Alkuperäinen uutinen Loimu verkkolehti numero 1/2022.
Metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa haluttaisiin lisätä niiden hoitoa kehittämällä. Aihe nähdään osana vihreää siirtymää ja sen myötä metsänhoidon kehittämiseen tähtäävä tutkimushanke on saanut Suomen Akatemialta lähes kahden miljoonan euron rahoituksen. Aiheeseen on tarttunut Helsingin yliopiston, LUKEn ja Ilmatieteen laitoksen konsortio. Mukana on myös tietojenkäsittelytieteellistä asiantuntemusta, millä halutaan varmistaa tietokantojen tehokas hyödyntäminen.
Tutkimuskoordinaattori Anna Lintunen kertoo tavoitteena olevan mallinnustyökalu, joka olisi verkon kautta avoimesti käytettävissä. Työkalu auttaa arvioimaan toimenpiteiden ilmastovaikutuksia metsikkötasolla. Mallin kyky arvioida paikallisia vaikutuksia olisi arvokas, sillä sama toimenpide voi erilaisissa ympäristöissä johtaa erilaiseen lopputulokseen.
Lintunen kertoo tutkimustyössä pyrittävän sellaiseen prosessimallinnukseen, joka ymmärtäisi metsän toimintaa dynaamisena kokonaisuutena. Täydellisesti toimiva malli osaisi näin ennakoida lukuisten toisiinsa vaikuttavien tekijöiden lopputuloksen ja huomioida samalla esimerkiksi ilmastonmuutoksesta johtuvat muutokset ympäristössä.
Suomessa on perinteisestikin voitu tukeutua inventoinneissa ja tutkimuksissa kerättyihin laajoihin aineistoihin ja niiden pohjalta rakennettuun ymmärrykseen metsästä. Lintusen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä koska ilmastonmuutoksen myötä liian moni tekijä on muuttumassa.
– Tilastoihin perustuvat staattiset mallit eivät pysy käynnissä olevan muutoksen perässä.
Metsä nähdään ilmastonmuutoksen torjunnassa paljon muunakin kuin hiilivarastona. Arvioitaessa huomioidaan myös säteilypakotteeseen vaikuttavia tekijöitä. Näistä keskeisimpiä ovat Lintusen mukaan hiilidioksidin ohella metsäpeitteen vaikutus albedo-ilmiöön, puiden tuottamien haihtuvien orgaanisten VOC-yhdisteiden tuottamat aerosolit sekä vesihöyry.
– Esimerkiksi aerosolien muodostumiseen johtavien VOC-yhdisteiden syntymiseen voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten puiden yhteyttämisteho, stressi, puulajit ja puiden yksilölliset ominaisuudet.
Maan käsittely
Hiilipäästöjä ajatellen paljon merkitystä on myös maan käsittelyllä. Merkittäviä hiilidioksidipäästöjä voi syntyä myös itse metsämaasta. Pinnan rikkominen lisää monessa tapauksessa mikrobien hajotustoimintaa, mikä vapauttaa ilmaan hiilidioksidia.
Turvemailla on arvioitava vedenpinnan korkeusvaihtelun merkitystä, mikä ei ole Lintusen mukaan aivan yksioikoista. Veden pinnan noustessa orgaanista ainesta jää hapettomiin olosuhteisiin, mikä johtaa metaanin syntymiseen. Jos vedenpinta laske, maassa käynnistyy hajotustoimintaa, joka lisää hiilidioksidipäästöjä.
Käytännön toimijat on otettu mukaan, jotta tuntumaa saataisiin myös mallin käyttäjien näkökulmaan.
– Toimenpiteiden nettovaikutuksia metsikkötasolla ei ole aina helppo arvioida ilman mittauksia.
Itse puuhun varastoituvan hiilen määrä metsässä on lähtökohtaisesti maksimissaan, kun metsälle ei tehdä mitään. Kokonaisvaraston määrää voi kuitenkin Lintusen mukaan kasvattaa se, että puuta käytetään esimerkiksi rakennusten tapaisiin pitkäikäisiin kohteisiin.
– Hakkuiden yhteydessä metsän hiilivarasto pienenee, mutta hiili ei välttämättä vapaudu ilmakehään.
– Edellytyksenä kuitenkin on, että puu käytettäisiin pitkäikäisiin kohteisiin, eikä esimerkiksi pehmopaperin raaka-aineena.
Teollisuus yhteistyökumppanina
Hankkeessa on mukana yhteistyökumppanina myös metsäteollisuus.
Lintusen mukaan teollisuus ei osallistu luonnontieteilijöiden työhön eli itse mallin rakentamiseen. Käytännön toimijat on hänen mukaansa otettu mukaan, jotta tuntumaa saataisiin myös mallin käyttäjien näkökulmaan.
– Työkalun käyttökelpoisuus edellyttää myös toimivaa käyttöliittymää, jota kehitetään yhteistyössä metsäteollisuuden kanssa.
Suomen Akatemia rahoittaa hanketta
Suomen Akatemia on valinnut rahoitettavaksi 17 konsortiota Vihreän ja digitaalisen siirtymän avainalat 2021 -rahoitushaussa. Valituille hankkeille myönnetty rahoitus on yhteensä 25 miljoonaa euroa. Yksi niistä on professori Markku Kulmalan (Helsingin yliopisto) johtama tutkimus, jossa selvitetään miten metsiä tulisi hoitaa, jotta niiden rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa vahvistuisi. Projektissa analysoidaan erilaisten metsänhoitomenetelmien ja muuttuvan ilmaston vaikutuksia metsien hiilinieluun sekä säteilypakotteeseen yhdistämällä kattavat boreaalisten metsien ja ilmakehän mittausaineistot monipuoliseen metsänkasvumallinnukseen. Poikkitieteellinen konsortio muodostuu Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteenlaitoksen tutkijoista sekä metsäalan yhteistyökumppaneista.