa. Hänen tulevan kirjansa käsikirjoitus “Politics of Rightful Killing: Civil Society, Gender, and Sexuality in Weblogistan” (tulossa: Duke University Press 2019) tarjoaa analyysin Weblogistanista kyberhallinnoinnin paikkana, jossa tuotetaan samanaikaisesti kansallisia ja uusliberalistisia sukupuolistuneita subjektiviteetteja heteronormatiivisen kurinpidon ja normalisoivien tekniikoiden kautta online ja offline. Shakhsari keskittyy uusimmassa tutkimuksessaan tapoihin, joilla iranilaisia queer- ja trans-turvapaikanhakijoita sukupuolitetaan, rodullistetaan ja nähdään tai ei nähdä kansalaisina Turkissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa, kun he ylittävät moninaisia rajoja: maiden välisiä, online ja offline ”rajoja”, seksuaalinormeja, uskonnollisia diskursseja ja geopoliittisia maastoja ”terrorisminvastaisen sodan” aikana.

Abstrakti:

Violence of Freedom: Loaned Life and Rightful Killing

In this talk, I will focus on the conjoined politics of death and democratization under the rhetoric of rights.Postulating life as an asset that is afforded, denied, or conditionally loaned to populations that hold different value in relationship to the abstract notion of rights, I explore how notions of sexual rights and liberation are deployed by liberalizing projects that sanction violence in the name of democratization. Risky populations, those who are seen as containing the risk of “terrorism” while being represented as victims in need of rescue and protection, live a loaned life that is contingent on compliance and benevolence: The benevolence of liberalizing regimes depends on the compliance of risky subjects with geopolitical interests (make live only if) and temporality of rights (make live only as long as). Focusing on the “crippling sanctions” that have made life for most Iranians—especially the most vulnerable—unlivable, I argue that slow death is not the unintended effect of liberalizing projects (including the sexual liberation projects), but their very goal. 

 

 

Kathy Sanderson

Kathy Sanderson toimii henkilöstöjohtamisen ja organisaatiokäyttäytymisen (OB) apulaisprofessorina Lakeheadin yliopistossa, Thunder Bayssä Kanadassa. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu henkinen väkivalta työpaikoilla, sensitiivisyys työnhakuprosesseissa, väkivaltainen ohjaussuhde ja sosiaalinen ulossulkeminen työpaikalla. Hän on työskennellyt aikaisemmin toiminnanjohtajana terveysalan järjestöissä, kuten naisten turvakodissa, seksuaalisen väkivallan vastaisessa työssä, sekä mielenterveyskuntoutuksen parissa. Hän on ollut mukana feministisissä järjestöissä ja feministisen tutkimuksen parissa koko uransa ajan. Sandersonilla on seuraavat tutkinnot: Bachelor of Administration (BAdmin), Masters of Management (MMgt) ja Doctorate of Philosophy in Management (PhD). Lisäksi hän on laillistettu psykoterapeutti Ontariossa ja tarjoaa kriisiapua ja interventioita työpaikoilla sekä johdolle että työntekijöille.

Abstrakti: 

Coercive Control in the Workplace:  Repositioning Ostracism and Emotional Abuse in a Violence Framework

Consistently, workplaces attempt to address aggression with conflict management practices.  These approaches are largely ineffective, place blame on the victim, and potentially increase incidents of abuse at work. In this keynote, Prof. Sanderson will bring together the fields of intimate partner violence and abuse in the workplace.  Drawing on her experience as a women’s shelter director and researcher of harm at work, the parallels between the two abuses will be explored. Using examples of ostracism and emotional abuse at work, workplace aggressions will be repositioned within a violence context. Reframing workplace aggression with a coercive control lens will present new options for interventions, which focus on victim safety and risk assessment, rather than reconciliation.